jos autisti-lapsellanne tai itsellänne on Risperdal lääkityksenä,miten olette sen kokeneet toimivan ja minkälaisia sivuoireita se mahdollisesti on on aiheuttanut? Lapsenlapsellani on ollut muutaman kuukauden tämä lääkitys.Pääsääntöisesti se on jonkinverran levottomuuteen auttanut ja arkea helpottanut.
Nyt haluaisin kuitenkin tietää miten lapsenne ,tai itse käyttäjänä voitte,kun käytätte lääkitystä?
Kysymys ei ole nyt lääkevastaisuudesta.Itse olen sitä mieltä että kaikki mahdollinen apu on tarpeen sekä lapsen että vanhempien jaksamisen kannalta
Siis,minkälaisia sivuoireita ja miten teillä voidaan?
Nyt haluaisin kuitenkin tietää miten lapsenne ,tai itse käyttäjänä voitte,kun käytätte lääkitystä?
Kysymys ei ole nyt lääkevastaisuudesta.Itse olen sitä mieltä että kaikki mahdollinen apu on tarpeen sekä lapsen että vanhempien jaksamisen kannalta
Siis,minkälaisia sivuoireita ja miten teillä voidaan?
Vastaukset 67
Vanhimmat
ainakaan aspergeriin, syvemmässä autismissa tietenkin levottomuuteen voi auttaa.
Lyhyesti kokeiltiin ja enemmän selvästi haittaa kuin mitään hyötyä, mitään lääkettä kun ei aspergeriin sinällään ole ( kun ei ole edes sairaus) niin ei sitten muuta edes kokeiltu tilalle.
ja oli pieni annos, mutta se teki minut ihan tylsämieliseksi, aivot ei toimineet, esim. en oikein osannut enää pelata shakkia jne. Lisäksi tässä tuli sellaisia ikäviä veto-oireita, esim. leuat meni lukkoon ja piti ottaa vastalääkettä. Mutta luultavasti lasten annokset on niin pieniä, se on hyvin yksilöllistä. Itse en enää söisi kun minulla se oli oikeasti vähän turhaa silloinkin, kuhan jotain määräsivät.
Ketapiinista oli apua molempiin, mutta ongelmana on lääkeen lopettamisen vaikeus. Annosta pienentämälläkin unettomuusongelma on pahempi kuin ilman lääkettä. Lisäksi tuli vatsanväänteet. Lopetusoireet ovat yksilöllisiä, mutta kestivät noin kuukauden vielä lääkkeen lopettamisen jälkeen.
Mitään uutta ei ole saatu tilalle. Unettomuuden ja jumiutumisen kanssa on yritetty tulla toimeen nyt ilman läkitystä.
Olisiko kellään mitään konstia univaikeuksiin ja jumiin?
...vaikutteiset nukhatamislääkkeet voi auttaa - auttaa ainakin vähän joskus käytettynä minua.
Seroquelia määrätään kanssa mielellään univaikeuksiin ja jumimiseen, mutta sellaiset jumittavat vain lisää, koska se unettava vaikutus jää päälle ihan liian pitkäksi aikaa, siis yli yöunienkin.
"Mitään uutta ei ole saatu tilalle. Unettomuuden ja jumiutumisen kanssa on yritetty tulla toimeen nyt ilman läkitystä.
Olisiko kellään mitään konstia univaikeuksiin ja jumiin?"
Puhut ikään, kuin unettomuus ja jumiutuminen olisivat välttämättömiä tiloja, joiden kanssa "täytyy vain tulla toimeen", tai lääkitä...
Molemmat ovat ahditusoireita ja mielestäni parasta on, että lähdet miettimään, mikä ahdistaa ja vain ihan pyrit rentoutumaan.
Vahvat lääkkeet eivät rentouta, mutta rentoutumiseen onkin olemassa paljon arkisempiakin konsteja.
13-vuotiaalla on kaksi ongelmaa:
1) Kuinka päästä uneen illalla. Nykyiset konstit klassisen musiikin kuuntelu ja siihen nukahtaminen. Vie 2 - 3 tuntia. Nukahtaa puolen yön tietämissä. Aamulla on tosi väsynyt ja vaikea herätä.
2) Läksyjen tekoon on vaikea ryhtyä. Kun sitten päästään alkuun menee 2-3 tuntia illasta. Joskus ei ehditä saamaan läksyjä lainkaan tehtyä. Itsenäisesti ei osaa aikaansa jäsentää. Pyörii ja kierii. Täytyy aina sanoa mitä pitää tehdä. Usein myös suuttuu, kun yrittää ajankäyttöä ohjata.
meillä tuohon ei auttanut edes osastohoito murrosikäisellä - siis yritys oli se, että sellainen ympäristö tiukkoine aikatauluineen saisi unirytmin korjattua jne jne.
Mutta eivätpä sielläkään lopulta osanneet nostaa kuin kädet pystyyn: vähäuninen yö kukkuja, sen kanssa pitää vain koittaa elää jotenkin.
Tiukat rutiinit ja täsmällinen aikataulu kaikelle eikä mitään ylimääräistä ohjelmaa arki-iltaisin auttaa vähän.
myös meitä todella vähäunisia, joiden unirytmin sotkee tämä yleinen käsitys ja elämänrytmi joka pakottaa elämään täysin omien unirytmien vastaisesti.
Voisin kuvata tuota teidän ongelmaa vertauskuvalla: mies ihmettelee, kun vaimo ei saa orgasmia, vaikka mitä on keksinyt...
Itse vaimo ei seksiin tee aloitetta ollenkaan, vaan pistää jopa vastaan. :D
Eli täytyy pystyä nyt sekä teidän vanhempien, että lapsen itse kunnioittamaan lasta itseään, jotta lapsi pystyisi itsensä kautta toimimaan. Kuvaamasi oireet ovat keskeisesti juuri sellaisia, että lasta ei kunnioiteta ja hänet pyritään saamaan tekemään asioita itseä kunnioittamatta. Ei ole varmaankaan kovin vaikeaa huomata tällaisesta, että kyse on lapsen itseä kohtaan suunnatusta sadismista, mitä vanhempien toimet tukevat.
Jos lapsi ei olisi masokistinen ja ahdistunut, hän tekisi läksynsä hetkessä ja nukahtaisi parissa minuutissa.
Väsymys on keskeistä, sillä se tukee masokismia ja ahdistusta ja näin väsymys ja muut oireet ovat ikäänkuin liittoutuneet keskenään.
Kettu.sella on käynytkin ilmeisesti jopa niin, että hän pitää ahdistuksesta johtuvaa nukkumiskyvyttömyyttään jopa täysin luonnollisena asiana, mitä hän kovasti näyttää puolustelevan.
Itse pystyn liikkumaan tiloista toiseen pelkästään keskittymällä, joten pystyn kiertämään nukahtamista haittaavat ahdistusoireet ajattelemalla. Jos teidän lapsi oppisi jotain sellaista, hän pääsisi niistä yli.
Eli loppujenlopuksi kyse on asioiden tiedostamisesta.
"Mutta eivätpä sielläkään lopulta osanneet nostaa kuin kädet pystyyn: vähäuninen yö kukkuja, sen kanssa pitää vain koittaa elää jotenkin."
Mielestäni on todella sairasta väittää, että ahdistus on lapselle normaali tila. Ei hän tietenkään unta saa, kun ne pakkotoimet lisäävät ahdistusta ja syyllisyyttä, mistä univaikeudet johtuvat.
Ei mieskään saanut vaimoaan nauttimaan seksistä, vaikka kuinka yritti raiskata...
Millaiseen paikkaan olet lapsesi oikein vienyt? Jos ammattilaiset eivät edes tienneet, mistä univaikeudet johtuvat, niin onhan se ollut aikamoista verorahojen tuhlausta näitä tyyppejä kouluttaa.
>Ei mieskään saanut vaimoaan nauttimaan seksistä, vaikka kuinka yritti raiskata...
Mutta impotenssin paransi se, että vaimo haukkui pystyyn.
puolustan,koska vähäunisuus ei ole ongelma muuta kuin silloin kun MUUT tekevät siitä ongelman vaatimalla nukkumaan tiettyyn aikaan tietty määrä koska NIIN "kuuluu" tehdä!
Ei minulla ole vähäunisuudesta pätkänkään vertaa ongelmia silloin, kun saan nukkua miten ja mihin aikaan on oma, luonnollinen unirytmini ja unentarve, -joka on huomattavasti vähemmän kuin keskiverto ihmisellä.
Vähäinen unen tarve on ilmeisesti myös melko voimakkaasti peritytyvä ominaisuus, koska lapseni on tiettävästi jo ainakin neljäs sukupolvi suvussa, joka on jo vauvasta saakka nukkunut huomattavasti vähemmän - ilman mitään haittavaikutuksia - kuin yleensä saman ikäiset.
Vasta kun eräs tarpeeksi älykäs lääkäri sanoi, että vähäunisuus ei ole sairaus vaan ominaisuus ja on turhaa yrittää väkisin nukkua kun ei kerran nukuta, niin loppui senkin asian kanssa tuskastelu.
Vähäinen unen TARVE on siis aivan eri asia kuin esim ahdistuksesta johtuva unettomuus!
Tarkentuiko, ritalin tämä asia nyt?
olla hänellä sekaisin? Nukkusiko hän aamulla pitkään, esim viikonloppuisin. Tuli mieleen koska itselleni kävi niin n. 14-15 vuotiaana ja se luisuu minulla todella helposti niin että heräisin vasta klo 11 tai myöhemmin ja menisin nukkumaan klo 03 tai myöhemmin.
Täällä on muutkin kirjoittaneet vääristä vuorokausirytmeistä. Eikö ole tutkittu että jotkut on ilta ja jotkut aamuihmisiä oikeasti. On vaikeaa koska yhteiskunta toimii aamuihmisten rytmiin. Itse olen parhaimmillani vasta illalla, aamulla en edelleenkään jaksaisi nousta ja illalla olen virkeimmilläni.
Minulla oli siis murrosiässä täsmälleen sama ongelma mutta mistään hoidosta ym. ei ollut puhettakaan. Olin perheessämme lähinnä vitsailun aihe tämän nukkumisongelman takia. Eli sitä ei pidetty minään ongelmana edes. Niin ne ajat muuttuu.
Eikö lapselle voi antaa esim. melatoniinia, sehän auttaa nukahtamaan. ON todella rankkaa olla koulussa väsynyt koko ajan, tiedän kokemuksesta. Eikö sairaalassa yritetty kääntää hänen vuorokausirytmiään, eikö niinkin voi tehdä vähän tyyliin jet lag:in hoito?
Assit sanovat että ovat ihan hyviä vanhempia. Mutta eikö ole ongelmia? Minulla ainakin on ongelmia varsinkin isompien lasten kanssa. Huomaan selvästi että en saa sanomaani perille heille.
Tarkoitukseni on hyvä, mutta he kokevat minut jotenkin nujertavana ja ärsyttävänä. Minulla on tapana selittää asioita ilmeisesti liikaa ja usein selitän sellaista mikä olisi itseni ollut hyvä aikoinaan tietää jne. Minulla on tosi paljon ongelmia, mutta en kehtaa mitään apuakaan hakea, koska assin on vaikea yleensäkin saada oikeanlaista apua. Onneksi lapset ovat fiksuja niin kai se on joku lohtu elämässä sekin.
Ahdistus tuntuu liippaavan lähellä itsellänikin. Soon vaan niin että mitä hyötyä on miettiä mikä ahdistaa? Esim. jos minulla olisi paljon rahaa niin ei ahdistaisi. Mutta kun ei ole. Mikä vastaukseksi? Ala hankkia sitä rahaa vai? Virkistävä ajatus kieltämättä. Mutta kun ei ole mitään mahdollisuuksia. Ei tähän auta mikään, täytyy vaan kestää se.
Ei ole kiva olla jumissa. Jumi voi johtua myös siitä että on liikaa kaikkia vaatimuksia jotka tulee "ulkoapäin". Esim. lapsilla on koulussa todella rankkaa, jos muistatte omia kouluaikojanne. Jos normaaliälyiseltä menee tuntikausia tehä läksyt niin... Eikö voisi antaa jo murrosikäisen koeluontoisesti tehdä läksyt milloin huvittaa ja jopa jättää ne tekemättä jos ei huvita?
Ei tullut oikeastaan mitään uutta. :)
"puolustan,koska vähäunisuus ei ole ongelma muuta kuin silloin kun MUUT tekevät siitä ongelman vaatimalla nukkumaan tiettyyn aikaan tietty määrä koska NIIN "kuuluu" tehdä!"
Ei kyse ole nyt mistään yleisistä normeista, vaan siitä, että ensin assi ei pysty ahdistuksen vuoksi nukkumaan, sitten häntä koitetaan saada nukkumaan keinoilla, mitkä lisäävät ahdistusta ja lopuksi todetaan, että ei se nuku ja että luonnostaan on vähäuninen.
Ainoa vaihtoehto nukkumiselle on luopua sadismista, mikä on kaiken pohjalla ja sehän on asia, mitä jokainen puolustaa viimeiseen hengenvetoon.
" Vähäinen unen tarve on ilmeisesti myös melko voimakkaasti peritytyvä ominaisuus, koska lapseni on tiettävästi jo ainakin neljäs sukupolvi suvussa, joka on jo vauvasta saakka nukkunut huomattavasti vähemmän - ilman mitään haittavaikutuksia - kuin yleensä saman ikäiset."
Ei poikkeuksellisen vähäinen unentarve näy vielä vauvalla, vaan se ilmenee vasta murrosiän päätyttyä niillä ihmisillä, keillä sellainen on. Kasvu-iässä unentarve on vähäunisimmillakin siinä 8 tunnin paikkeilla ja onhan lapsella siitä vähä-unisuudesta selviä seurauksia tullut, jos on autistinen.
Mitä väsyneempi, sitä ahdistuneempi ja mitä ahdistuneempi, sitä väsyneempi, menee tämä kehä.
Sadismi on perkele, mikä keksii kaikenlaisia selityksiä ahdistuksen ylläpitämiselle ja yrittää riippuvaistaa sille. Ahdistusta ei tarvitse olla, eikä väsymystäkään.
Vuorokausirytmi ei voi olla se asian aiheuttava ongelma, mutta paljon voi olla vaikutusta sillä, että henkilö, tai henkilöt koittavat perustella asiaa sellaisilla asioilla ja tällöin myös pyrkivät tekemään siitä syyn.
Omasta mielestäni nukkumisongelmat on tekemällä tehtyjä, koska assin läheiset ja assi itsekin saavat sadistisen nautinnon assin nukkumisongelmista.
Veikkaan, että nukkumisongelma on niin tärkeä, että ihmisiä sairastuisi psykoosiin, jos sitä todella yritettäisiin parantaa.
"Olin perheessämme lähinnä vitsailun aihe tämän nukkumisongelman takia. Eli sitä ei pidetty minään ongelmana edes."
Asiasta tulee ongelma juuri silloin, kun sitä aletaan pitää ongelmana. Tämä nukkumisongelma on merkittävä pakko-oire.
Olet juuttunut sadismiin kaiken selityksenä kuten Jung tiettyihin asioihin...
sanomaan ja kaikkee aina tietämään. tosi kylmältä tyypiltä vaikutat kun sun juttuja lukee niin näyttää kuin kukaan ei sun mielestä tietäisi eikä osaisi mitään paitsi sä itse vaan. on varmaan jees olla noin kaikki tietäväinen? *huvittunut*...
olla se sama esimurrosikäinen vapatiti joka käy provoilemassa eräällä toisellakin palstalla? Hyi hyi ja tuohon aikaan, eikö teillä kotona ole mitään nukkumaanmeno aikoja?
ja elämän kokemusta on, mutta Suomalaiset niin helposti luulevat, että ihmisellä on jotain taka-ajatuksia. Rakentavampaa pysyä ihan asiassa ja ottaa ihminen niin kuin on. Kaikkea emme tiedä, mutta kaikilta voimme oppia.
Keksin juur kettuskalle ton saman lempinimen ja samantien huomasin, joku muukin oli sen keksinyt. Telepatiaa? :D
Olen vähän ajatellut myös parittaa tätä kettuskaa, jos hän on kiinnostunut. :)
no, ensimmäiselle: kettuskan geenit tulevat jostain ihan muualta kuin suomesta, toiselle: ei kiinnosta, ei vähimmässäkään määrin, ketut ovat yksineläjiä, henkeen ja vereen vapaita sieluja!
Kettuska on sitten venäläinenkö? Juu, mutta mitä jos tarjolla olisi toinen samanlainen yksineläjä, jolla on samat harrastukset?
Varmaan osaisitte antaa toisillenne kaivatun laatuista seuraa. Ei kai vapaus yksinäisyyttä tarkoita?
Kommentistasi päätellen se juuttuja olet sinä. Vai miksi muuten olisit jäänyt kiinni juuri tuohon "sadismiin"?
:):)
ei tule kettuskan geenit venäjältä.
Samanlaiset harrastukset? Eli mitkä, tarkenna toki.
Laadukas seura pieninä annoksina SAATTAISI olla ehkä harkinnan arvoista, sitä kun tuppaa olemaan sangen vähän tarjolla yleensä.
nyt olisi aika pukea väitteesi faktoiksi!
Nuorempana minulla oli samaa vikaa. Kun jokin selitys sopi johonkin ásiaan, mielellään teki yleistyksiä.
Vanhemmiten on oppinut sen verran, että se mikä joihinkin yksittäistapauksiin pätee, ei ole yleispätevä selitys kaikkeen, vaan maailma on sentään paljon värikkäämpi ja monimuotoisempi.
Mutta kuten sanottu, esim. Jung ei päässyt tietyistä yleistyksistä koskaan eroon.
Etkös sinä hevosista tykkää? Ja naisista? ;)
jos minut kerran tunnet, niin sitten myös tiedät, etten voi sietää mitään mindgame juttuja, murrrr
... ai tässä puhuttiin NAISISTA? Pling pling, kettuska herää horteesta, no älä panttaa vaan jaa tietosi!
????
Minkä lasket "tieteelliseksi faktaksi"?
Eli siis tiedän yhden assinaisen, joka on kiinnostunut hevosista naisista, kuten sinäkin. :) On yksinviihtyvä jne.
Voisin kysyä häneltä ja voisitte vaihtaa sposti osoja.
tämä on toistaiseksi ehdottomasti omituisin paikka jossa meikäläistä on koitettu naittaa - tai ainakin melkein oudoin...
(Kohta joku alkaa jurnuttamaan, ettei tämä ole mikään deittipalsta, joten kysy vaan.)
Mielenkiintoinen aihe Risperdalista. Olen seurannut, mutta näyttää menevän kahden nimimerkin keskinäiseksi seurusteluksi ja vieläpä täysin ohi aiheen!!!! Vaihtakaa sähköpostiosoitteita keskenänne....
kun tämä kommunikointi ja sosiaalinen elämä tökkii muutenkin meillä aspeilla useinmiten, niin sallinet katsoa tämän kerran sormiesi läpi tälläistä kauheaa rikettä? ;)
teille?
Minulla on samat ongelmat kuin sinullakin! :)
Taman juuttumisen takia kaikki vasyvat minuun lyhyessa ajassa :)
vaan kerro hyvä veli, mikä avuksi tähän jumiin ja saamattomuuteen?
"tämä on toistaiseksi ehdottomasti omituisin paikka jossa meikäläistä on koitettu naittaa - tai ainakin melkein oudoin..."
Mitä oudompi paikka, sitä täsmällisempi. Toimintoa suoritetaan...
Lähetätkö minulle viestin, vai laitatko tänne sposti osoitteesi?
Lasta ei saa orjuuttaa lääkäteollisuudelle, eikä risperdal ole missään nimessä sellainen aine, mitä voisi ihmisille syöttää.
On tosi unelias ja vähän kuin 'hidastetusta filmistä' risperdalin kanssa. Kyseessä on tosi vahva, alunp. jakomielitautiin tark. lääke, ettei mikään 'kevyt kama'. Lisäksi lapsi valitti hoidon alussa että pyörrytti. Sivuoireet menneet ohi nyt ja vaikutukset pääasin positiivisia. Lapsi vaan tuntuu ihan kummalta kun on hitaanlainen ja rauhallinen, ennen oli kiikettä, menoa ja sekoilua, raivareita 24/7.
Risperdalia agressiivisuuteen ja levottomuuteen. Annostus on 0,75mg aamulla ja 1mg illalla.
Useampi vuosi jo käytetty, ei sivuoireita. Yhdessä kuvien ja tiukan sruktuurin kanssa meillä voidaan nyt hyvin. Ei raivokohtauksia ja nukahtaminen sujuu Melatoninin (2mg) avulla hyvin.
Risperdal vastaa periaatteessa lobotomiaa. Tiedän aika montakin ärsyttävää ihmistä, jotka sais hiljeneen tuolla aineella.
tiedän monta ärsyttävää jotka mieluusti hiljentäisin sillä.
Vanhempien kannattaisi itse kokeilla sitä jos syöttää sitä lapselle. Olen ihan tosissani, minä olen syönyt sitä ja se muuttaa ihmistä aika pahasti huonoon suuntaan. Persoonallisuushan ei muutu, mutta se tekee hitaaksi ja hirveän väsyneeksi ja ajatus ei kulje juuri ollenkaan. Joten vähän säälittää nämä lapset joiden levottomuutta hoidetaan tällä tavalla.
ainakaan meidän tapauksessa. Yhtään ei hidasta tahtia, eikä väsytä. Poika on energinen, vilkas ja hyväntuulinen. Kävelee päivittäin 9 km lenkin isänsä kanssa. Neurotol slow oli ensimmäinen lääke jota kokeiltiin, siitä tuli flegmaattiseksi ja "tylsän" tuntuiseksi...
Risperdal toimii meillä, kyllä mieluummin lääkettä syöttää, kuin on itse nyrkkeilysäkkinä. Jos 14-vuotias murrosikäinen (180cm) repii silmätkin päästä koko muulta perheeltä, puree kädet verille tai heittää huonekalut lasin läpi ikkunasta ulos, niin mitä ehdottaisitte Risperdalin tilalle????
"Jos 14-vuotias murrosikäinen (180cm) repii silmätkin päästä koko muulta perheeltä, puree kädet verille tai heittää huonekalut lasin läpi ikkunasta ulos, niin mitä ehdottaisitte Risperdalin tilalle????"
Koita olla provosoimatta häntä riehumaan. Kun lapsi joutuu kohtaamaan traumansa ja hänet pakotetaan kokemaan niitä hirveitä tunteita, mitä traumaan liittyy, alkaa hän sätkiä, kuin kala veneessä. Kun vanhempi pakottaa hänet sadistisesti kohtaamaan traumansa, iskee raivo, kun tunteet ovat niin hirveitä.
Hänellä ei ole sanoja, millä laittaa vastaan, eikä hän pysty tiedostamaan, miten asiat ovat, sillä rakkaus vanhempaa kohtaa estää tiedostamasta sitä, että vanhemmassa olisi jotain vikaa.
Tunteet ovat hirveitä, mutta hän ei pysty pukemaan niitä tietoiseen muotoon.
Saman raivon hänelle aiheuttaa jokainen sadistinen psykopaatti, kenet hän kohtaa elämässään, mutta rakkaus äitiä kohtaan pakottaa hänet masokistisesti kärsimään.
Nämä ovat sellaisia asioita, minkä parantamiseen ei auta lääkkeet. Myös vanhemman terapioiminen on välttämätöntä, koska muuten hän ei tunnista, miten provosoi lapsen riehumaan.
taitaisin suositella sitä risperdalia tai yksin asumista.
Millaisissa tilanteissa tulevat raivokohtaukset? Onko se kuten uhmaikäsellä 3-vuotiaalla, kun kielletään, käsketään tai ei saa tehdä jotain?
Mutta kyllä se pistää miettimään aika paljon. 14-vuotias joutuu siis syömään sitä loppuikänsä varmaan. Harmi ettei ole muuta vaihtoehtoa.
"Millaisissa tilanteissa tulevat raivokohtaukset? Onko se kuten uhmaikäsellä 3-vuotiaalla, kun kielletään, käsketään tai ei saa tehdä jotain?"
Tässä on hieno esimerkki masokistisesta ajattelusta. Kaapox syyllistää itseään, kontakti sisimpään on poikki.
Todellisuudessa henkilö, jolla on tällaista lapsellista "uhmaikäistä" kiukuttelua, kuten nphssa, ei näkisi itsessään mitään pahaa, mutta kaapox syyllistää itseään asioista, mitä ei edes ole olemassa.
Neuvo: silloin, kun yleistät masokismisi myös muihin masokisteihin, menet sadismin puolelle.
on masokismilla ja itseensä kohdistuvalla sadismilla? Niiden syntymisen syillä?
Oletetaan että olen sadistinen itseäni kohtaan - koska rankaisen mm epäonnistumisista, paitsi henkisellä, myös fyysisellä väkivallalla. ( joka siis kohdistuu itseeni)
Eikö masokismiin liity kuitenkin aina seksuaalinen nautinto? Joten lienevät siis käytännössä kaksi eri asiaa, mutta voiko lähtökohdat olla samat?
kun taas äitiä syyllistetään... Eikö se ole jo vanhanaikainen käsitys? Onko se provosointia kun kiellän lasta esim. kiipeämästä katolle? tai kiellän lasta leikkaamasta saksilla sähköjohtoa? Tai estän television pesemisen, vain muutamia esimerkkejä mainitakseni.... Niitä traumojako hän niissä tilanteissa kohtaa?
Ja mikä se terapia on missä vanhempia opetetaan tunnistamaan oma provosointinsa?
Minun on pakko olla yksi heista :)
"taas äitiä syyllistetään... Eikö se ole jo vanhanaikainen käsitys?"
Syyllistetään? Se ei ole syyllistämistä, jos sanoo totuuden. Se, että väität sitä syyllistämiseksi, meinaa, että et halua kuulla totuutta.
Ja tuo sana "vanhanaikainen" viittaa samaan. Koitetaan kieltää epämieluiset psykologiset teoriat sanomalla vanhanaikaisiksi ja vääristämällä niitä syyllistämiseksi.
Millainen on sinun teoriasi, mihin olet ottanut rusinat pullasta, missä lapsesi on syyllinen? Se, että väität syyllistämiseksi paljastaa vain sen, että itse koitat syyllistää lastasi.
On mahdotonta puhua kaltaisellesi mitään, kun tilaisuuden tullen syyllistät omasta syyllistämisestäsi.
"Onko se provosointia kun kiellän lasta esim. kiipeämästä katolle? tai kiellän lasta leikkaamasta saksilla sähköjohtoa? Tai estän television pesemisen, vain muutamia esimerkkejä mainitakseni.... Niitä traumojako hän niissä tilanteissa kohtaa?"
Juuri tällainen mielivaltainen hölinä on taitavaa syyllistämistä ja vie lapselta sanat. Yllä oleva lainauksesi on esimerkki provosoinnista, jos sitä kaipaat.
Olet täysin syyntakeeton moisten projektioiden vuoksi.
"Ja mikä se terapia on missä vanhempia opetetaan tunnistamaan oma provosointinsa?"
Psykoterapia.
Sinulla taitaa olla muitakin ongelmia kuin asperger?
"Mikä mättää?"
Ihan kuin olisin puhtaasti pahuuttani sanonut sen, mitä sanoin. Tai, että olisin ollut kiukkuinen.
"Sinulla taitaa olla muitakin ongelmia kuin asperger?"
Minkälaisiin ongelmiin viittaat? Tällä palstalla olisi hyvä olla täsmällinen, jottei tule vääriä käsityksiä.
Mietipä ihan itse että mitä olisin voinut tarkoittaa. Jos se sinulle selviää, olet jo ottanut yhden merkittävän askeleen.
Joistakin ongelmista ei pääse koskaan eroon vaan niiden kanssa on opittava elämään. Joissakin asioissa voi kehittyä, assikin.
kun kysyt ongelmia, en tiedä mistä aloittaa.
Se on ensimmäinen ongelma.
Kuinka voisit auttaa minut pois tästä pahasta jumista…… :(
Jäi vastaamatta tähän. Niin, no tietoni ovat rajalliset, mutta tosiaan käsittääkseni masokismi on itseen kohdistunutta sadismia.
"Eikö masokismiin liity kuitenkin aina seksuaalinen nautinto?"
Vaikea kysymys. Ainakin seksissä liittyy, mutta liittyykö persoonan ilmenemisessä... sitä en osaa sanoa.
Sadistinen persoona saa seksuaalista(libido) nautintoa käyttäytymällä sadistisesti ihan yleisesti. Itseä kohtaan suuntautuneessa sadismissa minun mielestäni henkilö kokee libidon vajetta.
Libido on mielestäni sellainen voima, minkä kokonaismäärä täytyy olla tasapainossa. Normaali-ihmisellä libido on tasapainossa, kun taas sadisteilla ja narsisteilla libidoa on liikaa. Masokisteilla liian vähän. Eli sadisti elää masokistilta viedyllä libidolla.
Tämä väitteeni ei ole kovin dynaaminen, mutta se toimii myös laajemmissa mittakaavoissa ja selittä ihmisten käytöstä.
mitä hittoa oikein tarkoitit? Miten minä syyllistän itseäni? Kommentoin vain tuohon edelliseen kommenttiin. Kyse ei ollut minusta ollenkaan.
Mutta hei, olen varmaan aika paljonkin sekopäinen, miksei myös masokisti...
No, kerro nyt, millä sitä hoidetaan.
Lääketehtaatkaan eivät julkaise kuin positiiviset tutkimukset lääkekokeistaan...
http://www.webmd.com/depression/news/20080116/picture-of-antidepressants-too-rosy
ko. valmiste ei sopinut, se aiheutti epämiellyttäviä sivuoireita...
Autistisella lapsella kokeillaan mitä vaan! Vaikka lapsia ei saisi koe-eläiminä käyttää. Amerikassa kokeiltiin jopa autismin LSD:tä lääkkeenä.
http://www.neurodiversity.com/library_index.html
Lastenlääkärit kieltää jopa yskänlääkkeet lapsilta
http://www.sciam.com/article.cfm?id=fda-warns-parents-not-to-give-tots-cold-and-cough-drugs
Psyykenlääkkeitä käytetään kehitysvammaisten aggressiivisuuteen paljon, varsinkin laitoshoidossa. Runsas lääkkeiden käyttö selittyy osaksi sillä, että kehitysvammaisilla esiintyy mielenterveyshäiriöitä vähintään kaksin-kolminkertaisesti muuhun väestöön verrattuna. Silti Koskentaustan mukaan psyykenlääkkeitä "valitettavasti käytetään" ilman selkeää indikaatiotakin.
- Psykiatrista kehitysvamma-asiantuntemusta on Suomessa niukasti. Kehitysvammaisten ongelmat ovat monitahoisia, ja jos valmiudet perusteellisen diagnoosin tekoon puuttuvat, turvaudutaan usein helppoon keinoon eli lääkkeeseen.
Lääkkeiden käyttöä lisää myös terapiamenetelmien kehittymättömyys. Kehitysvammaisille pelkästään keskusteluun perustuva terapia ei useinkaan riitä, vaan lisäksi tarvitaan erityisesti kehitysvammaisille kehitettyjä terapiamenetelmiä.
Jos psykoosilääkettä annetaan ilman potilaan perusteellista diagnosointia, tehokas hoito voi jäädä saamatta. Esimerkiksi puutteellisen kommunikaation aiheuttamaa aggressiivisuutta voidaan vähentää viestimällä kuvilla ja viittomilla ja päänsärystä johtuvaa äkäisyyttä särkylääkkeellä.
Keskushermoston poikkeavuuksien takia kehitysvammaiset ovat psykoosilääkkeiden haitoille muuta väestöä alttiimpia.
Terhi Koskentausta painottaa, että kehitysvammaisen aggressiivisuuden syy pitää selvittää ennen hoidon aloittamista. Jos psykiatrista häiriötä ei ole, psykoosilääke voi pahimmillaan lisätä oireita.
Lähde:
http://www.mediuutiset.fi/doc.te?f_id=1301428
mm. mielenterveyshäiriöissä ajattelua koostavana, psykoosia estävänä lääkkeenä. Sillä on myös mielialaa kohentava vaikutus.
Myös autismiin yms. risperdalia käytetään.
Sivuoireet yleensä menee nopeasti ohi.
Minulla risperdal on mielenterveyssyistä. olen myös AS-henkilö. Lääke toimii hyvin.
Syön sitä skitsofrenialääkkeenä, jota minulla ei ole. Olen nyt 40-vuotias ja minulla ei ole raskauksia. Rinnoista tulee maitoa. Alapää on niin sekaisin, että klitoris on olematon ja suuret ja pienet häpyhuulet puuttuu. Tulin Helsinkiin 20-vuotiaana ja aloitin yliopistossa opiskelut ja luin välillä jo sairaanhoitajaksikin. Näin Helsingissä hoidetaan ihmisiä. Jos se on noin vaaraallinen nuorelle naiselle, niin mitä se tekeekään muille. Hormonitoiminta aivan sekaisin. Olin vaatekokoa 36 ja nyt vaatekokoni on 54. Rintakarvat ja viiksikarvat kasvaa. KIITOS HELSINGIN VIRANOMAISILLE! Ulko-olemukseni on hyvin miesmäinen.