Talven ensimmäinen "tulipalopakkanen" nipisteli eilen aamulla nenänpäitä kaikkialla Etelä Suomessa. Yön aikana lämpömittarin elohopea laski niin alas, että muutamin paikoin kerrottiin sen näyttäneen lähes 30 asteen pakkasta. Kun lunta on alueilla jo noin 30 senttiä, voidaankin sanoa talven nyt tulleen.
Lainattu Etelä Suomessa ilmestyvästä
sanomalehdestä.
Ilmastonmuutos on kovassa vauhdissa. Entäs sitten, kun Pohjoisnavan ikijäät sulavat ja valtavat vesimäärät tunkevat rannoillemme. Onnellinen on se joka on rakentanut talonsa kukkulalle.
Lainattu Etelä Suomessa ilmestyvästä
sanomalehdestä.
Ilmastonmuutos on kovassa vauhdissa. Entäs sitten, kun Pohjoisnavan ikijäät sulavat ja valtavat vesimäärät tunkevat rannoillemme. Onnellinen on se joka on rakentanut talonsa kukkulalle.
Vastaukset 86
Vanhimmat
niin oli jouluna kovat pakkaset. Varpaita ja sormia nipisteli vaikka kuinka oli lämpöisesti pukeutunut.
oli Helsingissä pakkasta -35C mulla oli sillon eka pennut ja mun piti viedä ne naapuriin päiväksi koska asuin sillon vanhassa puutalossa ja sisällä oli niin kylmä,että pöydälle jäänyt vesilasi jäätyi yön aikan.
osasto missä kerrotaan tapahtumia 50 vuotta sitten.
Vanhoista asioista vielä haluaisin kertoa, että meidän perikunnalla oli vanha talo, sellainen "lato", niinkuin tätini sitä nimitti. Muutamia vuosia sitten se myytiin ja uusi omistaja teki siinä valtaavan remontin. Kävin katselemassa siellä ja löysin vanhoja sanomalehtiä mitä oli laitettu lattian alle fylliksi. Lueskelin esim. silloin jo kuitenkin olleista kouluruokailusta. Tässä yhden viikon menu.
Luukeitto ja näkkileipä (ilman voita)
Kauravelli.
Makaroonivelli.
Hernekeitto.
Maitokaali.
ihan nuoripari.Asuntomme oli huone ja keittokomero. Keittokomerossa oli niin kylmä, että vesi jäätyi ämpärissä. Aamulla minun mies kopautti jään rikki, että saimme hörpättyä vettä ennen töihinlähtöä.
Siinä oli meidän aamupalamme siihenaikaan.
Etelä-Karjalasta, ystäväni on kotoisin Lappeenrannasta ja hänen lapsuuden herkkuruokansa on tuo maitokaali.
Luukeitto näkkileipä ilman voita. Siitäkin tuli vatsa täyteen. Vellien keitto taitaa nykyisin olla todella harvinaista. Makaroonivelli oli hyvää. Kuka muistaa suklaavellin.
Alemmaksi viistää rajanreunustaa.
Meillä kotona ei koskaan keitetty maitokaalia, ihan vieras juttu , vaikka olenkin sitä joskus maistanut.
Ei varmaankaan olisi suurinta herkkua pitemmänpäälle.
olisi hyvä järjestää"teema viikkona"kouluissa:)
vaan jonkinlaisena kiisselinä. Rusinasoppa oli hyvää.
suklaavelliä ja suklaakiisseliä. Tarmola myi myös suklaanäkkileipää.
Onko teistä kukaan syönyt perunavelliä?
ja kiisselin muistan kyllä ja ovat tosi hyviä vieläkin:)
kera maksamakkaran ja näkkäriä,,,,nykyään on yksi mun lemppari keitoista on peruna-purjososekeitto.
mistä lienee alkujaan. Lapsuudenkodissani P-Pohjanmaalla(kin) sitä syötiin aivan yleisesti.
ja vieläkin maistuu silloin tällöin.
Mitä se on?
Asiaa on niin paljon, että juttuni vähän rönsyilevät, mutta meinasin lentää takapuolilleni, kun luin lehdestä, että nyt ei ole mahdollisuutta järjästää tokaluokkalaisille koulun taholta uimaopetusta.
Perhana, eihän meitäkään kukaan opettanut, eikä kukaan ollut vahtimassa rannassa miten se nyt oppii koiraa uimaan.
Itse se taito hankittiin ja hyvin opittiinkin, koska brimusmaisterin paperit saatiin, ilman kunnan ja valtion avustusta.
se meni.Sitä vain yritin sanoa että nämä nykyajan lapset saavat liian helpolla kaiken:)
taidetaan tosiaan viettää toisinaan teemaviikkoja?
Teemaviikko tuon ajan asioita ja olosuhteita enemmän esille tuoden syöden tuon ajan kouluruokailulistan mukaan!
Suomen historiaahan siinä tulisi osaltaan läpikäytyä.
niillä niitä "teemoja"ja ajattele mitkä säästöt olisivat kunnille:)
heti kävelemään oppineena mukulana räpiköidä joessa sen minkä halusi ja siinä uimaan oppi.
Auta armias jos maantielle oli penikalla suunta! Sille suunnalle menolle tuli alta aikayksikön stoppi.
En ole törmännyt maitokaaliin, eli, ei siellä syöty yleisesti.
oli karjalan tyttöjä ja meillä myös lammaskaalikeittoa syötiin se mitä lammasta jostain saatiin:)
Taitaisi vaan olla monella koulukkaalla suu mytryllään lukiessaan viikon ruokalistaa.
Ja TAAS moni keittiö joutuisi heittämään mäkeen paljon ruokaa...
karjalaisia ja kysynkin sinulta laitetaanko teillä perunoita lammaskaaliin, meillä nimittäin ei laiteta. Kaalisoppa on kaalisoppaa meidän näkemyksen mukaan.
Olin reissussa vähän aikaa sitten ja söin siellä kalakeittoa ja keitto koostui pelkästä kalasta. Perunoita ei siitä löytynyt.
Wikipedia tuon maitokaalin olevan, siitä lienee joitakin versioita ollut muuallakin, mutta, Hiitolan perinneruokiin näkyy kuuluvan.
"Käyttäen lähetettyjä perinnekeräystietoja tukenaan työryhmä nimesi Hiitolan pitäjän nimikkoruuiksi karjalanpaistin, karjalanpiirakat, marjamämmin, kaurakiisselin, lihaperunat uunissa, kalakeiton, maitokaalin, lanttukuuperoksen eli vipelin, porkkana-puolukkasalaatin, sienisalaatin, uuniohrapuuron, leipäressun, mustikkavellin ja vesirinkelit."
tuli mieleen kysymys, että olikohan siihen aikaan miltä tämä Pukeli 1:n kouluruokalista on, koko valtakuntaa ajatellen sama ruokalista kaikissa kouluissa?
Eikös näin ole ollut joskus aikaisemmin? Vai aivan väärä mielikuva?
kaalikeittoon mutta kyllä minä kalakeittoon nitä laitan:)
siinä varmaan kävisi ja vanhemmiltakin saattaisi tulla kritiikkiä ruuan suhteen:)
milloin tuollainen lista on ollut, mutta sen tiedän että joskus ne kouluruuat olivat vaatimattomia, melkeinpä vellejä ja puuroja.
Itse aloitin koulun vuonna -64, silloin oli jo keittoja ja mm. makaronilaatikkoa, tillilihaa jne. jne.
yksi esimerkki siitä, kuinka eri heimot ovat entisaikaan kulkiessaan alueelta toisille antaneet vaikutteita pitkin Suomen "Neitoa"...
ruuat hieman muuttuneet.
kouluruoka oli "ylellisyyttä" kotiruokaan nähden... muistelisin.
tiedä missä hiitola on mutta tuttuja ruokia tuossa listallasi oli paitsi tuo marjamämmi:)
Hiitola rajantakaiseen Karjalaan.
muutamaa vuotta myöhemmmin ja täytyy myöntää ettei ne nyt niin ihanan makuisia aina olleet,,ps:pienen kyläkoulun käyneenä vain:)
lapsia ja vaikka kotimme oli hyvin tavallinen koti, meillä ruoka oli "ylellisempää" kuin kouluruoka, liha, kananmunat, perunat, lantut, nauriit ja porkkanat olivat omasta takaa, samoin marjat ja sienet, isäni kalasti, joten sitäkin herkkua oli.
Kouluruoka oli toki jo tuolloin laadukasta, mutta kotona kuitenkin vaihtelevampaa.
se Säkkijärvikin sinne jäi(-
Terijoki, Laatokan Suomenpuoleiset rannat, Petsamo, Antrea jota halkoi Vuoksi.
Naapuri halusi ne meiltä ja kun ei suosiolla olisi annettu heille maitamme, niin otti väkisin.
peruselintarvike kotona.
Maalta olen... Ei mitään muistikuvaa, että olisin saanut syödäkseni kunnolla lihaa... Luukeittoa siinä mielessä, että sai perunasopan seassa kypsyneitä luita kaluta...
Tuohonkin aikaan ollaan varmaan eletty niin monen laisissa ympyröissä, niin maaseudulla kuin kaupungeissa, että erilaisia kokemuksia ja muistikuvia saman ikäluokan ihmisten keskuudesta löytyy.
arvaa vain ollaanko täällä katkeria sen sodan suhteen(-
sisältä, kun imaisi, niin suuhun tuli hyvänmakuista hyytelömäistä möhnää. Luut ovat tuttu juttu.
minäkin vaan en maalaistalosta,,pienestä kylästä kotoisin vaan en niitä aikoja pois antaisi:)
Karjalasta, pienen kaupungin kupeesta, maalaistalon tyttöjä.
meillä luusoppaa syötiin,,herne-ja kaalikeittoa sitäkin useammin ja ihan vain jauhelihaa tai "nötköttiin" Äitini teki:))
ollut kuinka köyhää materiaalisesti, siitä on jäänyt kuitenkin mieleen etupäässä aurinkoiset muistot.
Tässä nyt aloin miettimään lapsuuteni ruokapuoltakin... kaivamalla kaivamaan mielen sopukoista "kurjuutta"...
Olin kerran laivalla käymässä Viipurissa ja itkin lähes kokomatkan, kun kapteeni selosti minkä paikkakunnan kohdalla milloinkin olemme...
Nyt nämä naapurit meinaavat perustaa Suursaaren turistirysän, saareen mikä oli suomalaisten ja Suomenlahden suurin saari.
Ihanat rannat ja järvi keskellä saarta.
lihakeitto, lihaperunalaatikko, potut ja kastike, verilätyt, maitopottu, kalakeitto, siinähän niitä herkkija.
Kun meillä syksyllä teurastettiin sika, syötiin mykykeittoa, tyypillinen Pohjois-Karjalan ruoka, myös Savossa ja Kainuussa olen kuullut sitä syötävän.
vanhemmiten jopa sitä"kurjuuttakin"osaa arvostaa:)Voi miten ikävä tuli Äidin tekemiin leivonnaisiin,,,
mykyjä,,,enpä olisi edes niitä muistanutkaan,onkos ne niitä vehnäjauhopalleroita?
:-)
oikeammin niissä on verta ja jauhoja, aivan kuin vähän paksumpi verilättytaikina, saattoi olla etä käytettiin ohrajauhojakin.
olen käynnyt monta kertaa Äitini juuria katsomassa heidän elossa ollessaan,,jäihän meille ainakin polkkka:)
muistaakseni verta niihin laitettu,veriletut olivat ian eri juttu:)
tehtiin teurastusaikaan, siihen tuli noita verestä tehtyjä mykyjä, maksaa, munuaista ja lihaa, joten tässäkin ilmeisesti paikkakotaisia eroja, löysin reseptin joka on paljolti samanlainen kuin tuo kotonani tehty, en muista että ohraryynejä olisi käyetty.
" MYKYKEITTO
Keitto:
1 ½ kg lihaa, nautaa, sikaa tai lammasta (joko yksin tai yhdessä)
sisäelimiä
suolaa
3 litraa vettä
Mykytaikina:
1kkp ohraryynejä
1 litra verta
sipulia
suolaa
ohrajauhoja
ruisjauhoja
(vehnäjauhoja)
Niin, jäihän edes se.
rautapitoinen ainakin on,,saakohan tuota verta nykyään mistään kaupasta vai pitääkö tilata erikseen,tiedätkö?
täyteen.
Itse en ole ostanut, enkä muuten ole huomannut katsoakkaan, mutta tiedän että äitini Nurmeksessa ostaa ihan säännöllisesti, se on pakattu punavalkoiseen muovipulloon ja on pakastettu.
Klimpit:
6 -7 rkl vehnäjauhoja
5 - 6 dl maitoa
3 keltuaista
suolaa.
Klimpit keitetään etukäteen keitetyssä liha juuresliemessä kypsiksi.
pukkaa väliin,,,tuo sun resepti on paljon tutumpi kuin se mihin verta sotketaan:)
on ainakin kahdenlaista, tälläisen reseptin löysin, laitan koknaisena, josko vaikka innostuisit keittämään ;)
"Raaka-aineet 1½ kg
lihaa: nautaa, sikaa
tai lammasta(joko yksin
tai yhdessä)
sisäelimiä
suolaa
3 l
vettä
mykytaikina:
1 kkp
ohraryynejä
1 l
verta
sipulia
suolaa
ohrajauhoja
ruisjauhoja
(vehnäjauhoja)
Ohjeet:
Liha ja sisäelimet keitetään suolalla maustetussa vedessä kypsiksi.
Lihapalat voidaan ottaa mykyjen keiton ajaksi pois liemestä, jotta mykyillä on tilaa kiehua.
Ohraryynit liotetaan ja valmistetaan mykytaikina.
Ruis- ja ohrajauhot antavat mykyille mureutta ja vehnäjauhot toimivat sideaineina, että mykyt pysyvät ehjinä keittämisen ajan.
Mykyt voidaan tehdä myös ilman ohraryynejä.
Mykyt muotoillaan taikinasta kahdella ruokalusikalla, ja suolautetaan varoen kattilan laitaa pitkin kiehuvaan liemeen. Mykyt keitetään kypsiksi, kypsyyden voi tarkistaa halkaisemalla yhden mykyn.
Kun mykyt ovat kypsiä nostetaan lihat takaisin pataan ja keitto on valmista syötäväksi.
seuraavana sunnuntaina taidan noille meidän ruokavieraille tehdä mykykeittoa,,:)
tihnusi aikaisemmin illalla kun ulkona käpsehdin. Tulipas mieleen lunta katsellessani, että nytpäs olisi hyvä tehdä lumiukko. Tekisi sen oikein tiukkaan junttaamalla, niin JOS sää piakkoin pakastuisi ja jäädyttäisi ukon niin sepä seistä tököttäisi melko pitkään pihalla...
Mitenhän lienee. Heläyttäneekö helmikuukaan tällaisen lauhan alkutalven jälkeen...
Helmikuun lopulla alkaa aurinko ihan pikkuisen jo lämmittämään.
Ihanaa 2 kuukauden perästä pääsen kylvämään siemeniä ja sitten ruukuttamaan.
Helmi helistää, maalis.......
maaliskuu maata näyttää, huhtikuu humauttaa...
ei puhettakaan mistään lumi-ukoista,,kura ja rapa lentää meidän nurkilla(-
taitaa aikakin kulua nopeampaa... Miettii ajasta "vain" eikä "vielä".
helmi helistää, maalis marrastaa, huhti...en muista
ihmeen pitkään on nyt TÄMÄ lumi pysynyt maassa.
Mutta jos tuo nollakeli jatkuu vesitihkuineen niin... :-(
Minäkin sanon nykyään monta kertaa päivässä en muista.
Onneksi minulla onnellisella on vielä se talon rakennus edessä. Pitänee etsiä maan keskeisin kohta ja kasata niin iso kukkula kuin suinkin. :)
1957 minä olin vielä margariinirasiassa, joten niistä pakkasista ei ole tietoa. Ilmastonmuutos on ajankohtainen aihe, mutta monesti unohdetaan se, että lumettomia talvia on ollut ennenkin, ainakin näin minulle on kerrottu, korjatkaa toki jos olen väärässä. Mannerjäiden sulaminen kyllä kertoo ihan omaa tarinaansa, vakavaksi vetää..
tämänkaltaista talvea. Lumettomia ja vähälumisia muistan, mutta että lämpöasteita tähänkin saakka, niin aika harvinaista kyllä.
Lumettomana talvenakin voi olla pakkasta ihan sietokyvyn rajoille asti ja viiiimaa.:)
noita keliä ollut jos jonkinmoisia,,mutta se viima on minunkin mielestä tosi paha(-
seuraan, vaikken ihan kulmat kurtussa mutta kuitenkin...
..."Mannerjäiden sulaminen kyllä kertoo ihan omaa tarinaansa, vakavaksi vetää.."...
Pohjoisnapa-aluiden jäätiköt kun sulavat joidenkin lähteiden mukaan odotettua nopeammin...
Jäätiköitten sulamisesta maukkaisiin ruokaohjeisiin! Jees!
Tallennettava noi "mykykeitot"!
hyville netti-ystävilleni. Nukkukaa hyvin. Tavataan taas jos Herra suo.
tallentaa tämä ketju jo siinäkin mielessä kun kukaan täällä ei riitele:)
Öitä vaan:)
tuota nimitetään "Mykyrokaksi"...
Tosi hyvää, kun sen joku muu tekee.....;)))
http://www.paakari.net/printable.php?id=3263&dab=reseptit&ni=
ja rauhaisia unia!
nuo mykykeitto-jutut.
muistini mukaan nähnyt telkussa ohjelman missä tuolla ohjeella, tai sen kaltaisella, valmistetaan.
Ohjelman toimittajia ainakin olusen käyttö hieman arvelutti...
Eihän olutta ruokaan!!!???
Paikalliset nimikkeet mm. ruoan suhteen ovat oikeastaan aika mielenkiintoisia...
Kyllä mä olen tuota saanut kakjan kanssa valmistettuna ja ilman...kumpikin yhtä hyvää... ;))
Anoppi teki mykyrokan ilman kaljaa...
muuten lienee, että samallakin reseptillä valmistettu ruoka maistuu, tai voi maistua tai ehkä maistuu?... paremmalta toisen tekemänä verrattuna omaan kokkaamiseen?
Eli siis mikä muka saa toisen valmistaman ruoan maistumaan paremmalta kuin itse valmistaman?
Ehkä se on vaan se kun ei tarvi ite sitä tehdä...
Jotku ruuat vielä on ainakin mulle sellasia etten edes halua niitä tehdä, niinkuin tuo mykyrokkakin, ja veriletuistakin tykkään, mutta niitäkään en kyllä halua tehdä ite..en pysty tekemään verestä mitään..
... ...
Veri on äklömpää käsitellä kuin liha.
Siinä mielessä valmiina rössynä taikka verilettuina ostetut tuotteet ovat ihan jees.
Mutta mikä ero oikeastaan on verellä ja lihalla?
Et syö sen eläimen lihaa, mistä ei ole ensin veret laskettu.
on karjalaisia ja asuu Pirkanmaalla. Meillä kotona keitettiin maitokaalisoppaa ja sitä äiti keittää vieläkin.Ja sitä klimppisoppaa lapsena naapurin täti keitti lapsillensa ja sain joskus maistaa.Koulussa meillä oli makaroonivelliä jota en voinut syödä, ei mennyt kurkusta alas oli liian liukasta.