lasten ikäero 1 v 10 kk

Eikö miehesi auta sinua yhtään?

Voin lohduttaa, että puoli vuotta tekee noin pienen kehityksessä PALJON. Monet 1v10kk ikäiset osaavat jo syödä ihan itse, ja muitakin tärkeitä taitoja löytyy.

Ja toinen, että sisarukset ovat erittäin harvoin kovin samanlaisia.

Meillä on toisen ja kolmannen ikäero 1v10kk. Esikoinen oli silloin 3v5kk. Iltaisin nukuttamiset sujuivat siten, että isä nukutti esikoisen. Minä imetin vauvaa sängyllä, ja kakkonen makasi selkääni vasten ja jutteli kunnes nukahti. Rankkaahan se oli silloin kun oli kolme pientä, ja itsellä opiskelut loppusuoralla, mutta siitä selvittiin. Nyt on kaksi vanhinta jo koululaisia, ja kolmas menee syksyllä eskariin.

Meillä on nyt 1v9kk ikäinen poika. Kun katsoin vähän aikaa sitten viime kesänä kuvattuja videoita hänestä, hämmästyin, kuinka vauva hän on silloin vielä ollut. Nyt hän on jo "iso" poika. Vaikka pieni hän silti vielä on, ja hoitoa tarvitsee, mutta viihtyy paljon myös omissa leikeissään, ja piirtelee hienoja kuvia.

meillä tytöillä on ikäeroa 1v4kk eli esikoinen on nyt 2v3kk ja pienempi 11kk. Yllättävän helppoa on ollut, perheemme ulkopuolelta saatujen kommenttien takia valmistauduin kulkemaan kalpeana haamuna ensimmäisen vuoden ajan. Välillä yöt on mennyt huonommin mut suurimmaks osaks olen unta saanut ihan riittävästi. Ja kyllä sitä jaksaa kun on pakko.

Meillä tytöt on molemmat ollu suht helppoja tapauksia. Myönnän että kakkosta odottaessa hirvitti, pelotti ja itketti kun kauhulla ajattelin tulevaisuutta. Positiivinen kokemus on kyllä ollut, nyt tytöt on kovasti alkanut touhuilemaan keskenään.

Esikoinen on jo selkeästi isomman oloinen kun esim. puolivuotta sitten. Ei ole enää semmonen aivoton kiipeilijä ja riehuja, vaan osaa jo ymmärtää asioiden päälle. Teilläkin alkaa esikoinen olla jo sen verran iso (vauvan syntyessä) että helpottaa kun hän alkaa itse touhuamaan enemmän. Ei ole niin paljoa vaipan vaihtoa, syöttämistä yms.

Paljon tsemppiä ja voimia teille loppuraskauteen ja vauvan syntymän jälkeiseen elämään!

meillä on vähän päälle vuosi kahden ekan välillä. Kyllä se on realiteetti, että elämä on silloin yhtä vauvanhoitoa. Mutta jos ei yritä tehdä muuta ihmeellistä niin se toimii kyllä. Arkirutiinista kannattaa yrittää pitää kiinni niin se auttaa vähän, mutta liikaa kelloon tuijottaminen vaan stressaa.

Meillä päivät oli sellaisia että vauva rutkutti pitkin yötä joten nukuttua sai vasta aamupuolella. Yleensä heräsin siihen kun esikoinen oli herännyt ja seisoi litsmärkänä sängyssään. No se siitä kylpyyn ja samaan aikaan vauvaa laittamaan. Kun mukulat oli syöneet niin oli kotitöiden aika, ulkoiltiin jne ja syötiin sitten jossain välissä vähän liukuvalla aikataululla. Kun mahdollisesti kumpikin nukkui tai ainakin isompi niin luin lehden ja nautin vaan. Kestipä sitä iloa sitten vartti tai tunti niin yhtä ihanaa se oli ja silloin ei oikeasti pidä tehdä sitä virhettä että tekee kotitöitä!

Meillä oli kaksi makkari aja toisessa nukuttiin ja toisessa oli lelut ja päikkäripeti. Oven kun laittoi kiinni niin oli siistiä laakista..

Vauva taas meillä on aina ollut olkkarin lattialla leikkimässä koska se on paikka josta sen näkee ja kuulee. Eli on siinä silmän alla turvassa.

Illalla mies laittoi isomman nukkumaan ja sen jälkeen sitten paijaili vauva ajolla oli iltarutinat. Hauskoja videoita joissa ukko katselee telkkaa ja heiluttaa rutisevaa vauvaa kuin ei edes kuulisi sen kitinää.

Kotitöissä valitsin sen linjan että teen minkä ehdin siinä sivussa. Eli pyykkikonetta päälle kun oli kylppärissä käymässä jne. Onneksi meillä oli kuivausrumpu joka helpotti elämää kamalasti ja talon iso pesutupa. Lapset kulki mukana kivasti pieni rintarepussa (jossa kukaan lapsi ei ole viihtynyt yhtään missään muussa tilanteessa..) ja isompi omin koivin.

Meillä oli elukoita vaikka mitä joten joka aamun ekana hommana oli myös imurointi ennen kuin mukulat saattoi päästää lattiatasoon jotta ne säilyi puhtaana. Yleensä illemmalla toiseen kertaan vielä.. Muuten järjestyksen kanssa olin aika suurpiirteinen koska vaihtoehtona oli nipottaa pinna tiukalla..

Elämän kulku oli käytämmössä se, että aamulla herättiin siinä 8-9 aikaan, päikkärit n12/13-15.30 eli iskän tulo herätti yleensä, illalla nukkumaan eka tapaus yhdeksältä. Ulkona jossain vaiheessa ja aika usein kävelin vaunujen kanssa kylään esim vanhemmilleni tai jollekin kaverillekin. Suomen kielen puhuminen on nimittäin vauvapiireissä aika aliarvostettu taito..

Rankinta oli tuttipulloshow joka helpotti kun isolal oli pienet pullot ja pienellä isot pullot (loogista..). Ruokarumbaa helpotti kun syötiin samaa ruokaa jonka aikuiset maustoi sitten itselleen eri tavoin ja suolattomuuteen oppii nopsaan kunhan korvaa sen muilla mausteilla. Omaa rauhaa ei juuri ollut pitkiä aikoja, mutta ne hetket piti hyödyntää. Kummallekkin omaa aikaa vaikka toisen nukkuessa ja kaikki oli onnellisia. Kotona seinät alkaa kaatumaan päälle aika pian. Kaikki vaihtelu siis virkistää ja kuitenkin tavallaan rassaa.

ja muista vaan että tätä kestää kuitenkin aika rajallisen aikaa. Nyt sitä on kivaa muistella vaikka silloin kieltämättä kävi mielessä, että tätätkö tää on, mun elämää? Moni päivä kun alkoi ja sitten se olikin jo ohi! ja mitään ei ollut tehnyt kun alkoi miettimään sen kulkua.

Nyt lapset on toistensa hyvät kaverit. Monessa asiassa se toinen on tärkeä ihminen. Pieni ikäero on todella ilo nyttemmin, vaikka uudelleen samassa tilanteessa saattaisin harkita toisenkin kerran ja sitten kuitenkin päätyä samaan. Meillä eka oli helppo ja toka oikea rassaaja, teillä toivottavsti toisinpäin!

Kai mie son ajoittanut loan tuonne heinä-elokuulle? Onahn se silloin apuna loppuraskaudesta ja pääsee joustavasti siirtymään lomalta isyyslomalle kun aika koittaa. Näin meillä junailtiin tuo esikoisen hoidon tarve..

Meillä tytön ja pojan ikäero 1v7kk. Vauvan synnyttyä tytön mustasukkaisuutta hieman vähensi se, että hänellä oli "oma vauva" eli nukke hoidettavana. Tyttö seurasi tarkoin, mitä tein vauvan kanssa ja teki vieressä samoin nukelle, vaipanvaihdossa jouduin auttamaan :). Hoidettavana oli ihan perusnukke ja tarvikkeina nuken tuttipullo, harja, paketillinen babybornin vaippoja ja vauvalta lainattu harso, imettämiseenhän ei tarvikkeita tarvita, puseron ylösnosto riitti ja nukke syliin. 2-vuotislahjaksi tyttö sai omat nukenvaunut, vauvan omissa vaunuissa kun ei ollut tilaa nukelle :).

Tottakai tyttö touhusi päivän aikana muutakin, mutta etenkin alkuvaiheessa oma vauva oli tärkeä, minä sain vauvanhoitorauhan.

Yritin mahdollisimman paljon huomioida tyttöä myös vauvaa hoitaessani, höpötin ja juttelin paljon, pidin yhtä aikaa sylissä, leikin paljon tytön kanssa yms. Kodin siisteys ei tosiaan ollut se tärkein asia, kunhan puhtaita vaatteita oli pariksi päiväksi ja kaikki sai syödäkseen, se riitti alussa, ja ehdottomasti ei kotitöitä, jos lapset nukkuivat päivällä yhtäaikaa :)!

Nykyisin olen tosi tyytyväinen pieneen ikäeroon, nuorempi nyt 2,5v ja sisarukset kuin paita ja peppu, aina leikkimässä tai tappelemassa yhdessä, ei tarvitse miettiä, mistä leikkikaveria vilkkaalle lapselle.

Hetki kerrallaan, se on yhä mottoni näiden vilivilpereiden kanssa :)!