Kyseessä on ainutkertainen nero, joka oli loistava näyttelijä, runoilija ja laulaja 1980-luvulla, ja jota virallisesti ei ollut olemassa.
Siis neuvostovaltio kielsi hänen olemassaolonsa, vaikka joka ikisessä kodissa soitettiin hänen laulujaan, jotka oli kopioitu maanalaisesti. Hän oli kuuluisan Taganka-teatterin näyttelijä, ja vielä tänä päivänä joka ilta hänen pukuhuoneeseensa asetetaan lasillinen vodkaa ja tupakkarasia päälle, muistona. Hänen hautansa Moskovan Vaganskovo-hautausmaalla on aina täynnä kukkia: hän oli Venäjän vapauden ääni. Suomalaiset tuntevat hänet ehkä parhaiten "Ystävän laulusta"..."mistä tunnet sä ystävän, onko oikea Sulle hän..".
Mutta hän teki todella suurenmoista runoutta ja lauluja, hän oli oman aikansa tulkinnan trubaduuri. Laitan tähän yhden laulun, sen nimi on "Vainaja". Mika ja Turkka Mali ovat tehneet ansiokkaan työn suomentaessaan ja sovittaessaan Vysotskin teoksia.
"Vainaja"
Pojan niin urhean viimeinen matka
on ruumisautossa, kun yllättäin
tuo hautasaattue matkaa ei jatka,
kun kuullaan ihmisten huutavan näin:
kas kolari tuolla joen toisella puolen,
melu huuto on aivan uskomaton.
Voi ymmärtää kyllä ihmisten huolen -
poika arkussa väsynyt kaikesta on
Surevat surevat kaipuuta vailla,
ei hoilaa messujaan ees pappikaan.
Trumpetit vaikenee kuolevan lailla,
vainaja kuuntelee aploodejaan.
Hienommat ihmiset suudelman antaa
sylkien inhosta, näytellen vaan.
Ja koko maailma kaapua kantaa
ei kuollut syleile ainuttakaan.
Myrsky-yö raivoten lyö pellot lakoon,
hukuttaa sanatkin surevien
ja väki kauhuissaan ryntää jo pakoon:
vainaja arkussaan onnellinen.
Surevat ihmiset ovat niin arat,
pelkäävät sateissa, myrskyissä he
entiset ihmiset,vainajaparat,
rohkeita ovat toisin kuin me.
Silloinhan ihminen on voiton puolla
kun oman sinetin,arkkunsa saa.
Huoletta kaikelta voi silloin kuolla
tammisen arkun kun omistaa.
On aivan sama se, oma tai lainaa
kuolleelle moinen ei merkitse lain.
Se tuskin vaa´assa paljonkaan painaa
huoleton elämä on vainajain
Varjojen maailmassa, juhlissa siellä
väistyneet vaarat on, on pelotkin.
Hyvin on täälläkin: sitä en kiellä,
vaan arkun turvassa on paremmin.
Kuulla voin moitteenne: pilkkaako Herran?
Päättelyyn teidän vastaisin vaan:
kaikki me kuolemme, murrumme kerran
paitsi nuo vainajat arkuissaan.
Nerokasta tekstiä.
t. Mirkku
Siis neuvostovaltio kielsi hänen olemassaolonsa, vaikka joka ikisessä kodissa soitettiin hänen laulujaan, jotka oli kopioitu maanalaisesti. Hän oli kuuluisan Taganka-teatterin näyttelijä, ja vielä tänä päivänä joka ilta hänen pukuhuoneeseensa asetetaan lasillinen vodkaa ja tupakkarasia päälle, muistona. Hänen hautansa Moskovan Vaganskovo-hautausmaalla on aina täynnä kukkia: hän oli Venäjän vapauden ääni. Suomalaiset tuntevat hänet ehkä parhaiten "Ystävän laulusta"..."mistä tunnet sä ystävän, onko oikea Sulle hän..".
Mutta hän teki todella suurenmoista runoutta ja lauluja, hän oli oman aikansa tulkinnan trubaduuri. Laitan tähän yhden laulun, sen nimi on "Vainaja". Mika ja Turkka Mali ovat tehneet ansiokkaan työn suomentaessaan ja sovittaessaan Vysotskin teoksia.
"Vainaja"
Pojan niin urhean viimeinen matka
on ruumisautossa, kun yllättäin
tuo hautasaattue matkaa ei jatka,
kun kuullaan ihmisten huutavan näin:
kas kolari tuolla joen toisella puolen,
melu huuto on aivan uskomaton.
Voi ymmärtää kyllä ihmisten huolen -
poika arkussa väsynyt kaikesta on
Surevat surevat kaipuuta vailla,
ei hoilaa messujaan ees pappikaan.
Trumpetit vaikenee kuolevan lailla,
vainaja kuuntelee aploodejaan.
Hienommat ihmiset suudelman antaa
sylkien inhosta, näytellen vaan.
Ja koko maailma kaapua kantaa
ei kuollut syleile ainuttakaan.
Myrsky-yö raivoten lyö pellot lakoon,
hukuttaa sanatkin surevien
ja väki kauhuissaan ryntää jo pakoon:
vainaja arkussaan onnellinen.
Surevat ihmiset ovat niin arat,
pelkäävät sateissa, myrskyissä he
entiset ihmiset,vainajaparat,
rohkeita ovat toisin kuin me.
Silloinhan ihminen on voiton puolla
kun oman sinetin,arkkunsa saa.
Huoletta kaikelta voi silloin kuolla
tammisen arkun kun omistaa.
On aivan sama se, oma tai lainaa
kuolleelle moinen ei merkitse lain.
Se tuskin vaa´assa paljonkaan painaa
huoleton elämä on vainajain
Varjojen maailmassa, juhlissa siellä
väistyneet vaarat on, on pelotkin.
Hyvin on täälläkin: sitä en kiellä,
vaan arkun turvassa on paremmin.
Kuulla voin moitteenne: pilkkaako Herran?
Päättelyyn teidän vastaisin vaan:
kaikki me kuolemme, murrumme kerran
paitsi nuo vainajat arkuissaan.
Nerokasta tekstiä.
t. Mirkku
Vastaukset 6
Vanhimmat
paitsi cd-levy kautta.Laulaa siinä juuri Ystävän laulun a druke, vai miten se on sanotaan venä jäksi. En osaa venäjää ja harmittelen sitä yhä.
Venäläinen musiikkia on mieluista ja kuutelen si tä mielelläni. LP:t ovat omaa luok kaansa, mutta pian niistä täytyy saada cd-kopiot, ei tule muu ten "mittään". Saan ainakin talteen, ja kenties muidenkin kuultavaksi ja iloksi.
Mielenkiintoista verrata niitä näihin suomennok siin, joita on ainakin pari eri versiota. Kyllä niissä on "sanomaa" suomeksikin,niin jos se vain idea löytyy, niin se löytyy niistäkin. Alkuperäi nen on kuitenkin aina alkuperäinen. Juuri Mika ja Turkka Malin Vladimir Vysotskin suomentamina ja se levy onkin, se alkuperäinen venäjältä tuotu
Aivan Vladimir Vysotskin oli sellainen omantien kulkija, monitoimimies, laulaja, soittaja,näytte lijä ja päättäjille piikki lihassa. Taisi ottaa joskus hieman Vodkaakin. Erikoinen lahjakkuus, niin kuin heidänlaisensa ihmiset joskus ovat. Tu li jotenkin vähän Irwin mieleen. Vastarannankiis ki hänkin joka ei myöskään oikein tahtonut sopeu tua tavalliseksi takarivin taaviksi,ja sellaisil le usein käy pahasti, eli hyvästi !
Oli kerrassaan mielenkiintoinen kirjoitus tuosta miehestä nimeltä Vladimir Vysotskin,monet kiitok set siitä. t. taavi
Hän oli tyypillinen venäläinen luonne: äärimmäisyysihminen ja hyvin melankolinen ja ahdistunut. Ahdistuneisuus tietysti osittain johtui siitä, että hän eli tavallaan yhteiskunnan ulkopuolella, koko elämänsä ilman virallista hyväksyntää, vaikka hänen nerouttaan ei kukaan voinut kiistää.
Poltti kynttiläänsä molemmista päistä, hänelle ainoa tärkeä asia oli musiikin tekeminen, näytteleminen ja runous, ei välittänyt rahasta eikä elintasosta. Hän kuoli Moskovan olympialaisten aikaan, ja kuolema sai aikaan hirvittävän kansanmellakan, jota viranomaiset hillitsivät väkivaltaisin keinoin, ettei juttu olisi mennyt länsimaisten turistien ja lehtimiesten tietoon.
Tosiaan olen käynyt hänen haudallaan Moskovassa, ja se on aina täpötäynnä kukkia, vielä tänäkin päivänä. Ja hän osasi pistää halvalla valtaapitäviä. "Susijahti" on ehkä kuuluisin neuvosstoyhteiskunnan vastainen laulu,minkä Vysotski teki. Ja tosiaan: venäjäksi ne sanat ovat vielä huomattavasti mehevämpiä kuin suomennettuina.
Hän itse runoili, että runoilijan tulee ymmärtää kuolla nuorena ja paremmin jos traagisesti. Noudatti omaa ohjettaan: kuoli viinaan ja huumeisiin. Mutta runonsa jäivät elämään.
t. Mirkku
http://www.davar.net/RUSSIAN/SONGS/VISOTSKY/VISOTSKY.HTM
eka postitus meni väärin, anteeksi.
Joukossa on sellaisiakin biisejä, joita minulla ei ole levyllä, joten kuuntelen mielenkiinnolla.
Hyvää viikon alkua!
t. Mirkku
kiitos kaikille kehuista jos te haluatte tietää suomennoksistani lisää ottakaa yhteyttä [email protected]
lisää hienoa vysotskia on tulossa
hienoista käännöksistä. Olen fanaattinen Vysotskin ihailija, harkinnut jopa gradun tekemistä hänen lauluistaan, kun sain just hum. kandin kasaan venäjän kielestä ja kirjallisuudesta. Jos levytättä lisää Vysotskia, kunnon mainonta päälle, tai ilmoita minulle, niin tilaan teiltä levyn suoraan. Ja tuleehan siihen laulu "Он не вернулся из боя"?
Hyvää jatkoa!
t. Mirkku