Frank McCourtin kirja on ehdottomasti yksi parhaista ellei paras kirja, jonka olen lukenut. Ja olen sentään elänyt suunnilleen "nokka kirjassa" jo 47 vuotta. Jari Tervo arvosteli jossain kyseistä kirjaa jotenkin siihen tapaan, että sitä lukiessa "koko ajan nauratti silloin kun ei itkettänyt" ja se kuvaa täydellisesti myös minun tuntoja. Kirjaan on tullut myös jatkoa, pitänee lukea sekin.
Seitsemännen portaan enkeli
Kirjamallu
91164
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
kirja oli yksi parhaista, mitä olen lukenut (paljon!)
"Amerikan ihmemaassa" kannattaa lukea, mutta ei yltä samalle tasolle kuin alku... (minun mielipiteeni...)
Olen aloitellut jatko-osaa ja olen samaa mieltä kuin sinä, eli ei vaikuta yhtä hyvältä kuin itkettävä ja hauska alkuteos. Mutta aion lukea sen loppuun ihan uteliaisuuttani...
lukea kuitenkin loppuun! :) (Silti alku oli parasta!)
En erityisemmin pitänyt McCourtin tavasta kertoa. Sisällöltään ko. kirja oli lisäksi täyttä sosiaalipornoa, jota lukiessa voin suorastaan pahoin.
Lisäksi joka väliin tungettu valitus siitä, miten Amerikassa kaikki olisi paremmin ja kirjan pääsanomana oleva täysin kritiikitön ihailu kaikkea amerikkalaista kohtaan oli sekä vastenmielistä että ärsyttävää.
Kirjahan oli kirjoitettu lapsen näkökulmasta, sitä lukiessa pitäisi kyetä eläytymään lapsen ajatusmaailmaan. Mun mielestä McCourt onnistuu siinä aika hyvin kun ottaa huomioon, että hän kirjoitti sen aikuisena. Ja se Amerikan ihannointihan on vain sitä samaa unelmointia, mitä monet ihmiset(aikuisetkin)harrastaa, eli että jossain muualla ois paremmin. Kyllähän se elämä siellä Irlannissa varmaan oli niin köyhää kuin mitä kirjassa kuvattiin. Sehän onkin muistelmateos eikä ole tarkoitettukaan romaanina luettavaksi. Paremminhan siellä Amerikassa Frankilla sitten siellä Amerikassa rupeaa menemäänkin (vastoinkäymisistä huolimatta) vaikka hän joutuukin lähettämään rahaa kurjuudessa eläville äidilleen ja veljilleen Irlantiin. Jatko-osaa "Amerikan ihmemaassa" olen aloittanut. Se ei kylläkään ole ihan samaa luokkaa kuin lapsen mielellä kirjoitettu eka osa.
Kirjottakaa joku kunnolinen arvostelu jotta sais tän hemmetin kirja-arvostelun valmiis -_-!!
Hyvä kirja, laittaa arvostamaan omaa perustyhmää lapsuuttaan täällä keski-suomessa :)
Olen lukenut kirjan suomennoksena, ja siinä jokin tökki. Täytyykin katsoa uudestaan, tai hankkia alkuperäinen. En osaa nyt sanoa, mikä häiritsi. Onko jollain samanlaisia ajatuksia?
Ja lisäksi kirjasta tehdyn elokuvan esittelyssä kerrottiin perheen äidin olleen sitkeä ja luotaavan perhettään vakeuksien läpi. Romaanissa äiti oli kylläkin enimmäkseen masentunut, eikä huolehtinut lapsistaan mitenkään erityisen hyvin.
Ainakin kirjassa kuvataan hyvin uskonnon merkitystä elämää huonontavana asiana, kerran näinkin päin.
Jännänä erona kirjaan, elokuvassa osa papeista on ihan kunnon väkeä ja sympaattisia, erityisesti se pappi, joka kehottaa rukoilemaan Fransiscusta. Elokuvan henkilöistä ehkä armollisin, pyhimyksen mukaisesti.