mikä mussa on vikana ku en oo löytäny yhtään parempaa kaveria kun alotin opinnot yliopistossa viime syksynä! oon mukava, kauniiksikki kehuttu tavallinen tyttö.. kaikki on vaan jääny tutuiksi joitten kans korkeintaan istun luennolla yhdessä. pääaineeni fukseista en löytäny läheistä ystävää tai edes kaveria jota voisin nähdä koulun ulkopuolellaki. voinko vielä löytää uusia kavereita vaan tipuinko heti kärryiltä? tuntuu että oon ainut yksinäinen koko yliopistossa, kaikilla on jo omat tiiviit kaveripiirit joihin ei uusia haluta. muutin 400km päähän kotipaikkakunnaltani vaan elään tämmöstä yksinäistä elämää ja kotona oli kaikki hyvin, ystäviä riitti ja jos halus hengailuseuraa niin sitä sai helposti. en jaksa enää olla näin yksin..
mistä löydän uusia kavereita?
fuksi19v
39
8759
Vastaukset
- Enrique_Lister
Minulla on ollut sama ongelma, että vähän vanhempana nuorena on vaikeaa löytää oikeita ystäviä. Paljon tulee sellaisia tuttuja joiden kanssa tulee silloin tällöin puhuttua, mutta en saa koskaan ystäviä joiden kanssa voisi tavata vapaa-aikana, tai käydä jossain.
Olen miettinyt, että ehkäpä vika on minussa, että en osaa tehdä aloitetta ja pyytää yksinkertaisesti jotakuta johonkin.
Toki nuo vanhat kaverit vievät ihmisiltä viitseliäisyyttä yrittää löytää uusia.- sama ongelma
Mulla on samanlainen tilanne, ja opiskelen jo kolmatta vuotta Turun yliopistossa. Missäs sinä fukseilet?
- Enrique_Lister
sama ongelma kirjoitti:
Mulla on samanlainen tilanne, ja opiskelen jo kolmatta vuotta Turun yliopistossa. Missäs sinä fukseilet?
Oon vaan tyhmä postimies...
- mimiuu
Itsekään en osaa tehdä aloitteita, vaikka erittäin paljon kaveriseuraa kaipaankin. Yliopistolla on muutama hyvänpäiväntuttu, joiden kanssa jutella niitä näitä ennen ja jälkeen luentojen, mutta opiskelujen ulkopuolella en ole osannut vuosiin ystävystyä kenenkään kanssa. Jos etenkin Joensuun seudulla on samassa tilanteessa olevia, tai muita uusia kavereita haluavia, niin ottakaahan yhteyttä :) [email protected]
- doda
mimiuu kirjoitti:
Itsekään en osaa tehdä aloitteita, vaikka erittäin paljon kaveriseuraa kaipaankin. Yliopistolla on muutama hyvänpäiväntuttu, joiden kanssa jutella niitä näitä ennen ja jälkeen luentojen, mutta opiskelujen ulkopuolella en ole osannut vuosiin ystävystyä kenenkään kanssa. Jos etenkin Joensuun seudulla on samassa tilanteessa olevia, tai muita uusia kavereita haluavia, niin ottakaahan yhteyttä :) [email protected]
Asun Liperis ja käyn vielä kouluu. Nyt ku tää kesäloma alkoi ei ole enää näköjää kenenkaa viettää vapaa-aikaa vaan kotona istuskelemassa ja aikaa kuluttamaan. Eli asun aika lähel Joensuutakin.
- missä mättää
Itse kävin amista ja huomasin et kyllä ne kaveriporukat heti siinä alussa liittoutu. Kouluaikana tuli juteltua oikeastaan kaikkien kanssa ja välillä tuntui että voisin olla joittekin kanssa parempiakin ystäviä. Mutta päivän jälkeen niillä kaikilla tuntu olevan tärkeämpää menoa vaikka välillä kysyin et onko teillä tänään mitään illalla. Tuntu kun ne ei oikeesti haluis mua mukaan. Viikonlopun jälkeen ne kehuskeli kuinka ovat viettäneet toistensa kanssa aikaa. Aika pahaltahan se tuntuu kun yrittää päästä mukaan mutta kun ei oteta. Oon yrittäny, ei se ainakaan siitä oo kiinni.
- napsu
Aivan sama ongelma mulla. Jo toinen vuosi menossa eikä ole yksinäisyys helpottanut. Kaveriporukat on jo muodostettu ja mä oon jääny ulkopuolelle. En tiedä mitä tehdä, on alkanu jo tosiaan häiritä elämää ja pyörimään mielessä jatkuvasti.. :/
- fuksi19v
jos joillaki on kokemuksia että on löytäny kaveriporukan yliopistosta ekan vuoden jälkeen vasta niin kertokaa ihmeessä miten teitte sen:D oon alkanu aatteleen että haluaisin hakea johonki muualle, ilman kavereita ei opiskelukaan maistu..
- napsu
Pääsykokeisiin lukeminen jo mulla ainakin kovaa vauhtia menossa :) uudelle alalle tekee mieli kun ei enää nykyinen kiinnosta. ja kun kamut puuttuu.. jospa sieltä sitten uusia :) lisää kyllä lukuintoa kun unelma uusista ystävistä on mielessä :)
- fuksi19v
napsu kirjoitti:
Pääsykokeisiin lukeminen jo mulla ainakin kovaa vauhtia menossa :) uudelle alalle tekee mieli kun ei enää nykyinen kiinnosta. ja kun kamut puuttuu.. jospa sieltä sitten uusia :) lisää kyllä lukuintoa kun unelma uusista ystävistä on mielessä :)
jos saanen udella että missä tiedekunnassa opiskelet ja mihin aiot hakea?:) ite opiskelen nyt humanistisessa..
- napsu
fuksi19v kirjoitti:
jos saanen udella että missä tiedekunnassa opiskelet ja mihin aiot hakea?:) ite opiskelen nyt humanistisessa..
farmasiasta lääkikseen :) urakkaa on mut jospa on sen arvostakin sitten :) ja kyllä ihan tosissaan kiinnostaakin tuo lääketiede :)
- fuksi19v
napsu kirjoitti:
farmasiasta lääkikseen :) urakkaa on mut jospa on sen arvostakin sitten :) ja kyllä ihan tosissaan kiinnostaakin tuo lääketiede :)
toivottavasti pääset lääkikseen! ja löydät sieltä paremmin ystäviä:)
- lailai-
itse löysin hyviäkin ystäviä yliopistolta vasta toisena opiskeluvuonna. Selostan tässä sen minkä muistan, jutusta voi tulla pitkä.
Avainasemassa oli se, että minulla ja muutamilla muilla opiskelukavereilla oli yhteisiä kiinnostuksen kohteita, joista oli jo ekana vuonna tullut jonkin verran juteltua välitunneilla ja luennoilla. En yliopiston ulkopuolella kuitenkaan viettänyt aikaa heidän kanssaan. Monet opiskelukavereistani olivat jo bondanneet keskenään, ja tunsin oloni aika ahdistuneeksi ja yksinäiseksi viettäessäni esim. vappua yksin kotona.
1. vuoden kevään viimeisten tenttien aikaan nämä jo keskenään ystävystyneet tyypit olivat menossa tentin jälkeen kupposelle, ja koska tentinjälkeiset tunnelmat jollain tasolla yhdisti, meitä "ulkopuolisiakin" rohkaistui lähtemään mukaan. Kynnys ei sinänsä ollut korkea, koska opiskelukaverini olivat/ovat avomielisiä humanisteja eivätkä mitenkään hyljeksineet ketään. Kuppilassa tuli sitten juteltua enemmänkin, ja yhden tyypin kanssa, jonka kanssa olin jutellut paljon välitunneilla ja jonka siis jollain tasolla tunsin, synkkas entistä paremmin. Niinpä sitten sovimme menevämme joskus baariin yhdessä.
Kesäloma meni kotipaikkakunnalla, mutta syksyllä olikin jo mukavampi palata takaisin opiskelemaan, koska jotain elämää oli tiedossa. Päädyimmekin sinne baariin, ja siitä alkoi suht tiivis ystävyyssuhde. Tämä ystäväni oli aiemmin ystävystynyt yhden toisen tyypin kanssa, joka puolestaan oli osa vuosikurssimme "ydinryhmää", joten hänen kauttaan pääsin ns. piireihin... aloin saada kutsuja illanviettoihin ym. Loppujen lopuksi kävi siis varsin hyvin, vaikka alku ei näyttänyt lupaavalta ja olen yleensäkin huono tutustumaan ihmisiin.
Summa summarum, paljon riippuu susta itsestäsi mutta myös vähän tuurista ja opiskelukavereistasi. Jos ne on klikkiytymiseen taipuvaisia, uusien naamojen voi olla vaikea päästä messiin. Rohkaistu kuitenkin menemään mukaan jos jotain ilmenee, ja varmaan kannattaa käydä myös ainejärjestön yms. bileissä (itse en käynyt, koska niitä ei juuri järjestetty...) Jos et kuitenkaan ole eka vuoden aikana jutellut kenenkään kanssa, tilanteesi on vaikea, koska jonkinlaisia pohjia pitäisi luoda jo ekan vuoden aikana. Voi kuitenkin olla että ryhmässäsi on muitakin yksinäisiä, joten pyri vain aktiivisesti juttelemaan heille. Muita neuvoja en nyt osaa antaa... - spookam
Ensimmäisen vuoden yliopistossa hengailin erään vanhan tutun kanssa. Olin onnekas, että hänkin oli tullut samaan kouluun 200 km päähän kotipaikkakunnalta. Minullekin muiden muodostuneiden koulukaveriryhmien lähestyminen tuntui silloin vaikealta, enkä oikeastaan edes yrittänyt.
Toisena vuonna tutustuin kahteen koulukaveriin. Molemmat tulivat kevätlukukauden alussa takaisin koulun penkille armeijasta. Luulen, että armeijasta palaavien kanssa on helpompi tutustua, koska he eivät ole ns. jumittuneet omaan ryhmäänsä. Meillä miehillä on tässä asiassa se etu, että noita armeijan käyviä miehiä on enemmän. Toiseen noista tutustuin siten, että hän oli samassa harjoitustyöryhmässä eräällä kurssilla. Tuossa ryhmässä meitä oli peräti 4 toisilleen tuntematonta. Ryhmä muodostui oikeastaan sillä lailla puolivahingossa, että luennolla lähimpänä istuneet henkilöt päätyivät yhteen. Toiseen taas tutustuin muistaakseni siten, että kysyin häneltä ohimennen erään tentin jälkeen miten meni. En kyl muista mitä sen jälkeen tapahtui.
Myöhempinä vuosina tutustuin taas uusiin ihmisiin näiden edellä mainittujen tuttujen ja uusien ryhmätöiden kautta. Lisäksi, kielikurssit olivat luonteeltaan sellaisia, että siellä tuli juteltua helposti tuntemattomien henkilöiden kanssa. Jälkikäteen ajateltuna yhden kaverin meinasin saada, kun kävimme samassa työhaastattelussa, mutta en ollut silloin vastaanottavainen. Arvioisin, että parin ensimmäisen vuoden jälkeen kavereiden hankkiminen helpottuu, koska kaverukset eivät käy kaikilla samoilla kursseilla, osa keskeyttää koulunkäynnin ja porukka alkaa pikkuhiljaa valmistumaan.
Jotta en antaisi ihan väärää kuvaa tällä kirjoituksella, niin on pakko mainita, että en ystävystynyt kenenkään noiden kanssa enkä omasta mielestäni ole edes kenenkään heidän kaveri enää. Melkein kaikki ovat hajautuneet opiskelun jälkeen eri puolelle Suomea, lukuunottamatta paria henkilöä, jotka käyvät samassa työpaikassa.
Omien kokemusteni pohjalta sanoisin, että kielikurssit ovat mainioita yksinäisille. Niillä pääsee keskustelemaan, monet muutkin ovat siellä yksin, monesti tehdään ryhmätöitä, ja tutustuminen on siksi tavallista helpompaa.
- Fuksi21v
Et vain ole törmännyt sellaisiin ihmisiin, joiden kanssa synkkaa tarpeeksi hyvin. Huonoa tuuria. Itselläni on sama tilanne. Tosin opiskelen AMK:ssa (Helsingissä). Onhan tässä jotain hyvääkin, kuten jää enemmän aikaa opiskeluun ja harrastuksiin.
- kolmen lapsen äiti ja vaimo
Moi, Ei sussa tarvitse mitään vikaa olla. Itse aloitin uudella paikkakunnalla kauppiksen, siellä asuvat olivat tietysti tutuissa porukoissa ja muodostivat samat vanhat "jengit". Mulla ei koskaan ennen tätä koulua ollut niin hyvä luokka! Kaikki hyväksyivät mut sellaisena kuin olin. Vaikken käyttänyt merkkifarkkuja tai polttanut tupakkaa, juonut alkoholia tai harrastanut irtosuhteita, en käynyt bailaamassa niinkuin luokan muut tytöt ja kaikki tämä johtui siitä, että olen uskossa. Kerroin asian heti ensimmäisellä viikolla. Siitäkään huolimatta en joutunut olemaan yksin vaan pääsin jokaiseen ryhmään mukaan. Ensimmäistä kertaa tunsin, että oli ihana käydä koulua! Sen seurauksena mulla nousi numerot. Luulen ja uskon, että paljon omasuhtautuminen vaikuttaa, se kuinka otat toiset huomioon. Sinäkin varmasti löydät kavereita luokastasi, jos vain menet rohkeasti mukaan. Kysy rohkeasti voitko tulla mukaan porukkaan.
Olin tupakoijien mukana välituntisin ja siellä juteltiin monet kerrat. Lopulta kävi niin, että useat luokkalaiseni aloittivat tupakkalakon tai lopettivat kokonaan, siitä syystä etten itse polttanut joukon mukana, uskalsin olla oma itseni ja pitää pääni, siis uskalsin olla erilainen, enkä mennyt virran mukana. Tiedän, että on paljon sellaisia nuoria jotka ovat yksinäisiä. Itse menin sellaisen luokse koulussa ja olin hänen tukenaan kun häntä kiusattiin. Olin hänelle sellainen ystävä mitä hän tarvitsi.- Andropov
Tämä yksinäisyys on yliopisto-opiskelussa yleisempää kuin luullaan!
Opiskelin noin kymmenen vuotta sitten Turun yliopistossa, jossa aika ajoin itsekin koin yksinäisyyttä.Järjestökokemuksen kautta sain kuulla, miten pitkät jonot YTHS:n mielenterveyspuolelle oli, joten se tästä opiskelijoiden hyvinvoinnista!
En oikein osaa neuvoa. Totuus on, että ensimmäisen vuoden aikana solmitaan suhteet, mikäli niitä on tullakseen. Näin oli minullakin. Jos löydät minkä tahansa harrasteryhmän tms., mene ihmeessä mukaan edes tutustumisen verran.
Ps. Itse tein oikein Gradunkin tästä opiskelijoiden hyvinvoinnista, joten tunnen aiheen kuin omat taskuni. - Coppis
Andropov kirjoitti:
Tämä yksinäisyys on yliopisto-opiskelussa yleisempää kuin luullaan!
Opiskelin noin kymmenen vuotta sitten Turun yliopistossa, jossa aika ajoin itsekin koin yksinäisyyttä.Järjestökokemuksen kautta sain kuulla, miten pitkät jonot YTHS:n mielenterveyspuolelle oli, joten se tästä opiskelijoiden hyvinvoinnista!
En oikein osaa neuvoa. Totuus on, että ensimmäisen vuoden aikana solmitaan suhteet, mikäli niitä on tullakseen. Näin oli minullakin. Jos löydät minkä tahansa harrasteryhmän tms., mene ihmeessä mukaan edes tutustumisen verran.
Ps. Itse tein oikein Gradunkin tästä opiskelijoiden hyvinvoinnista, joten tunnen aiheen kuin omat taskuni.Samaa ongelmaa. Yksinäistä on. Koulu ei muutenkaan tuntunut omalta alalta, eikä siellä syntynyt kaverisuhteita, niin olen vakaasti pyrkimässä tänä keväänä uuteen paikkaan. Tosin pääsykokeihin lukeminen yksin ilman mitään vastapainoa, tuntuu melko ikävältä ajatukselta :(
- fuksi19v
Coppis kirjoitti:
Samaa ongelmaa. Yksinäistä on. Koulu ei muutenkaan tuntunut omalta alalta, eikä siellä syntynyt kaverisuhteita, niin olen vakaasti pyrkimässä tänä keväänä uuteen paikkaan. Tosin pääsykokeihin lukeminen yksin ilman mitään vastapainoa, tuntuu melko ikävältä ajatukselta :(
"Totuus on, että ensimmäisen vuoden aikana solmitaan suhteet, mikäli niitä on tullakseen."
Onko tilanne oikeesti tommonen? en ole ekan lukukauden aikana löytänyt yhtään kaveria jota voisin nähdä yliopiston ulkopuolellaki ja jos tämä lukukausi menee samanlain niin tarkottaako se että elän seuraavat väh. 5 vuotta yksin ilman yhtään ystävää? jos millään saan kerättyä voimia ja motivaatioita lukea uusiin pääsykokeisiin niin pakko kai se on.. mutta siis ei tää johdu pelkästään siitä etten ole löytänyt kavereita vaan myös se vaikuttaa että opiskelemani aine ei kauheena kiinnosta. vihaan elämääni. - Surullinen Ihminen
fuksi19v kirjoitti:
"Totuus on, että ensimmäisen vuoden aikana solmitaan suhteet, mikäli niitä on tullakseen."
Onko tilanne oikeesti tommonen? en ole ekan lukukauden aikana löytänyt yhtään kaveria jota voisin nähdä yliopiston ulkopuolellaki ja jos tämä lukukausi menee samanlain niin tarkottaako se että elän seuraavat väh. 5 vuotta yksin ilman yhtään ystävää? jos millään saan kerättyä voimia ja motivaatioita lukea uusiin pääsykokeisiin niin pakko kai se on.. mutta siis ei tää johdu pelkästään siitä etten ole löytänyt kavereita vaan myös se vaikuttaa että opiskelemani aine ei kauheena kiinnosta. vihaan elämääni.Minä olen vielä alaasteella,ja olen kyllä onneton...
Tulee kyyneleet silmään,kun mun paras kaveri lähti ylä-asteelle...voih...
Olen muitten kavereitten kanssa,mutta se ei ole sama asia...
Joka tiistai..suru yllättää minut...aina! - mak e
Surullinen Ihminen kirjoitti:
Minä olen vielä alaasteella,ja olen kyllä onneton...
Tulee kyyneleet silmään,kun mun paras kaveri lähti ylä-asteelle...voih...
Olen muitten kavereitten kanssa,mutta se ei ole sama asia...
Joka tiistai..suru yllättää minut...aina!mullekki tulee sama juttu...
JOKA PÄIVÄ
kivaa no ei oo - asddfdsaf
fuksi19v kirjoitti:
"Totuus on, että ensimmäisen vuoden aikana solmitaan suhteet, mikäli niitä on tullakseen."
Onko tilanne oikeesti tommonen? en ole ekan lukukauden aikana löytänyt yhtään kaveria jota voisin nähdä yliopiston ulkopuolellaki ja jos tämä lukukausi menee samanlain niin tarkottaako se että elän seuraavat väh. 5 vuotta yksin ilman yhtään ystävää? jos millään saan kerättyä voimia ja motivaatioita lukea uusiin pääsykokeisiin niin pakko kai se on.. mutta siis ei tää johdu pelkästään siitä etten ole löytänyt kavereita vaan myös se vaikuttaa että opiskelemani aine ei kauheena kiinnosta. vihaan elämääni.fuksi, voitko pistää sun sähköpostisi mulle meilissä...
os: [email protected] - adadgfr
fuksi19v kirjoitti:
"Totuus on, että ensimmäisen vuoden aikana solmitaan suhteet, mikäli niitä on tullakseen."
Onko tilanne oikeesti tommonen? en ole ekan lukukauden aikana löytänyt yhtään kaveria jota voisin nähdä yliopiston ulkopuolellaki ja jos tämä lukukausi menee samanlain niin tarkottaako se että elän seuraavat väh. 5 vuotta yksin ilman yhtään ystävää? jos millään saan kerättyä voimia ja motivaatioita lukea uusiin pääsykokeisiin niin pakko kai se on.. mutta siis ei tää johdu pelkästään siitä etten ole löytänyt kavereita vaan myös se vaikuttaa että opiskelemani aine ei kauheena kiinnosta. vihaan elämääni.mä opiskelen Helsingissä teologisessa. Vaihdoin sinne koska olin kyllästynyt umpimieliseen AMK:honi EVTEKiin. Kokemukseni on, että jos on yhdistäviä asioita niin kyllä niitä suhteita syntyy muulloinkin. Ainakin omalla kohdallani on elämä vaan parantunut toisen vuoden aikana :D
Mutta joo, jos joku keskusta kampuksen opiskelijoista tuntee itsensä yksinäiseksi niin meidän teologien mukaan mahtuu aina mukaan. Jos tunnet tarvetta seuralle niin sähköpostia voi lähettää [email protected]. - sammajammakamma
fuksi19v kirjoitti:
"Totuus on, että ensimmäisen vuoden aikana solmitaan suhteet, mikäli niitä on tullakseen."
Onko tilanne oikeesti tommonen? en ole ekan lukukauden aikana löytänyt yhtään kaveria jota voisin nähdä yliopiston ulkopuolellaki ja jos tämä lukukausi menee samanlain niin tarkottaako se että elän seuraavat väh. 5 vuotta yksin ilman yhtään ystävää? jos millään saan kerättyä voimia ja motivaatioita lukea uusiin pääsykokeisiin niin pakko kai se on.. mutta siis ei tää johdu pelkästään siitä etten ole löytänyt kavereita vaan myös se vaikuttaa että opiskelemani aine ei kauheena kiinnosta. vihaan elämääni.Tunget itsesi väkisin sinne.
Alat vaan hengaa.
Ole ja iloitse kaikki haluaa oikeasti olla ihan kenen kanssa vaan.
Anna niin saat.
Jos torjutaan niin ei ole sun vika vaan heidän tyhmyys.
Luota itseesi, älä menetä uskoa itseesi. - Jeps noin se
fuksi19v kirjoitti:
"Totuus on, että ensimmäisen vuoden aikana solmitaan suhteet, mikäli niitä on tullakseen."
Onko tilanne oikeesti tommonen? en ole ekan lukukauden aikana löytänyt yhtään kaveria jota voisin nähdä yliopiston ulkopuolellaki ja jos tämä lukukausi menee samanlain niin tarkottaako se että elän seuraavat väh. 5 vuotta yksin ilman yhtään ystävää? jos millään saan kerättyä voimia ja motivaatioita lukea uusiin pääsykokeisiin niin pakko kai se on.. mutta siis ei tää johdu pelkästään siitä etten ole löytänyt kavereita vaan myös se vaikuttaa että opiskelemani aine ei kauheena kiinnosta. vihaan elämääni.menee... Jos et ekan vuoden aikana pääse porukoihin, niin se on sitten siinä. Mä en mennyt mukaan niihin alkuillanviettoihin ja muut tutustui toisiinsa siellä ja minä jäin sitten ulkopuolelle. Myös Turun yliopistossa siis minäkin. Mulla on nyt viimeinen vuosi menossa ja olen ollut kaikki nämä vuodet ihan täysin yksin, en ole käynyt kertaakaan missään ulkona, asunnossani ei ole käynyt yhtään vierasta, minä en ole vieraillut kenenkään luona. Aina välillä kun oli joku ryhmätyö tai muuta, olin toiveikas, jos tulin jonkun kanssa tavallista paremmin juttuun, mutta kaikilla oli jo niin täysi elämä, ettei ollut tarvetta kenellekään uudelle tuttavuudelle. Todella raskasta on yksinäisyys ja musta on tullut niin ihmisarkakin, etten usko, että enää koskaan pystyn mitään ihmissuhdetta muodostamaan.
- secretshadow
Jeps noin se kirjoitti:
menee... Jos et ekan vuoden aikana pääse porukoihin, niin se on sitten siinä. Mä en mennyt mukaan niihin alkuillanviettoihin ja muut tutustui toisiinsa siellä ja minä jäin sitten ulkopuolelle. Myös Turun yliopistossa siis minäkin. Mulla on nyt viimeinen vuosi menossa ja olen ollut kaikki nämä vuodet ihan täysin yksin, en ole käynyt kertaakaan missään ulkona, asunnossani ei ole käynyt yhtään vierasta, minä en ole vieraillut kenenkään luona. Aina välillä kun oli joku ryhmätyö tai muuta, olin toiveikas, jos tulin jonkun kanssa tavallista paremmin juttuun, mutta kaikilla oli jo niin täysi elämä, ettei ollut tarvetta kenellekään uudelle tuttavuudelle. Todella raskasta on yksinäisyys ja musta on tullut niin ihmisarkakin, etten usko, että enää koskaan pystyn mitään ihmissuhdetta muodostamaan.
tai vähintään pelastusaremijaan
mutta ala seuraamaan Jeesusta!
- dljhandh
Itsekin aloitin tänä syksynä yliopistossa enkä tunne kuin vain pari tyyppiä nimeltä. Olen ollut aika paljon poissa luennoilta joten sekin varmasti on vaikuttanut asiaan. Mutta mietin myös, että mikä ihme minussa on vikana, sillä lukion kanssa oli sama juttu. Silloin ajattelin, että no vain huonoa tuuria, mutta enää ei voi olla sattumaa! Voi myös olla että totuin yksinäisyyteen lukiossa liian hyvin, en enää osaa tutustua ihmisiin tai olla niitten kanssa. Jotenkin myös automaattisesti aina ajattelen, että ei kukaan minusta kuitenkaan ole kiinnostunut, on vain epäkohteliasta mennä häiritsemään. Silti en asiaa osaa muuttaa. Mietin itsekin, että pitäisikö vaihtaa alaa ja yrittää uudestaan? Toisaalta on traagista, että joutuisin luopumaan opiskelupaikasta tällaisen ongelman takia. Lohduttavaa kuulla etten ole ainoa. Kokeilin myös järjestötoimintaa, mutta sielläkin tuntui olevan jo valmiiksi muodostuneita kaveriporukoita, joita ei kiinnostanut tutustua uusiin ihmisiin.
- Uupunut, ei lopussa.
Minulla on myös ollut vastaavia kokemuksia, ystäviä ei oikein tunnu löytyvän.
"Dokauskavereita" on kyllä monia, mutta viikot vierähtävät ei-niin-autuaassa
yksinäisyydessä. Useimpia kavereita tulee nähtyä vain jurrissa, selvänä ei oikein
mitään yhteistä tekemistä ole.
Olen asunut Tampereella koko koko elämäni, 20 vuotta. Vielä kertaakaan en
ole löytäny kavereita saati ystäviä jotka ovat saman henkisiä kuin itse olen.
Yleensä tutustun lähes täysin itseni ja mielenkiintoni vastakohtaisiin ihmisiin.
Olen siis kiinnostunut tietynlaisista asioista ja kulttuureista, mutta ei ole ketään
kenen kanssa jakaa näitä asioita.
Muutenkin kaveripiirini on viime vuosien aikana supistunut ja tämä huolettaa ko-
vasti.
Ulkopuolisen silmistä katseltuna tilanne voisi olla koominen. Olen niin sanotusti
charmikas, tyylikäs ja komea. Seuraan tiiviisti kulttuuria, tapahtumia ja trendejä.
Kaverini ovat kiljua keittäviä lähiögangstereita.
Toki arvostan ja pidän kavereistani, enkä ole millään tavalla paremi kuin yksikään
heistä. yllä oleva esimerkki on todella karrikoitu.
Ideana kuitenkin se, että ne vähäiset kaverit joita minulla on, ovat hyvin erilaisia
kuin mitä itse olen. Ehkäpä juuri tämä, että en ole ikinä tuntenut kuuluvani mi-
hinkään on johtanu ystävyys suhteiden puuttumiseen.
Lähiögangstereiden kautta tutustun toisiin samanlaisiin, en itseni kaltaisiin.
Vaikea ja erittäin ikävä yhtälö..
ps. Nyt kun olen noin nelisen vuotta pohtinut kyseistä dilemmaa, alkaa mitta olemaan
täynnä! Miten tulisi toimia?
- tällainenmyös
Et todellakaan ole ainoa yksinäinen yliopistoissa.
Yliopistot ovat suurimmissa kaupungeissa, ja tästä syystä suuri osa opiskelijoista voi opiskellakin vanhassa kotikaupungissaan, jolloin he voivat nojata myös ennen opiskelua hankkimaansa kaveripiiriin.
Muualta muuttaneille tämä on hankalaa, sillä harvoinpa sattuu niin, että esimerkiksi vanhat lukiokaverit menevät opiskelemaan saman yliopiston samaan tiedekuntaan.- Kaveriksi1
Hei, mä haluaisin tutustua kaverimielessä, laita s-postia [email protected]
Muutkin voivat laittaa ketkä ovat yksinäisiä niinkuin minäkin. Olen Helsingistä päin. - yksitällainen
Kaveriksi1 kirjoitti:
Hei, mä haluaisin tutustua kaverimielessä, laita s-postia [email protected]
Muutkin voivat laittaa ketkä ovat yksinäisiä niinkuin minäkin. Olen Helsingistä päin.En ole opiskelija, nimimerkkini "yksitällainen" tarkoitti sitä, että minulla on aikoinani ollut tuollainen tilanne.
Lisäksi totesin joitain yleisiä asioita.
Sitten on vielä sekin, että minä en ole koskaan asunutkaan Helsingissä...
Toivottavasti joku muu näkee viestisi ja vastaa.
- järkyttävän järkkyä!
Mulla on semmoinen tilanne, mikä järkyttää mua aika tavalla. Olen liittynyt seurakuntaan, jossa kukaan ei ole kiinnostunut tutustumaan. Nuortenilloissa monesti kukaan ei tervehdi, kukaan ei tule juttelemaan, kukaan ei edes vilkaise minuun päin kun tulen paikalle. Minut ignoorataan aivan täysin! On siellä kyllä kourallinen ihmisiä, jotka tervehtivät, ehkä vaihtavat pari sanaa mutta yleensä lähtevät nopeasti pois. Jos itse menee juttelemaan, vaihtavat pari sanaa ja lähtevät pian pois. Monesti nämäkään yleensä moikkaavat eivät tervehdi eivätkä ole huomaavinaankaan!
Asia järkyttää minua kovin, sillä mielestäni seurakunnan tulisi olla sellainen paikka, missä saa kokea olevansa tervetullut ja rakastettu! Mielestäni seurakunnassa kuuluu mennä uudelle tyypille juttelemaan ja esittäytymään ja esitellä muita hänelle ja toivottaa tervetulleeksi. Siksi pyrin itse aina toimimaan näin uuden ihmisen nähdessäni. Ja näin yleensä muissa seurakunnissa toimitaankin. Mutta ei täällä!
Asia on tullut harvinaisen selväksi, että siellä on valmis kaveriporukka, insidejengi, johon ei muita haluta. He eivät ole kiinnostuneet tutustumaan uusiin ihmisiin.
Virallisissa nuortenilloissa "muukalaisia" kyllä siedetään, ovathan tilaisuudet seurakunnan virallista toimintaa ja siksi pakosti avoimia kaikille. Mutta uusille ei puhuta, heitä ei huomioida millään tavalla. Mihinkään "epäviralliseen" toimintaan heitä ei pyydetä mukaan. Kun nuorteniltojen jälkeen porukka lähtee yhdessä syömään, sinne ei kaikkia pyydetä messiin.
Koska kyseessä on seurakunta ja todellisen seurakunnan tulisi olla kuuluisa keskinäisestä rakkaudestaan, tämä meininki on mielestäni aivan erityisen järkyttävää!!!- iikutta
Moikka!
Facebookkiin perustettu salainen (ei näy muille oletko liittynyt) ryhmä: mun kaveripiiri.
Tarkoitettu lähinnä n 15-18v helsinkiläisnuorille jotka haluavat tutustua uusiin ihmisiin ja tätä kautta aremmat ja ujommatkin saavat uusia kavereita :)
porukalla tehdään kaikkea kivaa :)
jos haluat kutsun ryhmään, lähetä nimi jolla sinut löytää facebookista minun sähköpostiin (olen ryhmän perustaja) [email protected] niin kutsun sinut ensin kaveriksi jonka jälkeen onnistuu kutsun lähettäminen ryhmään :) eikä toi ikä niin justiinsa ole, piti vaan jotenkin rajata ikähaarukkaa koska 7 ja 27 vuotiaalla on kovin eri intressit :)
toivottavasti liityt,
terkuin iikutta :)
- Miriamina
Juu, yliopisto-opinnot käynnissä toista vuotta Helsingissä ja aikas yksinäästä puurtamista on ollut. Paranisi opiskelumotivaatio jos pääsis opiskelemaan ja keskustelemaan muiden kanssa, mutta vielä olen vähän jäänyt paitsioon. Ensi syksynä aion kyllä aktivoitua ihan missä vain, että saan uusia tuttuja. Elämänsähän tässä hukkaan heittää yksin nyhvöttäessä, prkl! Otan vaikka mielummin turpaani kuin jätän yrittämättä.
- paplpdladap
Ensimmäisenä vuonna en tutustunut kehenkään, koska kaikki vaikuttivat turhan massaihmisiltä (hyvin pieni ainejärjestö, joku 16 tyyppiä minun saapumiserässäni). Keskeytin opiskelut ja tein töitä kevätlukukauden. Toisen vuoden syksyllä kävin katsastamassa uudet fuksit ja sieltä löytyi itseni kaltainen kummajainen. Siitä se sitten lähti. Kun sen kanssa on ystävystynyt, jaksaa näiden bailaajienkin seuraa paljon paremmin, ennen teki mieli alkaa aukoa päätä siitä kuinka idiootteja ne on kun siellä tyypit oli telonu itteensä kännissä toikkaroidessaan.
- astaset
Harrastuksista voisi ehkä löytää
- Mikenator
Yksi hyvä vaihtoehto on aloittaa joku uusi ja mielenkiintoinen harrastus. Harrastusten parista löytyy yleensä samankaltaisia ihmisiä, joilla on vähintään yksi saman mielenkiinnon kohde - kyseinen harrastus ja ehkäpä mielenkiinto liikuntaan.
Treenikumppani.fi - on sivusto joka tarjoaa jokaiselle käyttäjälle mahdollisuuden hakea aktiivista seuraa vaikka lenkkeilyyn tai mihin tahansa harrastukseen. Sivustolla on myös mahdollisuus hakea paikkakuntakohtaisesti muiden ilmoituksia ja tietoa paikkakuntien toimivista ja alkavista ryhmäliikuntaryhmistä sekä peruskursseista.
Sivusto tarjoaa myös liikuntapäiväkirjan, keskustelualueen sekä kuntosaliarvosteluita ja oppaita treenaamiseen.
Kaikki tämä on käyttäjille ilmaista. Nyt ja aina.
tule mukaan www.treenikumppani.fi - verkka
Mulla oli outo tilanne, kun mun kaveri ja mä oltiin kahestaan niin toinen kaveri tuli ja pyysi meita. Me tietenkin alettiin pelaamaan ja se toinen vaan vähätteli ja menin kotiin yksin.Vaikka se oli alun perin mun kaa. :(
- verkka
Mene jonekkin julkiselle paikalle,ja ole hyvillä mielin niin saat pian kaverin. :)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ensi kesänä
Näin kesän viimeisenä minuutteina ajattelen sinua. Olisiko seuraava kesä "meidän" kesä? Tänä vuonna ei onnistuttu, mutta613111Tukalaa kuumuutta
Tietäisitpä vaan kuinka kuumana olen käynyt viime päivät. Eikä johdu helteestä, vaan sinusta. Mitäköhän taikoja olet teh433067- 422417
Anne Kukkohovin karmeat velat ovat Suomessa.
Lähtikö se siksi pois Suomesta ? Et on noin kar? mean suuret velat naisella olemassa922060- 311893
Okei, myönnetään,
Oisit sä saanut ottaa ne housutkin pois, mutta ehkä joskus jossain toisaalla. 😘251759- 481606
Mihin hävisi
Mihin hävisi asiallinen keskustelu tositapahtumista, vai pitikö jonkin Hannulle kateellisen näyttää typeryytensä831370- 391290
- 791110