Olenko mahdollisesti masentunut?

Minusta tuntuu että kärsin masennuksesta. Minulla on jaksoja, jolloin minua ei kiinnosta mikään, ei tulevaisuus, ei nykyisyys, ei elämä eikä mikään muukaan. Maailma tuntuu kaatuvan päälleni ja sen seurauksena lukitsen itseni huoneeseeni, olen pimeässä, itken, viiltelen, mielessäni pyörii itsetuhoisia ajatuksia. Puhun myöskin itselleni. Välillä se pelottaa minua. Ystävilleni en voi puhua asiasta, enkä äidilleni, koska häntä ei tunnu kiinnostavan ongelmani, jos kerron hänelle olevani masentunut, ihan oikeasti masentunut, hän vain sanoo hakevani huomiota. Hän myös lyö minua joskus, ja kun itken, hän sanoo niiden olevan 'krokotiilinkyyneleitä'. Eli muka esitän. Mitä minun pitäisi tehdä, kenelle pitäisi puhua? Tarvitsenko lääkitystä, koska usein tuntuu että luovutan, en enää jaksa elää.
4446
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

tämän viestisi ja tuli mieleen, että voisin yhden linkin laittaa sinulle: www.nokiamissio.fi Siellä on alkanut suora ohjelma, josta voisi olla apua. Myös muuta mielenkiintoista sieltä löytyisi. Siunausta sinulle ja palstalaisille.

Äänestä

ja sukupuolesi,

ei, et vaikuta siltä, korkotiilinkyyneleiden mukana purkautuu stressihormoneita ja saat uudistuneen tunteen, minkä ikäisenä vain;

kuinka suuri % suomalaisista miehistä ei vuodata krokotiilin kyyneileitä ja oikeasti tunne, sääliksi käyvät ne miehet (ja naiset)

Äänestä

mitä et jaksaisi

Äänestä

viiltelemisestä jää ikävät jäljet, joita et ehkä haluaisi selitellä myöhemmällä iällä - käytkö koulua, voitko mennä puhumaan terveydenhoitajalle tai koulukuraattorille

Äänestä

Kommentoi aloitusta


175643 kirjoitti:

Minusta tuntuu että kärsin masennuksesta. Minulla on jaksoja, jolloin minua ei kiinnosta mikään, ei tulevaisuus, ei nykyisyys, ei elämä eikä mikään muukaan. Maailma tuntuu kaatuvan päälleni ja sen seurauksena lukitsen itseni huoneeseeni, olen pimeässä, itken, viiltelen, mielessäni pyörii itsetuhoisia ajatuksia. Puhun myöskin itselleni. Välillä se pelottaa minua. Ystävilleni en voi puhua asiasta, enkä äidilleni, koska häntä ei tunnu kiinnostavan ongelmani, jos kerron hänelle olevani masentunut, ihan oikeasti masentunut, hän vain sanoo hakevani huomiota. Hän myös lyö minua joskus, ja kun itken, hän sanoo niiden olevan 'krokotiilinkyyneleitä'. Eli muka esitän. Mitä minun pitäisi tehdä, kenelle pitäisi puhua? Tarvitsenko lääkitystä, koska usein tuntuu että luovutan, en enää jaksa elää.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu