Koska pdätäytymistä kuitenkin vl niin paljon puhutaan milloin mistäkin syystä.
Kun puhutaan mm pidättäytymisestä synnytyksen jälkeeen niin toisaalta pitää kysyä vähän näistä pidättäytymisajoista.
Em asian tiimoita näkee heitetävän aika haarukaa 2-6 kk. 6kk on nainsen kannalta katsottuna hyvin lyhyt aika pidättäytyä.
Entä sairauden edessä 1kk ->
Kuinkahan pitkään mihet ylipäätään ovat valmiita pidättäytymään? He sanovat olevansa mutta ovatko he sitä todella?
Esimerkisksi jos puhutaan masenuksesta niin kuinka moni mies tosiasiallisesti on valmis pidättäytymään jos lääkitys kestää vuosia tai puoli vuosikymmentä?
Tästä asiasta puhutaan siihen sävyy että kyllä minä olisin valmis jos. Mutta kuinka moni tosiasiallisesti on valmis? Valmis pidättäytymään niin ettei suhde kylmene? NIin ettei se näy tiuskimisena ja äyskimisenä?
Jollain tasolla täytyy sanoa että väite siitä että pidättäytyminen olisi miehelle helpoa tai edes todellinen vaihtoeto tulee todelisuudessa kyseenalaistettavaksi.
Pelkästään siksi että harvoin tosipaikassa mies on se ensimmäinen joka luopuu omista tarpeistaan ja toiveistaan.
Ja miksi väitän näin? Jos täälläkin lukee näitten väsyneitten äitien kirjoituksia niin onko näissä tapauksissa mies ollut se joka on laittanut muiden tarpeet etusijalle.
Tai raskauden pelosta kärsivät naiset?
Tai sitten ne lasten kirjoitukset siitä tilanteesta kun äiti väsyy?
Tai tilanne jossa äidille on tehty keisarinleikkaus? Kenne tarpeitten mukaan on eletty jos 3 kk leikauksesta nainen on taas raskaana? Kenen tarpeet elämän ja hengen leikatuun naiseen yhtymällä mies laitaa etusijalle?
Onko seksuaalisten tarpeitten tyydyttäminen miehelle oikeasti tietoisesti valittava asia? Vai asia joka pitää vaan pääästä purkamaan? Jonka syy yhteyksiä mies ei mieti?
Minä kysyn siis edelleenkin täysin vakavaissani että kuinka voidaan puhua pidättäytymisen vaihtoehdosta kun todellisuus puhuu ihan toisenlaista kieltä. Se puhuu sitä kieltä että miehen tarpeet pakotavat tulla tyydytetyiksi seurauksista välittämättä?
Minä todella ihmetelen sitä kuinka mies voi irrotaa ajatuksensa kehonsa ja mielensä kaikesta muusta. JOs ei voisi monessa tilanteessa ajattelisi että yhtyminen tulisi miehelle mahdottomaksi. NÄin ei kuitenkaan näytä käyvän.
Todellisuus ei kohtaa tässä pidättäytymisen kohdalla. Todellisuudessa todella harva mies on valmis pidätäytymään kovinkaan pitkiä aikoija. Korkeintaan joitaan kuukausia. Joka taas voi olla naisen kanalta katsottuna hyvin lyhyt aika.
Kun puhutaan mm pidättäytymisestä synnytyksen jälkeeen niin toisaalta pitää kysyä vähän näistä pidättäytymisajoista.
Em asian tiimoita näkee heitetävän aika haarukaa 2-6 kk. 6kk on nainsen kannalta katsottuna hyvin lyhyt aika pidättäytyä.
Entä sairauden edessä 1kk ->
Kuinkahan pitkään mihet ylipäätään ovat valmiita pidättäytymään? He sanovat olevansa mutta ovatko he sitä todella?
Esimerkisksi jos puhutaan masenuksesta niin kuinka moni mies tosiasiallisesti on valmis pidättäytymään jos lääkitys kestää vuosia tai puoli vuosikymmentä?
Tästä asiasta puhutaan siihen sävyy että kyllä minä olisin valmis jos. Mutta kuinka moni tosiasiallisesti on valmis? Valmis pidättäytymään niin ettei suhde kylmene? NIin ettei se näy tiuskimisena ja äyskimisenä?
Jollain tasolla täytyy sanoa että väite siitä että pidättäytyminen olisi miehelle helpoa tai edes todellinen vaihtoeto tulee todelisuudessa kyseenalaistettavaksi.
Pelkästään siksi että harvoin tosipaikassa mies on se ensimmäinen joka luopuu omista tarpeistaan ja toiveistaan.
Ja miksi väitän näin? Jos täälläkin lukee näitten väsyneitten äitien kirjoituksia niin onko näissä tapauksissa mies ollut se joka on laittanut muiden tarpeet etusijalle.
Tai raskauden pelosta kärsivät naiset?
Tai sitten ne lasten kirjoitukset siitä tilanteesta kun äiti väsyy?
Tai tilanne jossa äidille on tehty keisarinleikkaus? Kenne tarpeitten mukaan on eletty jos 3 kk leikauksesta nainen on taas raskaana? Kenen tarpeet elämän ja hengen leikatuun naiseen yhtymällä mies laitaa etusijalle?
Onko seksuaalisten tarpeitten tyydyttäminen miehelle oikeasti tietoisesti valittava asia? Vai asia joka pitää vaan pääästä purkamaan? Jonka syy yhteyksiä mies ei mieti?
Minä kysyn siis edelleenkin täysin vakavaissani että kuinka voidaan puhua pidättäytymisen vaihtoehdosta kun todellisuus puhuu ihan toisenlaista kieltä. Se puhuu sitä kieltä että miehen tarpeet pakotavat tulla tyydytetyiksi seurauksista välittämättä?
Minä todella ihmetelen sitä kuinka mies voi irrotaa ajatuksensa kehonsa ja mielensä kaikesta muusta. JOs ei voisi monessa tilanteessa ajattelisi että yhtyminen tulisi miehelle mahdottomaksi. NÄin ei kuitenkaan näytä käyvän.
Todellisuus ei kohtaa tässä pidättäytymisen kohdalla. Todellisuudessa todella harva mies on valmis pidätäytymään kovinkaan pitkiä aikoija. Korkeintaan joitaan kuukausia. Joka taas voi olla naisen kanalta katsottuna hyvin lyhyt aika.
Vastaukset 8
Vanhimmat
mies ei voi pidättäytyä viikkoa pidempään.
Mitä enempi lasti alapäässä kasvaa, sitä vähempi yläpäässä järki toimii. Näin se vaan on. Olen itse ex vl-mies ja tiedän asian kokemuksesta.
Kyllä naisen pitäisi keksiä jotain korvaushoitoa miehelle pidättäytymisen ajaksi. Esim 'tumppuseksi' on jollain lailla miehen kannalta hyväksyttävä korvaushoito.
Jos vaimo on kovin masentunut, ei häntä kiinnosta seksi edes velvollisuudesta. Silloin olisi parasta miehen käyttää päätään, ja sen jälkeen käsiään.
Mies erittää elämänsä aikana yli 50 litraa spermaa, jossa on siittiöitä ainakin 5 000 000 000 (5 miljardia).
Jos niistä jonkin kuukauden aikana joku tuhatta menee 'ohi', niin mikä sen merkitys on kokonaisuudessa? Ei mikään.
Tietysti voi nostaa itse kartaanin pois juuri ennen kuin ....., tämäkin konsti säästää todennäköisesti vaimoparkaa pahimman yli.
koko ajan vain miehen seksuaalisten tarpeitten tyydyttämisestä? Tuntuu että vain miehet haluaa seksiä, naiset vähemmän.
Minulla on kokemusta yli 38 avioliitossa ja sanoisin, että yhdessäolo ja seksi vain paranevat. Ehkäisyä on käytetty tarpeen vaatiessa, lapsia on sopivasti eikä meitä ole kukaan syyttänyt syntisemmiksi kuin muitakaan lähimmäisiä. Mutta tärkein asia on minulle ollut se, että olen aina pitänyt vaimoni suuressa kunniassa ja ottanut huomioon aina hänen toiveensa. Kaikki mitä on tehty, on tehty yhdessä ja erittän hyvässä yhteisymmärräyksessä toista kuunnellen.
Siinä se mielestäni on koko perheen ja avioliiton suurin onni.
Että oikein 38 kappaletta avioliittoja! Että oletkin kerkiävä ja pystyvä Mies. Käypi oikein katteeks!
yksi tärkeä sana, vuotta! Siis yli 38 vuotta avioliitossa, ja toteutan varmaan siinä Raamatun sanaa joka sanoo näin:
Mark. 10:9
Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako."
Kiitän Jumalaa näistä kaikista onnellisista vuosista ja yhdessäolosta.
Luulen tietäväni mistä puhut, ja tiedän että sinun kaltaisesi miehet ovat aarteita ja Jumalan lahja heidän vaimoilleen:)
Jos todella parisuhteessa todella asait olisivat näin kuten sanot:
"Minulla on kokemusta yli 38 avioliitossa ja sanoisin, että yhdessäolo ja seksi vain paranevat. Ehkäisyä on käytetty tarpeen vaatiessa, lapsia on sopivasti eikä meitä ole kukaan syyttänyt syntisemmiksi kuin muitakaan lähimmäisiä."
Niin tästä asiasta ei ehkä tarvitsisi puhua tästä tai mistään näkökulmasta.
"Miksi te puhutte koko ajan vain miehen seksuaalisten tarpeitten tyydyttämisestä? Tuntuu että vain miehet haluaa seksiä, naiset vähemmän."
Ajatelisin ettei tarvitse luetella niitä kaikkia kielteisesti naisen sekualisuuteen vaikuttavia tekijöitä jotka seuraavat vl ehkäisykannasta.
Vaikka nainen kuinka olisi väsynyt. Kokisi jatkuvaa riitämättömyyttä. Pelkäisi raskautta ja/tai synnystä aivan todella ja useimiten aiheesta. kaikki hormonaaliset tekjät ym ym ym ... Pitäisi olla nainen joka pysytyy siihen samaan mihin mihet näkyvät pysytvän. Ulkoistamaan sekuaalisuuden elämästä iralliseksi asiaksi.
Tokihan on niin että terve hetero nainen jolla elämässä asiat ovat kunnossa varmaankin haluaa seksiä siinä kuin mieskin.
Mutta varmaa on sekin että naisen sekuaalisuus jota toteutetaan raskauden ym pelkojen varjossa ei ole sitä mitä sinä naisen sekuaalisuutena ymmättät.
Voisin alekirjoitaa tuon mitä edellä kirjoitat ihan alusta lopuun asti. Mutta vl tuollaiselle ajattelulle ei ole sijaa.
Joten haastan sinut miettimään sitä mihin sinun/teidän elämä olisi mennyt jos ehkäisyä ei olisi saanut käytää missään muodossa siinä tilanteessa jossa näit vaimosi väsyvän?
Ei ehdes pidättäytymistä pidetä vl hyväksyttävänä. Väsymys kun ei aiheudu lapsita.
Ajatelisi todella että homan pitäisi toimia kuten kuvaat vl näin vain ei tapahdu.
Vl "yhteinen ymmärrys" on että lapsia ei voi tulla enempää kuin jaksaa kantaa. Vaikka tuntuisi miltä.
Mieti (ja olet miettinytkin) sitä vl naisen osaa monta kertaa. Tälläiset kysymykset kupuavat siitä näkökulmasta että onko vl naisella oikeus sellaiseen seksaalisuuteen jota kuvaat omassa elämässsäsi. Minun nähdäkseni ei ole.
joku uskaltaa vasta "eriseuraisen" ajatuksiin. Minä korostan samaa asiaa kuin Jeesus, eli rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.
En ymmärrä alkuunkaan sitä "rakkautta" jota Vl usko osoittaa etenkin naisille.
Kun SRK on hakenut raamatulliset perusteetkin vanhasta testamentista, sekä uskottelee oppinsa oikeellisuutta pätkimällä jakeita sopivasti, saadaan toiminta näyttämään oikeaoppiselta.
Mielestäni ainoa keino tilanteen korjaamiseksi olisi se, että jokainen itse etsii Jumalan totuuden Raamatusta. Se totuus meidät pelastaa viimeisenä päivänä, ei uskominen ihmisiin ja ihmisoppeihin.
Mutta kiitos ja siunasta.