Meninpä tuossa viikonloppuna laittamaan viestin eräälle... eikä sitä enää saa tekemättömäksi.
Kyllä hävettää!
Vastausta ei tietenkään kuulunut (koska hän ei mitä ilmeisimmin ole minusta kiinnostunut.. sen melkein tiesinkin)
Miksi pitää ihmisen olla näin typerä???!!! Ei kai auta kun toivoa, että hän unohtaa koko viestin. Ja etten törmäisi häneen vähään aikaan....
Miten tästä hävetyksestä pääsee eroon??
Kyllä hävettää!
Vastausta ei tietenkään kuulunut (koska hän ei mitä ilmeisimmin ole minusta kiinnostunut.. sen melkein tiesinkin)
Miksi pitää ihmisen olla näin typerä???!!! Ei kai auta kun toivoa, että hän unohtaa koko viestin. Ja etten törmäisi häneen vähään aikaan....
Miten tästä hävetyksestä pääsee eroon??
Vastaukset 12
Vanhimmat
Turhaan häpeät omaa rohkeutta
Kokemuksesta voin sanoa että se on noin pari kolme päivää ja sitten ajattelee että ei ole enää tapetilla.. itseään voi sillä lohduttaa että tulipas sanottua... ei oo nynnyä menoa.
Hänellä on jos on jo saanut ja lukenut viestisi eikä edes vastannut siihen. Ehkäpä hän ei vielä ole lukenut sitä? Tai ehkä hän tarvitsee aikaa vastatakseen? Ja jos nyt sitten olisi niin että ei vastaa niin onhan sekin vastaus. Et tarvitse elää epätietoisuudessa. Mielestäni teit ihan oikein, muillekin samaa rohkeutta.
juu, kiitos rohkaisuista. Täytyy kai yrittää ajatella, että "hyvä minä", kun uskalsin sen viestin lähettää (yleensä olen niin arka, etten mitään uskalla).
Kyse oli siis tekstarista, eli kyllä hän varmastikin sen on lukenut.
On se vain niin veemäistä olla ihastunut, kun tunne ei ole molemminpuolinen:-(
Miksi ihmeessä pitää ihastuksesta kertoa tekstiviestillä? Jos ei ole muuten ollut asiasta mitään puhetta ja yhtäkkiä paukahtaa tunteellinen tekstiviesti. Kyllä näistä asioista pitäisi puhua kasvotusten! Se osoittaa myös että toisella on tarpeeksi rohkeutta. Toimii molemmin päin. Tekstiviesteilla kommunikoiminen kun ei vielä tunne toista on muutenkin p:stä.
minusta kyllä tekstiviesti on huomaavaisempi tapa kuin suoraan kasvotusten pamauttaa asia.
Tekstarin lähettämällä voi antaa toiselle aikaa miettiä asiaa, ja usein kirjoittamalla on muutenkin helpompi kertoa asioista kuin puhumalla kasvotusten. Kasvotusten jos sen sanoo, se voi saada molemamat osapuolet heti lukkoon, ja asiasta saa selvää entistä vähemmän. Toki on mahdollista, että kasvotusten toinen ei pääse karkuun tilanteesta eli ainakin tietää, että asia on mennyt perille.
No, itsellä ainakin ihan hyviä kokemuksia tekstarilla tuon ihastumisen kertomisesta toiselle.
Mutta kun siinä on kyse niin tärkeästä asiasta ja jos toinen ei saakaan sitä viestiä... Sen takia olisi hyvä tietää että viesti menee varmasti perille, vaikka puhelinsoitolla...
On myös semmoinen mahdollisuus ettei hän ole koko viestiä saanut. Väärä numero,sähköpostiosoite tai jotain muuta ongelmaa. Ei siis välttämättä tarkoita etteikö olisi kiinnostunut.
Nimim.Kokemusta on
lähettänyt textarin, tai pari jne..
Tunteesi on niin tuttu myös minulle,jotenkin sitä vain uskoo, että toinen edes, kohteliaisuudesta huomioisi.
Se vain ei kuulu miesten tapoihin, jos tunteita,tai kiinnostusta ei ole, ei ole kohteliaisuuttakaan.
Ei sitä kannata hävetä,että lähetimme ne viestit, olkaamme onnellisia, me naiset, että silloin kun tunteemme palaa, se roihuaa suurella liekillä.
Hävettää yhä... (onneksi en ole kuitenkaan tyyppiin törmännyt)
Yritän ajatella positiivisesti, että ei kai kukaan voi pahastua jos saa viestin, jossa joku kertoo tykkäävänsä?! (vaikkei kiinnostusta olisikaan) vai voiko?
Mulle ainakin tulisi semmoisesta hyvä mieli.... ja kehittelisin kyllä jonkinlaisen vastauksen, vaikken kiinnostunut olisikaan.
Mutta...miehet ei vissiin niin toimi (ainakaan tämä mies). Eli nyt alkaa unohtamis-projekti, hittoako enää hänen perään haikailen!
kestää, varsinkin kun jää jotenkin keskeneräinen tunne. Sitä miettii mikä oli syy, ettei toinen edes halunnut jotenkin reagoida viestiin.
Viimeisen typeryyteni tein viime vuoden marras-joulukuussa, olkoon,oikea Tahvo tanopää mieheksi.
Oliko se halveksuntaa, pitikö hän minua niin arvottomana, etten edes ansaitse jonkinlaista vastausta.
Itse myös vastaisin jotenkin, kohteliaisuus, ja jonkinlainen kotikasvatus jo sanelisi sen.
Itselläni on käynyt niin, että tuo mies jotenkin ärsyttää, tekisi mieli mennä ja ravistella, kysyä, mikä hän oikein kuvittelee olevansa.
Omahyväisyys, ja toisen tunteiden halveksunta on raukkamaista pelkuruutta.
Miehet sanovat, että tehkää naiset aloite, kertokaa, lähestykää. Kun sen tekee, ja avaa sydämmensä, he ovat huvittuneen ylimielisiä.
No, hän vahvisti sen, mitä en halunnut uskoa itsestäni, ja myös sen, ettei kannata hävetä itseään, ja sitä että on tunteet.
Herrajumala, osaan minä olla kylmä, tunteeton ja välinpitämätön. Oikein toivon että hän tulisi jossain vastaan, voisin hyydyttää hänet katseellani.
Jollain muulla on syytä hävetä, kuin meillä.
Toivon sinulle onnea elämässäsi.