Asumme mieheni kanssa vielä toistaiseksi eri osoitteissa. Saamme yhteisen lapsen maaliskuussa.
Tätä on jatkunut kohta kolme kuukautta, aluksi mieheni ei halunnut enää harrastaa seksiä kanssani, mutta nyt hän ei enää välitä nähdäkkään kovin usein. Puhuu päivittäin tulevasta ajasta kunhan lapsi on syntynyt niin sitten tilanne muuttuu. Olen sanonut hänelle etten jaksa odottaa ja että epäilen hänen haluansa olla kanssamme sittenkään, siitä seuraa aina riitaa. Suoraan sanottuna elän puutteessa, sillä en tahdo pettää miestäni enkä painostaa miestä, koska hän ei halua. Elän myös yksinäisyydessä, sillä järjestän joka päivä aikani niin että olisi mahdollista tavata miestäni jos se hänelle vain sopisi. Tiedän että minun pitäisi "hankkia oma elämä", mutta tämä suhteemme alamäki surettaa minua niin kovin, että olen täysin voimaton.
Tätä on jatkunut kohta kolme kuukautta, aluksi mieheni ei halunnut enää harrastaa seksiä kanssani, mutta nyt hän ei enää välitä nähdäkkään kovin usein. Puhuu päivittäin tulevasta ajasta kunhan lapsi on syntynyt niin sitten tilanne muuttuu. Olen sanonut hänelle etten jaksa odottaa ja että epäilen hänen haluansa olla kanssamme sittenkään, siitä seuraa aina riitaa. Suoraan sanottuna elän puutteessa, sillä en tahdo pettää miestäni enkä painostaa miestä, koska hän ei halua. Elän myös yksinäisyydessä, sillä järjestän joka päivä aikani niin että olisi mahdollista tavata miestäni jos se hänelle vain sopisi. Tiedän että minun pitäisi "hankkia oma elämä", mutta tämä suhteemme alamäki surettaa minua niin kovin, että olen täysin voimaton.
Vastaukset 5
Vanhimmat
oon 37 viikolla ja mies lupasi ettei enää juo...
no tuollahan tuo menee nyttkki, sanoin sille jo alkuviikosta että en tahdo olla ihmisen kanssa joka juo koko ajan (kerran viikossa).. meillä on ollut tosi paljon riitoja tästä ja aina asia kääntyy niin että se oli mun vika koko riita että olen tehnyt jotain väärin.. ja kun ei huvita aina toiselle mäkättää vaan tahtoisin että itte haluais olla mun kanssa!
tänään hermot meni ja sanoin että en enää sitä kattele ja mies ei ollu moksiskaan. Yrittää muo syyllistöää että kun häntä aina haukun ja mäkätän.. vaikka olen sanonu ihan aiheesta.
nyt uhkailee että ottaa lapsen ja haukkuu huoraksi ynnämuuta!! nauroin siinä miehelle ja sanoin että et siis oo ottanu näistä isyys asioista selvää vaikka pyysin!! kun kuules avoliitossa miestä ei oleteta lapsen isäksi!! ilman minun suostumusta ei edes tule isyyden tunnustusta ja vaikka tulis niin sittenkin täyshuoltajuus on minulla ja yhteishuoltajuutta haetaan erikseen! minun suostumuksella!!
kylläpä sitä hävetti.. en tajua mitä tollasen kakaran kanssa teen! tiedän että pärjään yksinkin vauvan kanssa
eniten vituttaa kun lapsi ei saa kokea isän rakkautta...
tällä hetkellä vaan vihaan miestä niin paljon!! miten se voi olla niin ilkeä muo kohtaan ja välinpitämätön! itse aiheutti tän asettamalla juomisen mneidän edelle!! miten tota voi puolustella!!?? prkl..
Mies tuntuu etääntyneen ihan kokonaan minusta raskauden aikana. Me asutaan yhdessä ja ollaan aviossakin ehditty olla jo kolme vuotta. Vauvaa tehtiin kauan, loppu viimeksi lääkärien kanssa yhdessä (IVF-vauva siis tulossa).
Molempien yhteisestä tahdosta. Seksiä ei täälläkään oo ollut kuukausiin ja puutteessa koen eläväni minäkin. Lähestyminen miestä rakastelu mielessä, saa aikaan aina riidan.. Onhan sitä muillakin, ettei miestä haluta, kun vauva on masussa. Minä vaan tunnen itseni niin loukatuksi ja koen jopa olevani epämiellyttävä mieheni mielestä. Nykyään mies ei enää edes yritä vakuuttaa muuta. Henkisesti on alkanut ahdistaa koko suhde, mihin tässä vielä joudutaan.
Mun mies ei pahemmin baareissa juoksentele, muttei halua tehdä kanssani juuri muuta kuin maata sohvalla ja katsoa telkkaria.
Vauvaa kyllä odottaa kovasti, paijaa masua ja juttelee päivittäin vauvalle.
Nyt ollaan saatu kunnon kriisi päälle suhteeseen, jopa erosta ollaan keskusteltu. Ero tuli puheeksi vielä miehen puolelta, lopulta ei enää edes tiedä missä mättää, mutta joku häntäkin ahdistaa. Väittää kyllä rakastavansa, mutta entinen läheisyys puuttuu. Kauheeta ajatella, että niin kauan ja hartaasti toivottu lapsemme joutuisi syntymään tälläisen kriisin keskelle. Saatika sitten että vanhemmat heittäisivät hanskat tiskiin tässä kohtaa, kun vihdoin yhteinen haave on toteutumassa.
Tällä hetkellä mies on baarissa, oisko ekaa kertaa koko raskauden aikana. Mua vaan enemmän ja enemmän ahdistaa ja surettaa tää tilanne. Noh, onhan tässä vielä reilu kuukausi aikaa saada asiat järjestymään.
Tsemppiä kovasti teille molemmille!
On hyvin mahdollista, että jomman kumman tai molempien halut vähenevät raskauden aikana. Mielestäni sinun "pettynyt" tilanne kuulostaa kuitenkin siinä suhteessa hyvältä, että mies haluaa kuitenkin olla läsnä, olla vieressäsi sohvalla, silitellä masua ja jutella vauvalle! Tällä hetkellä hänen hellyyden kohteensä on siis äiti lapsi, ei nainen seksiobjektina. Miehelläkin seksihaluihin vaikuttavat mielikuvat, kuten naisella, ja ajatus vauvasta mahassa seksin aikana ei välttämättä lisää haluja. Tuntemuksista ja mielikuvista on vaikea syyttää ketään! (Oma mieheni kertoi (3 lasta, ei seksiä minkään raskauden aikana plussaamisen jälkeen) että seisokki lopahti aina siihen kun päähän tuli ajatus; kalu osuu rakastellessa kohdunnapukkaan ja vauvan pää on siinä vieressä... Se siis siitä.)
Kyseessä on muutaman kuukauden tilanne! Olette kuitenkin halunneet ja yrittäneet tätä lasta kauan. Lapsen kasvatus on vuosien projekti, ja jos muuten elämänarvonne ovat samanlaiset ja molemmat toivovat tätä lasta, miksi pitäisi romuttaa hyvä tilanne, koska seksuaalinen halu ei nyt ole saanut täyttymystään?
Seksittömiä kausia on lähes joka liitossa. Ne voivat liittyä sairauteen, raskauteen tai muihin elämänolosuhteista johtuviin syihin. On erittäin todennäköistä että tilanne muuttuu lapsen syntymän jälkeen johonkin muuhun suuntaan (useimmiten mies vonkaa seksiä ja naista väsyttää...).
Oma käsi on keksitty. Vaikka itsetyydytys ei ole ehkä kaikkein tyydyttävin vaihtoehto, sen avulla voi päästä vaikeista kausista ohi.
Painostaminen ei ole hyvä keino seksiasioissa, koskaan. Tässä vaiheessa voisi olla hyvä vain todeta tilanne ja myöntää että näin on nyt, mutta tilanne ei toivottavasti jatku loputtomiin. Olette pariskuntana muutoksen edessä, ja on täysin luonnollista että myös seksielämä saattaa muutoksesta hetkellisesti kärsiä.
sama täällä.ensiksi sexi alkoi vaan hiipua.ajatelin että käykö jossain muualla.vihjaillukkin asiasta leikkisään malliin.mies vähän loukkautunen olonen.ihankuin se pelkäisi sexin satuttava tilanne muutui kerta toisensa jälkeen mahan kasvaessa.sexiä saa ruinata.minusta kumminkin outo tapa reakoida.jotenkin tuntuu että mies pelkää satuttavansa taikka jotain ja kiertää koko sexin.vihjailin että pitäiskö hankkia jokin lelu mies selvästi loukkautui.no kaiki meihet eivät saman laisia.mutta itse tämän seurauksena tunnen itseni lähinnä rumaksi ja epä viehättäväksi.enää ei ole kun viikko h hekeen.toivottavasti tilanne muuttuu.tosin olen kuullut että jotku miehet välttelevät myös imettäviä.naisia.puutteessa eletty nyt raskauden puolesta välistä
Helpottavaa etten siis ole suinkaan ainoa seksittömässä parisuhteessa elävä. Nyt raskausviikolla 18. Alkuraskaudessa minun ei tehnyt kauheasti mieli mutta nyt halut vain kasvaa ja kasvaa ja miestä ei nappaa ollenkaan. Ja tuntuu loukatulta ja yhdistän sen haluttomuudeen muuttuvaan kroppaani. Eli miehen haluttomuus ja torjuminen heikentää itseluottamusta. seksiasioista on hirveän vaikea puhua koska olen niin herkkänä että vain pillitän ja se saa mieheni ahdistuneeksi. Seksittömyys aiheuttaa myös sen että tulen todella kiukkuiseksi mikä taas lisää kierreetä seksittömyydestä. Masentavaa!