Hyvät ihmiset jotka olette sairastuneet työuupumukseen älkää ajatelko että selviätte uupumuksestanne hyvinkin äkkiä. se vie aikaa todella kauan. Sairastuin itse vuosi sitten ja olin pitkään pois työelämästä ensin sairaslomalla ja sitten työttömänä. Antakaa itsellenne aikaa ja ottakaa sitä omaa aikaa jostain ja tehkää semmosta mikä tuntuu hyvälle. Itse lähdin lenkille joka päivä vaikka ei aina huvittanut mutta siitä tuli sitten lopuksi hyvä olo. Luin kirjoja burn outista ja masennuksesta joista sai jotain tietoa mikä itseä vaivaa. Luulin kyllä että parannun pian ja olen pian oma itseni en kyllä tajunnut että kuinka pitkä aika siihen menee ja kuinka äkkiä on taas samassa tilanteessa jos ei pidä itsestään huolta. Voimia teille kaikille.
uupumus
vie aikaa
2505
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
rakentuu täysin uusiksi
Hyvät immeeset. Kus alkaa tunuu silt, et burn out uhkaa ja on jo siraslomii takana, äkkii vaihtaan työpaikkaa, mieluiten iha muuhu ammattiin.
Mää olin penskasta lähtien samas duunis, kunnes about 10v sitten jouduin (pääsin) työkyvyttömyyseläkkeelle. Hirvee masennus vaivaa edelleen, eikä sitä saada kuriin terapialla, lääkkeillä, eikä sähköhoidolla!
Oon vakaasti sitä mieltä, et jos oisin vaihtannu valtion virastomestarin homman ajoissa puusepäks, ni nyt oisin nykysen mitääntekemättömän turhimuksen sijasta vielä 57v iässäkin melko jehu hommiissa. Nyt on valunnu toistakyt vuotta elämästä tärviölle vakavan masennuksen, ym. liitännäisvaivojen kaa.
Eikä loppupäätelmä oo sen parempi, ku et jonaki aamuna vaan ei enää heräis; se ois optimaalinen vaihtari; oon nääs kertaalleen pallolaajennettu! Ja muutoinnii tuloo vietettyy vääränsorttista elämää; ulkoilu on postin haku laatikolta, ruiokailu miten ja mitä sun sattuu, hapanki toisinaan maistuu ym. huonoo. En tiiä, voisko nää olla joitain alitajuttomii suisiidisii jutskii, kertokaa joku! Toisaalta haluis taas nuoreks kossiks, vaan kus ei kukaan keksi keinoo, mil ton aivokopan kovon sais päivitettyy ajantasalle; soon omasta mielestäni liki 20-30v jälessä nykyajasta!
Toisaalta loppukesästä tuli jätettyy tupakki ja kahvi tyystin pois ja nyt on tosa eteisen lipaston päällä liki 800 egee vartomassa auton oston lisärahotteeks!
Ristiriitaisia mietelmiä, mieluiten kuolla, mut kuitennii uus auto mielessä??
Noh, tämä musta. Onneks Sää taidat olla sinkku, kus voit elää vaan ittelles; aviossa olevilla tuntuu vakavasta masiksestakin huolimatta olevan uskomattoman paljon velvollisuuksia!
Senkin puoleen kuullostaa Sun tarinas hyvältä, et oot pystynny lähteen lenkille joka päivä; masentuneet eivät siehen pysty. Pahimmassa tapauksessa makaavat petissä koko päivän; mää sentään oon jalkeilla useimmiten ja pyörin toimettomana ympäri kämppää alottavinani jonkin askareen tekemisen, joka kuitennii jää, koska joku toinen juttu vois sittennii olla aiheellisempi, tahi sitten kolmas, neljäs...
Onnistuin määki aikoinani lukeen masiksesta kertovii kirjoi, vaan paskan apuu; sama ku kaikissa telkusta tulevissa masennuspotilaista; KAIKKI ON PARANTUNNU !! Perskale, miksei koskaan näytetä ketään, joka ei oo parantunnu!
Loppu Sun jutustas jää vähä avoimeks ku telkun leffat; mikä se Sun tilantees nyt oikeesti on, ookkonää parantunnu, vaiko yhä sairas ja jos, ni kui pahasti?
Sikälis, mikälis kiinnostaa kommentoida vaarin (mul on lapsenlapsi) valituksiin, ni pistä miieluustimmin postii mulle SP:iin, taudin kuvaan kuuluu, et mää en ehkä enää löydä näitä juttui täältä palstojen vilinästä, vaikka se liki kaikille on piece of cace! Emmää yhtenään maileikaan tutki, mut kerta viikkoon ainaskii ja varmasti kommentoin
Iteasiassa kiinnostas hirveesti tietää, mitä toi Sun ittestään huolen pitäminen pitää sisälään!!