Oulun mielentarveyshoito on täysin retuperällä. Ongelmia kohdatessaan ihminen joka menee hakemaan apua , saa vain lääkereseptin kouraansa kerta kerran jälkeen. Mitään muuta järjellistä apua LÄÄKÄRIT eivät osaa määrätä. Kaiken lisäksi käyttäjien lääkkeet EIVÄT monesti sovellu yhtään heille. Lääkkeistä potilaat saavat vaan lisää oireita sekä kaikenlaisia sivuvaikutuksia!!
Lääkärit laittavat potilaan ojasta allikkoon!!!!!! "ratkaisuna" on loputon lääkkeitten vaihto kierre jossa potilasta käytetään koekaniinina. Lääkkeitä määrätään AIVAN LIIAN helposti. Koukkuun jäätyään lääkärit eivät taas osaa tehdä mitään!!!!!! Se on vain "voi voi" tilanne ja potilaan oma vika!
Lääkärit laittavat potilaan ojasta allikkoon!!!!!! "ratkaisuna" on loputon lääkkeitten vaihto kierre jossa potilasta käytetään koekaniinina. Lääkkeitä määrätään AIVAN LIIAN helposti. Koukkuun jäätyään lääkärit eivät taas osaa tehdä mitään!!!!!! Se on vain "voi voi" tilanne ja potilaan oma vika!
Vastaukset 10
Vanhimmat
Sen olen itse ainakin huomannut että lääkärit eivät osaa kuunnella potilasta. Kerran mennessäni lääkärille en edes ehtinyt istua tuoliin , kun nuori naislääkäri ( oliko edes valmistunut)? tokaisi että "tämä on päivystysaika, aikaa on vähän" ! Eikö myös päivystysajalla voi olla jopa monta vaivaa, jotka jopa mahdollisesti liittyvät yhteen! = syy selviäisi!!!!!! en edes ehtinyt sanoa mitään, kun minua jo kiellettiin kertomasta "vaivojani".
En jaaritellut niitä näitä! Mielestäni kohtelu oli tosi epäasiallista. säälin niitä potilaita jotka kyseisen lääkärin vastaanotolle päätyvät. Virhe diagnooseja tulee riittämään !!!!!! Lopputulos oli että vaivoihini en saanut apua. sen sijaan sain pahan mielen ja kynnyksen hakea apua uudelleen! käsittämätöntä lääkäri etiikkaa!!!!
Itse olenjoutunut seuraamaan vierestä läheisen kamppailua oulun kaupungin kanssa mielenterveys hoidossa. Potilasta riepotellaan miten sattuu, koska eihän mielenterveyspotilaat jaksa valittaa tai tee ilmoituksia lääkärin kohtelusta. he tyytyvät siihen mitä saavat, eivätkä edes tiedä oikeuksiaan.
Itse olen siinä pisteessä eten enää jaksa. en halua riepoteltavaksi eri hoitolaitoksiin. lääkkeineen jne. olen käynyt puhumassa ongelmistani"ammattiauttajala" mutta jotenkin hän tyrmä kipuni. Olen hänen mielestään "selviytyjä" ja vahva. Pinnan alla vaan kytee paljon mitä hän ilmeisesti ei näe. tai halua nähdä. ongelmani kieletään.
Olen jo alkanut valmistelemaan lähtöäni pikkuhiljaa. ajatuksentasolla ainakin, ottanut selvää käytännöstä. minne laitan lapseni jne. Rankka ja kipeä päätös, mutta en todellakaan ole niin vahva kun minun luullaan olevan. Asioita on tullut liikaa, ja vati vuotaa nyt yli...... tiedän miten raukkamaista on jättää läheiset jälkeen ja kärsimään, mutta onko järkeä elää tälläistä elämää itsekään. en ole vahva, ehkä jaksa taas jälleen kerran rakentaa tulevaisuutani uudelleen.ratkaisu asasta tuo helpotusta. kummallista kyllä olen toimeliaampi kuin aikaihin. paljon on vielä tehtävää.
silti kovaa toivon että ihmiset saisivet apua. ja sen näennäisen urheuden alle uskaltaisivat ammattiauttajatkin nähdä.
Asioilla on tapana järjestyä. Sitä ei ikinä uskoisi silloin kun on vaikea mutta jossain vaiheessa voit huomata että asiat alkavatkin kääntymään parempaan suuntaan. Itse vaikeina aikoina ajattelin että ei kenellekään anneta suurempaa taakkaa mitä jaksaa kantaa...ja niin se ehkä onkin; silloin kun tuntuu että ei kestä yhtään enempää asiat alkavat hitaasti ja palanen kerrallaan muuttua helpommiksi. Omiin ongelmiini auttoi aikanaan ympäristönvaihdos, joskus se voi olla ainoa vaihtoehto ja olen onnellinen että uskalsin sen tehdä aikanaan. Apuakin kannattaa hakea useammasta suunnasta, ensimmäinen vaihtoehto ei ole aina paras ja sinulla on oikeus saada apua jaksaaksesi lastesikin vuoksi. Jaksamista ja valoa elämääsi...
On ollut isompaa ja pienempää masennusta koko ikäni ja apua olen saanut. Mielenterveystoimistosta ,aikoinaan kouluterveydenhuollosta, omalääkäriltä... Ihan puolitutuiltakin. Johtuuko se sitten siitä, että olen viehättävä nuorehko nainen, työhaluinen ja hyväkäytöksinen... Silläkin voi olla merkitystä osaako ilmaista itseään niin että tulee ymmärretyksi.
onnittelut sinulle siitä. Monesti vain käy niin ettei masentunut ole niin "viehättävä", surua on syli täynnä ja se näkyy. Mielestäni ihmistä pitäisi auttaa ulkoisesta olemuksesta huolimatta-ja juuri siksi! ( toivottavasti lääkärit näkevät tämän, eivätkä auta "vain" teitä viehättäviä) ihmisarvo on jokaisella!
Masentunut ihminen, kun tila on jo todella syvällä ei todellakaan ole aina niin viehättävä. asiat/ laskut ym jää hoitamatta, apua ei edes osata / jakseta hakea. KUN NÄMÄ IHMISET TULEVAT LÄÄKÄRIIN VIHDOIN! TOIVOTTAVASTI HE SAAVAT APUA!
Toista kertaa nuivan käytöksen lääkäriltä saatuaan, tuskin vaivautuvat uudestaan. IHME JOS NIIN JAKSAVAT TEHDÄ.
elä edes ajattele lähtemistä sulla on lapset ja kaikki minäkin menetin kerran elämän halun mutta sain apua toisilta saman läpikäyneet minäkin auttaisin sinuaa mielelläni jos tietäs miten saatas yhteys mulla itsellä on mielenterveys ogelmainen poika nyt on kaikki aika hyvin ei aina ole ollu itse sairastin kans tietynlaiista paniikki masennus oireilua selviämme yhdessä vertaistuki auttaa eli samat kokemukset et saa luovuttaa ota yhteyttä vaikka minuun jos jotenkin onnistuu en ole mikään lahkolainen vaan tavallinen tallaaja
vielä ihmisiä,jotka omista huolista,ja ongelmista huolimatta ovat valmiit auttamaan muita.Toivon myös viestin alottajalle jaksamista.Yleensä asioilla on tapana järjestyä tavalla tai toisella.Itse kärsin myös masennuksesta.Ja olen miettiny jopa jotain kauheaa.Mutta aina on lapset mielessä,vaikka ovatki aikuisia.Ja varmasti pärjäisivät ilman minuaki.Mutta siitä huolimatta,en voi tehdä itelle mitään,kun en voi ajatella että he täällä surevat,omaa itsekästä käytöstä.Kait täällä vain täytyy jaksaa porskuttaa,tai ainaki yrittä.
kiitos sulle viestistä ja palauteesta olen itsekkin tosiaan paniikkihäiriö masennus lääkityksellä ja siitä johtuen myös eläkeellä ja mielenterveys ogelmainen poika jonka asiat hoidan ja minun elämässä on tapahtunut kaikkea ,jota moni ihmine ei varmasti ymmärrä mutta jostain voimia saa oisi ihan hyvä lähetellä sinun kans sähköposteja ja vaikka joskus tavata mulla ei ole ainuttakaan ystävää jonka luo voisin mennä kylään siis suvun ulkopuolista sen jälkeen kun jätin alkoholin kokonaan noin 11v sitten ne jäi sinne mutta eihän ne oikeita ollutkaan
Ihana jos voi vaikka yhdenki ihmisen saada paremmalle mielelle,vaikka vain pienellä viestillä.Kyllähän me voitais kirjotella sähköpostiin,mutta en tässä viitti antaa sähköposti osoitetta.Ei ole niin kiva olla sitte "ns"yleistä riistaa.Ja toisten yleinen sylkikuppi.Kun niitäki täällä on paljo,jotka ei toisten vaikeuksista paljon piittaa.Kun se oma napa on se lähin mihin tuijottaa.Terv:Aila
kiva kun vastasit viestiin alla niin en minäkään varmaan antaisi julkisesti osoitettani mutta tahdoin vain osoittaa että olen valmis auttamaan jos tarvis tai meistähän oisi toinen toisilemme tueks elämän kiemuroissa