Ihastuin viime-kesänä mukavaan ja rauhalliseen mieheen terffi-palstalla! Se tunne kasvoi rakkaudeksi minun sisälläni. Ajattelin vain häntä ja odotin että saisin tavata hänet ! Kun kyseinen ajankohta tuli lähelle, rupesin jännittämään ja pelkäsin! Lähetin hänelle viestin ja kerroin etten haluaa tavata ja pitkän kirjeen jossa kerroin että ,en varmaan ole hänelle sopiva nainen...niin tiedän en saisi ihastua enkä rakastua ennenkuin näkee toisensa..Oikeasttaan olen ihan nätti ja mukava ja moni on kiinostunut minusta(ei kehu)..Mutta olin itsekin ihan halolla päähän lyötynä ..kun todella halusin juuri tämän miehen tavata..?! Kun olen jälkeen päin miettinyt mitä minulle oiken tapahtui Nyt huomaan ..etten reppana ole eläissäni koskaan tuntennut moista Tunnetta joka oli silloin ja on vielläkin Rinassani! Se tunne oli niin uusi että säikähin sitä ja pelkäsin että hän ei tunne minua kohtaan samaa! Nyt vaan sitten elämässä eteen-päin ja sen minkä olisin ehkä voinut oikeasti kokea tämän miehen kanssa on unohdettava! siis en kaipaa sääliä oman tymyyteni takia vaan.ajattelin jos jollekin sattuu samankaltainen tilanne ..Kokoaa kaikki voimasi ja kerro jos tulee epä-varma olo ..parempi sekin kun valhe jossa itse saa elää!
Suuri virheeni..
ikuisesti ...
6822
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
...
sivusta.
jos tuossa vaiheessa jo jänistää...
en tiennyt että tällä palastalla on vaan täydellisiä ja itsekkäitä ihmisiä? Pahoittelen tapahtunutta!
Menetettyjä mahdollisuuksia, sitä mitä "olisi voinut olla".. tuttuja tuntemuksia.
Jos et tavannut tätä miestä koskaan, niin olet luultavasti rakastunut haavekuvaan. Ehkä tavatessa hän ei olisikaan ollut ulkoisesti sitä mitä olit odottanut, kuvatkin voivat valehdella paljon. Jos asia vaivaa edelleen, niin voihan vielä kysellä toiselta haluaisiko vielä tavata... Todennäköisesti toinen ei halua, tai tulee tapaamiseen mutta käyttäytyy kylmästi (sitä kylmemmin mitä suuremmat tunteet olivat alussa). Todennäköisesti toinen on myös siirtynyt elämässä eteenpäin. Näin se menee aina. Jos muuttaa mieltä, on alussa epävarma ja tarvii enemmän aikaa.
Et arvaakkaan kuinka kylmästi on eräs minua kohdellut ja sanonut. selän takana puhunut... yms.
Ja kyllä lämmöllä kohtelisin edelleen, koska olen lämmin ja ymmärtäväinen ihminen jos jotakuta rakastan.
Eikä kaikki kanna kaunaa kaikesta. Jotkut meistä ei tarvitse vihaa elääkseen, vaikka itseään menee ja satuttaa.
En minä toista ihmistä siitä syytä.
Ja eihän kaikkien tunteet samaan aikaan herää, joskus vie toisella enemmän aikaa. Ei siinä ole mitään ihmeellistä