Masennus

Sekätyömiehellä ei ole painetta, ei palkkaa. Kaikki on suhteellista....Yleensä masennuskin on viisaampien ihmisten sairaus...Kuka tykkää tyttärestä ja kuka äitistä. Kyllä maailma olis parempi paikka asua jos kommunismi ja kapitalismin äärisuhteet saataisiin kitkettyä, vaikka vain puoleen. Kohtuus kaikessa, myös kerjätessä.

ja sano olevasi masentunut. Sano vaikka DEPRESSIO, että ymmärtää.

Olen pahoillani, että elämäsi on niin köyhää, että sinun täytyy oikein ottaa asiaksesi ja tulla masentuneiden palstalle provoilemaan ja mollaamaan.

Kiellät siis henkisten ongelmien olemassaolon yhteiskunnassa? No, tapansa kullakin...

Masennukseen saattaa liittyä esim. muistin radikaalia huononemista ja eipä muistikaan ole sellainen asia, jonka voi vaan käskeä parantua. Ja siinä vaiheessa, kun ei mistään sellaisesta asiasta, joka kiinnosti ennen, saa nautintoa enää, niin voihan sitä aina jatkaa elämää teeskentelemällä, että mikään ei ole muuttunut. Mutta kuka jaksaa alituiseen teeskennellä? Se vie paljon voimaa.

Mun mielestä asiat täytyy nimenomaa selvittää, ettei ne jää kalvamaan. Oikeasti hyvinvoivana saa sitten paljon enemmän aikaiseksi. Masennus johtuu monesti käsittelemättömistä tunteista, joista ei ole saanut puhua. Itse olen oppinut hyväksi teeskentelemään hymyilemällä koko seuraavan päivän koulussa vaikka olisin valvonut koko yön perheväkivallan takia. Kotona piti aina hymyillä. Meillä ei saanut itkeä edes nenän murtuessa. Mutta ainainen teeskentely vie voimia ja nyt vuosien kuluttua olenkin aikamoisen väsynyt, koska inhimillisiä tunteita olen kieltänyt itseltäni liian pitkään. Ja onhan tässä vähän muutakin.

Syitä masennukseen on monia. Itselläsi on ainakin perhe. Yksinäisyys on monella yksi osatekijä masennukseen. Onhan niitä huomionkipeitä ihmisiä muotimasennuksineen, mutta on myös oikeasti masentuneita ihmisiä, joita on turha mollata. Jopa mun kaltanen yleensä positiivinen ihminen saatta masentua.
Ps. vaikka olisi kuinka herne nenässä, niin kannattaa malttaa käyttää kieliopin PERUSsääntöjä=)

Oma masennukseni diagnosoitiin reilu vuosi sitten kahden lääkärin voimin. Ensin työterveyslääkäri, jonka luokse raahauduin viimeisillä voimillani kuunteli, teetti pienimuotoisen masennustestin ja totesi, että pahalta näyttää. Sain lähetteen psykiatrian erikoislääkärille, jonka kanssa tilannetta käytiin ensitapaamisella läpi, tehtiin laajempi testi, joka vahvisti alustavan diagnoosin.

Ts. ei lääkäri usko, jos kerrot olevasi masentunut, kyllä ammatti-ihminen näkee, kuulee, tekee johtopäätöksiä ja käyttää tarvittavia työkaluja sairauden varmistamiseksi. Ihan sama, kuin jos menet valittamaan vaikka peräpukamia lääkärille. Kyllä se peba tutkitaan tarkkaan ja varmistutaan siitä, mikä on asiantila oikeasti.

Keskivaikeasta ja jopa vaikeasta masennuksesta toipuu ammattiavun, levon ja lääkityksen avulla
muutamassa kuukaudessa, joissain tapauksissa voi mennä pidempään. Ei masennus yksioikoisesti johda eläkkeeseen. Itse olin sairauslomalla kahdeksan kuukautta, eikä tänä aikana kukaan puhunut eläkkeestä työikäiselle ihmiselle halaistua sanaa.

Masennus on fyysisesti aivojen välittäjäaineenvaihdunnan häiriö erilaisine taustoineen. Masentunut on täysin voimaton, usein jopa kyvytön huolehtimaan itsestään tai arjen rutiineista. Sairaus siinä missä ne mainitut peräpukamat tai mikä muu tahansa.
Ei vähäteltävä, ei myöskään tekosairaudeksi leimattava. Piste ja loppu!