Oon 16 vuotias tyttö. Mietin vaivaako mua mahdollisesti masennus tai jokin muu, viimeisten kahden vuoden aikana oon menettäny elämänhaluani kokoajan lisää ja lisää, suunnitellut itsemurhaa, miettinyt sen seurauksia.. Lisäksi viiltelen usein, ja itken joka päivä moneenkin kertaan.. Kunnon yöunia en oo nukkunut pitkään aikaan, ja melkeen aina nään unia kuolemasta ja maailmanlopusta.. Tiedän, kuulostaa hullulta mut totta se on. Mulla on laskenu keskiarvokin aika roimasti, ruoka ei maistu, laihtunukkin oon melkein kymmenen kiloa muutaman kuukauden sisällä.. En enää tapaa ihmisiä, kyhjötän vaan omassa huoneessa kaiket päivät sängyllä maaten ja tuijottaen kattoon.. Sitten yks päivä rupesin miettimään että miksi? Miksi mä teen näin? Onko tää normaalia? Kaksi kertaa oon yrittänyt itsemurhaa sillalta, en ole kuitenkaan kyennyt hyppäämään vaan saan aina kamalan itkukohtauksen.. Joskus toivoisin että olisin jo hypännyt. Kerran yritin tappaa itseni alkoholilla, mutta mut löydettiin ja kiidätettiin sairaalaan, eikä kukaan saanu tietää mun aikeista.. Kerroin juoneeni liikaa ''vahingossa''. Mua ei kiinnosta enää mikään, kaikki on mulle ihan sama. Mulla on kokoajan kauheen paha olla.. Ja sattuu vielä enemmän kun kukaan ei huomaa, enkä pysty kertomaan.. Vanhemmat on eronnu, asun äidin ja veljien kanssa. Isä asuu tosi kaukana, ja en näe häntä edes kerran kuussa.. Äidin ja mun välit ei ole yhtään läheiset. Ei olla koskaan puhuttu mistään kunnolla, enkä mä sille pysty puhumaankaan mistään. Mun luokanvalvoja laittoi kerran viestiä äidille että ''Olen huolissani Jonnasta(nimi muutettu). Hän vaikuttaa alakuloiselta ja yksinäiseltä, ja olen huomannut muutoksia koulunkäynnin suhteen. Poissaoloja on myös paljon. Puhutaanko teillä kotona kouluasioista?'' Ja eipä äiti mitään sanonut, kiinnitti huomioita ainoastaan selvittämättömiin poissaoloihin. Niinä päivinä en mennyt kouluun ollenkaan, jäin vaan kotiin makaamaan.
Masennusko..?
Desperation16
2349
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
apua tarvitset. En tiedä, mutta ota yhteys kouluterveyden hoitajaan mikäli mahdollista tai omaan lääkäriin Kyllä apua löytyy, kun kerrot ongelmistasi avoimesti ja rehellisesti. Kaikkea hyvää sullekin elämääsi, kyllä asiat järjestyy, kun otat apua vastaan ja haluat parantua.
Kuivasuu sanoi jo, mitä pitää tehdä. Kyllä paha olosi on suuri. Hienosti osasit ja jaksoit kirjoittaa siitä. Harmi, kun on tuollainen äiti, omani on ollut samanlainen. Voisit vielä ottaa kirjoituksesi paperille ja lukea tai näyttää sen kouluterveydenhoitajalle. Silloin hän tietää ja ymmärtää sinua paremmin. Usein käy niin, että on vaikea puhua, kun pitäisi kertoa itselle vaikeista asioista. Silloin auttaa, kun on valmis teksti mukana, valmiit ajatukset.
Voimia sinulle!