Ero tuli voimaan joulukuun puolessa välissä,22 yhteisen vuoden jälkeen.Mies vielä asuu luonamme,eikä oikein tunnu saavan aikaan uuden kodin etsimistä.Lapset ( 3 kpl ) ovat kanssani täysin väsyneitä isän juomiseen.Nyt on mennyt jo 7 päivää umpitunnellissa.Ei siis mitään pikkutissuttelua,vaan kirkasta raakana,pullo päivässä.Töissä on vissiin piipahtanut....kai? Illalla meillä on ollutkin lattialla makavaa,jaloilleen ottamaton "ilo" :(
Takana on viikon katkaisu muutama kuukausi sitten.KÄy A-klinikalla juttelemassa.
Millä kummalla saan hänet hoitoon..?Katkaisuun?
Multa on ihan veto pois.Näitä päiviä ei olisi jaksanut,ellei mulla olisi sattunut olemaan vapaapäivät itsellä.
Neuvoja?
Takana on viikon katkaisu muutama kuukausi sitten.KÄy A-klinikalla juttelemassa.
Millä kummalla saan hänet hoitoon..?Katkaisuun?
Multa on ihan veto pois.Näitä päiviä ei olisi jaksanut,ellei mulla olisi sattunut olemaan vapaapäivät itsellä.
Neuvoja?
Vastaukset 6
Vanhimmat
ja lopetat juopon hyysäämisen. Niin kauan hän on vaivoinasi kun annat mahdollisuuden.
Alkoholistien omaisille apua antaa Al-Anon.
http://www.paihdelinkki.fi/keskustelu/viewtopic.php?t=9254
Vai oikein hyysäämisen...niimpäs.
Kiitos nyt kumminkin kun edes yritit....jollekkin ihmiselle,jolla ei ole mitään tietoa kyseisistä a-ongelmista,nuo olisivat voineet olla kullanarvoisia.
keräät ukolta kaikki asunnon avaimet tai jos niitä on jemmassa vaihdata lukot.
asia on nyt yksinkertainen, kun olet jo saanut asiat hoidettua tuohon pisteeseen.
varmaan se on vaatinut asioiden tuskaista oivaltamista ihan oman kantapään kautta.
kunpa muutkin samasta asiasta kärsivät pystyisivät siihen ja aloittamaan normaalin elämän, oman ja lapsien parhaaksi.
juoppokin saisi silloin mahdollisuuden päättää, päättää sitten mitä tahansa. se on silloin pelkästään hänen omassa vallassaan eikä hyysääjän paapottavana.
MIKÄ siis on ongelma ?
En tiedä millä paikkakunnalla asutte ja onko asuntonne omistus- vai vuokra-asunto. Mutta itse olen saanut vastaavanlaiseen tilanteen avun, kun otin yhteyttä oman kotikuntani sosiaalitoimeen. Kerroin, että omat voimani on lopussa enkä kohta edes jaksa pitää huolta lapsista, jos ei miestä saada pois asunnosta.
Kunnan kautta järjestyi nopeasti miehelle kohtuuhintainen vuokra-asunto, jonka vuokrat hän jopa hoiti ihan asiallisesti. Tilanne rauhoittui muuton jälkeen nopeasti ja lapset kävivät mielellään isän luona tapaamisissa tämän uudessa kodissa.
Miehellä ei ole puhtia itse hakea asuntoa, viina vie veronsa. Vapailta markkinoiltakin asuntoja tietysti saa, mutta pitäisi sitten pystyä menemään tekemään vuokrasopimusta jotenkin uskottavassa kunnossa.
Onko miehellä sukulaisia, joiden luokse pääsisi tilapäismajoitukseen? Voisiko työpaikan kautta järjestyä asuntoa?
Voimia ja jaksamista, olet lapsille tässä tilanteessa erityisen tärkeä, pidä hyvää huolta itsestäsi. Tehkää jotain mukavaa yhdessä joka päivä isän tilanteesta välittämättä. Ulkoilkaa ja evääksi termokseen lämmintä kaakaota, menkää uimahalliin, kyläilkää, laittakaa yhdessä hyvää ruokaa ja kattakaa kauniisti ja pankaa kynttilät palamaan.
Lasten on tärkeää käsittää, että isä on sairas. Alkoholismi on vakava sairaus. Isä ei juo siksi, että ei rakastaisi lapsia vaan siksi, että sairastaa alkoholismia. Varmasti hän itsekin kärsii ja häpeää lastenkin vuoksi, mutta ei vain löydä ulospääsyä.
Jos uskotte Jumalaan tms. ei ole huono ajatus rukoilla isän paranemisen puolesta. Ottakaa myös vastaan kaikki sukulaisten ja ystävien tuki. Itseäni on auttanut myös alkoholistien läheisten vertaistukiryhmä http://www.al-anon.fi/
Olin itse vuosia sitten vastaavassa tilanteessa, jossa minua yritettiin saada pois perheen asunnosta, koska minusta oli vain haittaa sekä lapsille että vaimolle.
Tajusin koko ajan juopotellessa toimivani väärin perhettä kohtaan, mutta niin minun vain täytyi toimia. Syytä en vielä silloin tiennyt, olin vain vajonnut jonnekin itsesäälin syövereihin ja lisäksi olin katkera ja vihasin lähes tulkoon kaikkea, ja etupäässä itseäni.
Toisaalta toivoin koko ajan, että elämässä ei tapahtuisi mitään radikaalia muutosta, eli en halunnut muuttaa pois perheeni luota.
Nykyään tiedän jo syyn siihenkin, eli siellä (kotona?) minulla oli kaikki hyvin. Sain juoda jatkuvasti ja minusta pidettiin kuitenkin huolta, vaimo pesi pyykit ja laittoi ruuat jne.. Eli piti minut ihmisten kirjoissa.
Minun tarvitsi vain kestää pienet mykkäkoulut ja harvinaiset pikku saarnat. Niistä yleensä pääsin, kun lupasin "suuttuneena" lähteä ensitilassa tästä läävästä.
Vaimo oli henkisesti ihan loppu, ja minä käytin sitä häikäilemättä hyväkseni, sen uskallan nyt myöntää.
Ymmärrän jo senkin miksei puolisonsa juomiseen täysin väsynyt vaimo kykene toimimaan rationaalisesti, vaan odottaa epätoivoisesti, että joku ulkopuolinen taho tulisi ja muuttaisi kaiken.
Kun ihminen on henkisesti loppu, ei hän kykene toimimaan järkevästi.
Tuollaisessa tilanteessa juoppo puoliso toivoo ettei mikään muuttuisi, ja kärsivä vaimo odottaa että jokin (mikä tahansa) muutos elämään tulisi.
Kiitos teille ,jotka jaoitte kokemuksia.Olen taas yhden pirun verran viisaampi! Aina ei todellakaan näe metsää puilta.Tää elämä on niiiin pikkuisista asioista kiinni ja sen oivaltaminen vieläkin pienemmistä!
Kevätalven jatkoa..