Minusta tuntuu että kärsin masennuksesta. Minulla on jaksoja, jolloin minua ei kiinnosta mikään, ei tulevaisuus, ei nykyisyys, ei elämä eikä mikään muukaan. Maailma tuntuu kaatuvan päälleni ja sen seurauksena lukitsen itseni huoneeseeni, olen pimeässä, itken, viiltelen, mielessäni pyörii itsetuhoisia ajatuksia. Puhun myöskin itselleni. Välillä se pelottaa minua. Ystävilleni en voi puhua asiasta, enkä äidilleni, koska häntä ei tunnu kiinnostavan ongelmani, jos kerron hänelle olevani masentunut, ihan oikeasti masentunut, hän vain sanoo hakevani huomiota. Hän myös lyö minua joskus, ja kun itken, hän sanoo niiden olevan 'krokotiilinkyyneleitä'. Eli muka esitän. Mitä minun pitäisi tehdä, kenelle pitäisi puhua? Tarvitsenko lääkitystä, koska usein tuntuu että luovutan, en enää jaksa elää.
Olenko mahdollisesti masentunut?
175643
4446
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
tämän viestisi ja tuli mieleen, että voisin yhden linkin laittaa sinulle: www.nokiamissio.fi Siellä on alkanut suora ohjelma, josta voisi olla apua. Myös muuta mielenkiintoista sieltä löytyisi. Siunausta sinulle ja palstalaisille.
ja sukupuolesi,
ei, et vaikuta siltä, korkotiilinkyyneleiden mukana purkautuu stressihormoneita ja saat uudistuneen tunteen, minkä ikäisenä vain;
kuinka suuri % suomalaisista miehistä ei vuodata krokotiilin kyyneileitä ja oikeasti tunne, sääliksi käyvät ne miehet (ja naiset)
mitä et jaksaisi
viiltelemisestä jää ikävät jäljet, joita et ehkä haluaisi selitellä myöhemmällä iällä - käytkö koulua, voitko mennä puhumaan terveydenhoitajalle tai koulukuraattorille