matkalle todellisuuteen...tshiuuu...haaveita ne oli vain...nyt naurattaa, ei perskules, mikä pöhkö :D ...jihuu
kuka lähtee
mukaan
20659
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Minä pysyn haavemaassa.
...sitä paitsi ulkona on märkää ja pimeetä.
ES
haaveilu täällä, no, jokainen tallaa tavallaan...
Kun meitä mollaat?
uutta purkkaa, ko vanhasta lähti maku..
porukka hyppii seinille tarkoitun tätä saittia...maku lähti...hubba-bubba jauhaa...chump chump..iso purkka iso purkka
"Oma tupa, oma lupa". Kuis ite tallailet?
ES
Tee sit oikein iso pallo, mut varo ettei räjähdä silmille ;)
Mutta en lähde mukaan.
En ise uskalla mennä todellisuuteen. Siellä odottaa minä, todella kyyninen, maailman syömä paha ihminen.
Eikä tämä ole mikään vitsi.
Jos kadotan tämän rakkauden tunteen niin se on siinä sitten... ei ole jäljellä paljon ketään josta todella välittää. Pelkkä kauna kaikesta koetusta. Sisällä odottaa niin syvä reikä jota ei saa millään muulla täytettyä.
En tiedä miten niin pääsi pikkuhiljaa käymään elämässä mutta ihmisenä olen täysin raunioina. Rakkauden tunne muutti minut. Oikeasti teki paremman ihmisen. En voi koskaan luopua siitä. Yritän vaan oppia siitä ihmisestä välittämisestä niin kauan kun vielä on aikaa. Vaikka veisi loppuelämän, en unohda ennenkuin olen oikeasti sisältä hyvä ihminen ilmankin tätä tunnetta.
Se on minn tarinani, joka jatkuu...
Pidän kiinni unelmastani, naisesta joka muutti minut, enkä suostu muuttumaan enää takaisin.
Että joskus näinkin erikoisesti.
Joskus ei vaan voi päästää irti.
Toivottavasti tulet onnelliseksi naisesi kanssa, joka rakastaa sinua niin paljon!
että täällä jatkuvasti jankutettu "unohtakaa, palatkaa todellisuuteen" ei aina ole paras ratkaisu. Siellä todellisuudessa voi olla se ääliö kumppani tai jotain yhtä tylsää. Pidetään kiinni näistä unelmista, ehkä jokunen rakastunut joskus saa tuon unelmansa oikeasti. Luotan siihen.
juu, mutta kivaa piristystä kyllä tähän tylsään elämään.. Haaveilla saa kuule aina.. Ja ihan mistä haluaa.
että täällä on myös kirjoittajia, jotka ei voi rakastaa todellisuudessa...sitä jota rakastaa
kirjoitan vaan itselleni, mutta keitä te olette jotka vastaatte...huhuu kaikuuko mu päässä? haloo-loo-oo-o
"rakastamasta todellisuudessa sitä jota rakastaa"? Ei kukaan, niin kauan kuin ihmisellä on tunteet. Mutta sen näyttäminen ja fyysinen puoli onkin jo eri juttu...
ES
kirjoittelua niin typeränä. Eihän kaikki ole etsimässä jotain. Voihan olla että joku rakastaa jotain kiellettyä ja on helpotus kirjoittaa siitä tänne. Elää hetki haavemaassa. Se voi olla mielenterveyden kannalta aika hyvä juttu. Miksi näet tämän vain negatiivisena asiana. Haloo siis vaan sulle. Ajattele laajemmin. HALOO! Mitä väliä sillä on kuka vastaa, jos haluaa vain lohtua pienen hetken. Kyllä tämä kai yksinäisyyden voittaa. Täällä on kuitenkin pääsääntoisesti joku lämmin ihminen vastassa, lämmittäähän se vieraskin sana..
rikkoo ei paranna, luoto rinnakkaistodellisuutta, jos rakastat jotain saavuttamatonta/kiellettyä/varattua, tuskin sitä tässä tarvii selittää. Rakennat vain isompaa turvaverkkoa.
myös hassuja haaveita, joita ei ole tarkoitettukaan toteutettaviksi. Jos sattuisin rakastumaan täysin epäsopivaan ihmiseen, mieluummin haaveilisin iltaisin kuin lähtisin tuota rakkautta toteuttamaan. Mulla pitää olla haaveita, joiden toteuttamista mietin myöhemmin, jos koskaan. Tarvitsen haaveita, mahdottomiakin. Arki on arki ja haaveet on haaveita, molemmilla on oma tarkoituksensa, että olisin onnellinen. Ei se ole rinnakkaistodellisuus, se ei ole totta.
v****maista ja kyynistä, että jos pidän tämän haaveeni pääni sisällä ja pakenen siihen ajoittain, niin onko se keneltäkään pois. Ei ole. Okei, kyllä välillä itkettää, että olen tyhmä ja tämä on idioottimaista, mutta en halua ajatella, että olen idiootti. Haluan ajatella, että tunteeni oli aito ja rehellinen.
tämä nyt on vaan 2000-luvun tapa purkaa tunteita. Ennen kirjoitettiin samat jutut päiväkirjaan, nyt ne tehdään täällä yhdessä. Tämä on meidän yhteinen ikäväpäiväkirja. Eihän päiväkirjan kirjoittamistakaan pidetä tyhmänä, päinvastoin niistä kirjoitetaan romaaneja. Odotellaan nyt vaan, että joku keksii tästä väitöskirjan laittaa...nykyajan tunne-elämä ja joukkopäiväkirjat ;)