Alla itse läheltä näkemiäni tositarinoita syrjäytymisestä täältä Helsingin köyhimpiin kuuluvasta lähiöstä koostettuna tarinamuotoon. Jäljessä vähän pirteämpää fiktionovellia.
Syrjäytyminen
-------------
valtio kyllä teki aika ovelan tempun, kun pariksi vuodeksi alensi viinaveroa. masentuneimmat ihmiset, rappioalkoholistit, joi itsensä hengiltä tänä aikana, jolloin sosiaalitoimen menot laski ja häiriöt kadulla vähentyivät. onhan tämäkin eräänlaista rodunjalostusta.
Tuo on aika kauheaa, ja Malmin asemalta saa Lasolia six-packeina, ei kyllä hyvin mene meidän maalla. Kodittomia on kaupungit täynnä, alkoholisteja jotka nukkuvat bussipysäkeillä ja päivät kerjäävät rahaa keskustassa... eikä kukaan katso heitä silmiin nähdäkseen edes itsensä, siinä on vanhalta viinalta haisevina monen isä ja äiti, entisiä koulukiusattuja, kiusaajia, yksinäisiä, masentuneita, kaikki samassa jamassa...
tähän porukkaan tulisivat vielä liittymään se 14-vuotias köyhän perheen tyttö, joka tarjoaa itseään vanhemmille miehille ja saa vastineeksi uusia kännyköitä ja rahaa elämiseen, sekä 16-vuotias tyttö, joka tulisi ottamaan yliannoksen piriä ja halvaantumaan vasemmalta puoleltaan. paikalle potkuttelee selkä edellä pyörätuolissa oleva 20 vuotta työttömänä ollut 40-vuotias ukko, jonka kaverinsa työnsi junan alle ja jalat katkesivat. hänen kaverinsa hyppäsi vähän aikaa sitten 5. kerroksesta maahan, sosiaalitoimiston tilaama halpahautauspalvelu siivosi jäänteet ja polttohautasi miehen, mitään kuolinilmoitusta tai pikku-uutista ei mihinkään laitettu. hänen tavaransa olivat parin viikon päästä talon roskakatoksessa ja kämppäänsä muutti uusi alkoholisti.
veikko hurstin leipäjonot kalliossa kasvavat viikko viikolta, perheitäkin näkyy niissä jo. viattomat lapset leikkivät iloisina siellä rappioalkoholistien, opiskelijoiden ja venäläisten mummujen keskellä tajuamatta koko asiaa, kuten hyvä onkin. ohi kulkeva maasturimies katselee halveksien jonossa olevaa vanhaa luokkakaveria todeten "jokainen on oman onnensa seppä".
pitää tähän vielä lisätä yksi hauska juttu. kerran olin viemässä äidin talossa, joka on siis malmilla päin, lehtiä roskiin. avasin sen lehtiroskiksen ja viskasin lehdet sinne. sen jälkeen se roska-astia alkoi tutista ja sieltä alkoi kuulua mölinää ja pullojen kilinää. lehdet lensivät ulos sieltä. sosiaaliluukku oli tehnyt tehtävänsä, sottainen kämppä oli lähtenyt alta toimeentulotuen viivästyessä ja kaikki maallinen omaisuus, resuiset vaatteet, mielialalääkkeet ja pontikkapullo tässä maallisessa majassa. vastedes, kun kuulisi ääniä, hän kurkistaisi laatikon kantta hieman avaten, kuka tulee.
Alla vähän fiktiota mausteeksi:
voi sitä raukkaa, joka joutuu laatikossa virumaan.. jotkut nukkuvat kaikki yönsä jossakin vastaavassa, ja sitten saavat kamalan flunssan jota yhteiskunta ei halua hoitaa.. Kodittomat asuttavat asematunnelia ja työntävät kätensä nenäänsä nyrpistävän hienostonaisen eteen, "Rouva, anna kaksi euroa!" Nainen kulkee ripeästi ohi ja menee ostamaan kaupasta kivennäisvettä..
sen jälkeen naisen tullessa kaupasta ulos tulee joukko mustalaisia, jotka haistavat rahan. ne piirittävät sen turkismamman. porukka repii turkiksen sen mamman päältä ja ottaa myös käsilaukun mukaansa. yksi manneista sanoo "jos huudat, putsaan sun korvat tällä" ja näyttää ruuvimeisseliä. porukka lähtee. sama kerjäläinen tulee taas pyytämään mammalta kahta euroa.
Nainen menee kotiin ja alkaa itkeä lohdutonta itkua.. hän haluaisi soittaa jollekin, mutta hänen pitkä suhteensa on juuri kariutunut eikä hänellä ole muita, sen hän nyt huomaa. Hän itkee itsensä uneen muutaman rauhoittavan lääkkeen voimalla ja aamulla säntää lähimmälle kalliolle miettimään, mitä tehdä, jättääkö kaikki tämä tääkse ja olla sen ohikiitävän hetken, kun hän putoaa routaiseen maahan.. onnellinen. hän päättää tehdä niin.
iltalehden sopuli kiitää paikalle kiiltävällä jeepillään, radio luukuttaa steen1:n uusinta itä-helsingin hittiä "veri vetää itään, jos päihteistä pitää ja pääkopasta löytyy hädin tuskin mitään". sopuli jammailee mukana ajatellen, että kaikkea ne keksivätkin. suomihan on hyvinvointivaltio, keksivät vaan. sen jälkeen sopuli ottaa rutinoituneesti kuvat mammasta, keksii hyvän tarinan ja myy jutun lehdelle. sen jälkeen hän lähtee klubille viettämään laatuillan. kerjäläinen pyytää matkalla sopulilta kahta euroa.
Mutta hän vain naurahtaa ja porhaltaa ohi. Hän menee klubin ovesta sisälle, ottaa taskusta muutaman ekstaasipillerin ja alkaa heilua musiikin tahdissa. Hänen aistinsa voimistuvat monenkertaisiksi, hän tuntee voiman itsessään, kunnes yhtäkkiä kaikki pimenee.. Hän putoaa maahan ja hänet raahataan ulos, kuvitellaan vain sammuneen.
Syrjäytyminen
-------------
valtio kyllä teki aika ovelan tempun, kun pariksi vuodeksi alensi viinaveroa. masentuneimmat ihmiset, rappioalkoholistit, joi itsensä hengiltä tänä aikana, jolloin sosiaalitoimen menot laski ja häiriöt kadulla vähentyivät. onhan tämäkin eräänlaista rodunjalostusta.
Tuo on aika kauheaa, ja Malmin asemalta saa Lasolia six-packeina, ei kyllä hyvin mene meidän maalla. Kodittomia on kaupungit täynnä, alkoholisteja jotka nukkuvat bussipysäkeillä ja päivät kerjäävät rahaa keskustassa... eikä kukaan katso heitä silmiin nähdäkseen edes itsensä, siinä on vanhalta viinalta haisevina monen isä ja äiti, entisiä koulukiusattuja, kiusaajia, yksinäisiä, masentuneita, kaikki samassa jamassa...
tähän porukkaan tulisivat vielä liittymään se 14-vuotias köyhän perheen tyttö, joka tarjoaa itseään vanhemmille miehille ja saa vastineeksi uusia kännyköitä ja rahaa elämiseen, sekä 16-vuotias tyttö, joka tulisi ottamaan yliannoksen piriä ja halvaantumaan vasemmalta puoleltaan. paikalle potkuttelee selkä edellä pyörätuolissa oleva 20 vuotta työttömänä ollut 40-vuotias ukko, jonka kaverinsa työnsi junan alle ja jalat katkesivat. hänen kaverinsa hyppäsi vähän aikaa sitten 5. kerroksesta maahan, sosiaalitoimiston tilaama halpahautauspalvelu siivosi jäänteet ja polttohautasi miehen, mitään kuolinilmoitusta tai pikku-uutista ei mihinkään laitettu. hänen tavaransa olivat parin viikon päästä talon roskakatoksessa ja kämppäänsä muutti uusi alkoholisti.
veikko hurstin leipäjonot kalliossa kasvavat viikko viikolta, perheitäkin näkyy niissä jo. viattomat lapset leikkivät iloisina siellä rappioalkoholistien, opiskelijoiden ja venäläisten mummujen keskellä tajuamatta koko asiaa, kuten hyvä onkin. ohi kulkeva maasturimies katselee halveksien jonossa olevaa vanhaa luokkakaveria todeten "jokainen on oman onnensa seppä".
pitää tähän vielä lisätä yksi hauska juttu. kerran olin viemässä äidin talossa, joka on siis malmilla päin, lehtiä roskiin. avasin sen lehtiroskiksen ja viskasin lehdet sinne. sen jälkeen se roska-astia alkoi tutista ja sieltä alkoi kuulua mölinää ja pullojen kilinää. lehdet lensivät ulos sieltä. sosiaaliluukku oli tehnyt tehtävänsä, sottainen kämppä oli lähtenyt alta toimeentulotuen viivästyessä ja kaikki maallinen omaisuus, resuiset vaatteet, mielialalääkkeet ja pontikkapullo tässä maallisessa majassa. vastedes, kun kuulisi ääniä, hän kurkistaisi laatikon kantta hieman avaten, kuka tulee.
Alla vähän fiktiota mausteeksi:
voi sitä raukkaa, joka joutuu laatikossa virumaan.. jotkut nukkuvat kaikki yönsä jossakin vastaavassa, ja sitten saavat kamalan flunssan jota yhteiskunta ei halua hoitaa.. Kodittomat asuttavat asematunnelia ja työntävät kätensä nenäänsä nyrpistävän hienostonaisen eteen, "Rouva, anna kaksi euroa!" Nainen kulkee ripeästi ohi ja menee ostamaan kaupasta kivennäisvettä..
sen jälkeen naisen tullessa kaupasta ulos tulee joukko mustalaisia, jotka haistavat rahan. ne piirittävät sen turkismamman. porukka repii turkiksen sen mamman päältä ja ottaa myös käsilaukun mukaansa. yksi manneista sanoo "jos huudat, putsaan sun korvat tällä" ja näyttää ruuvimeisseliä. porukka lähtee. sama kerjäläinen tulee taas pyytämään mammalta kahta euroa.
Nainen menee kotiin ja alkaa itkeä lohdutonta itkua.. hän haluaisi soittaa jollekin, mutta hänen pitkä suhteensa on juuri kariutunut eikä hänellä ole muita, sen hän nyt huomaa. Hän itkee itsensä uneen muutaman rauhoittavan lääkkeen voimalla ja aamulla säntää lähimmälle kalliolle miettimään, mitä tehdä, jättääkö kaikki tämä tääkse ja olla sen ohikiitävän hetken, kun hän putoaa routaiseen maahan.. onnellinen. hän päättää tehdä niin.
iltalehden sopuli kiitää paikalle kiiltävällä jeepillään, radio luukuttaa steen1:n uusinta itä-helsingin hittiä "veri vetää itään, jos päihteistä pitää ja pääkopasta löytyy hädin tuskin mitään". sopuli jammailee mukana ajatellen, että kaikkea ne keksivätkin. suomihan on hyvinvointivaltio, keksivät vaan. sen jälkeen sopuli ottaa rutinoituneesti kuvat mammasta, keksii hyvän tarinan ja myy jutun lehdelle. sen jälkeen hän lähtee klubille viettämään laatuillan. kerjäläinen pyytää matkalla sopulilta kahta euroa.
Mutta hän vain naurahtaa ja porhaltaa ohi. Hän menee klubin ovesta sisälle, ottaa taskusta muutaman ekstaasipillerin ja alkaa heilua musiikin tahdissa. Hänen aistinsa voimistuvat monenkertaisiksi, hän tuntee voiman itsessään, kunnes yhtäkkiä kaikki pimenee.. Hän putoaa maahan ja hänet raahataan ulos, kuvitellaan vain sammuneen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Toivottavasti tuollaista ei ole, ...kamalaa:(:(:(