Kertoisitteko lääkkeellisestä keskeytyksestä.

Kysy, on vaikea tietää mitä haluat tietää...

Olet varmaan siis lähetteen jo saanut ja ajan polille?

Käyt ekaksi hakemassa kaksi päivää ennen varsinaista keskeytystä suun kautta otettavan lääkkeen joka alkaa valmistelemaan keskeytystä. siihen asti abortti on peruttavissa, mutta silloin kun sen lääkkeen otat, niin joudut todennäköisesti allekirjoittamaan paperin jossa kerrot tietäväsi täysin mitä teet, perua ei enää voi. Sitä ennen aika kannattaa käyttää tiedon etsimiseen ja täydelliseeen elämäntilanne analyysiin, että varmasti oikeasti tiedät mitä teet. miettimällä perusteellisesti et ainakaan voi menettää yhtään mitään.

yli huomenna lääkkeen otosta menet polille ja emättimeesi laitetaan muutamia supistukset aiheuttavia lääkkeitä. Ja sitten synnytät. paikkakuntakohtaisia on käytännöt, ettei ehkä menekään teillä ollenkaan näin...

Meillä siis menin kello 8 polille. Ultralla vielä varmistettiin raskaus ja sen kesto, näin saatiin myös toisen lääkärin arvio, ettei satu vahinkoa keston suhteen. Sitten laitettiin lääkkeet kohdun suulle. Neljä tuntia piti olla pitkälleen, jonka jälkeen pääsi hoitajan saattelemana vessaan ja pönttöön tai vaipaan ei saanut itse katsella, hoitaja tarkisti ja veti pöntön... Sitten jouduin käytävälle jaloittelemaan ja sain osastolle välipalan. Lääkkeet vaikuttavat minuun hitaalla sytytyksellä aina, joten ennen polin sulkeutumista keelo 16 aikoihin tehtiin sisätutkimus, jonka jälkeen tohtori sanoi, että päiväni jatkuu. Poli meni kiinni ja jouduin päivystyksen puolelle istumaan ja katsomaan telkkua. Kello 18 päivystyksen lääkäri teki viimeisen sisätutkimusken ja antoi luvan lähteä kotiin.

Mieheni oli seurana iltapäivän aikana silloin kun olin joten kuten tolkuissani lääkkeistä. Alku ajan pitkällään oloa minua oli helpottamassa kirja, se vei kätevästi ajatukset pois ensimmäisistä kivuista. Puudutuksen jälkeen kirjasta ei enää ollut hyötyä, sillä vetäisi autuaan tietämttömään uneen.

Kivuista ei kannata minulta kysyä, ettet säikähdä. sain hyvin nopeasti puudutuksen, joten olo oli vähän helpompi, mutta olinkin sitten pöhnässä pitkälle iltaan...

Mulle tehtiin lääkkeellinen keskeytys. Kivut olivat aivan järkyttävät ja sen jälkeen vuoto jatkui kauan. Mahani oli tosi kipeä ja paleli kokoajan. Ajattelin sitten mitata kuumeen ja olihan mulla kuumetta. Soitin tietysti sairaalaan ja sanoivat että mun pitää mennä sinne heti.
Sairaalassa lääkäri totesi, ettei kaikki ollut tullut kohdusta ulos. Seuraavana päivänä mulle tehtiin kaavinta ja jouduin olemaan sairaalassa monta päivää.Kaavinnan jälkeen ei tullut kun vähän vuotoa ja ei mitään kipuja.Eli en suosittele lääkkeellistä,koska itse jouduin kärsimään paljon. Kaavinnalla olisin päässyt helpommalla!

Hei. itselleni tehtiin juuri viikonloppuna lääkkeellinen keskeytys. täältä palstoilta myös olin aiemmin lueskellut kokemuksia ja ihan samaa kaikkien juttujen perusteella pelkäsin ;veri tulvii ja kipuun kuolee ja yrjö lentää...
mutta ainakaan minun kohdallani se ei mennyt niin.ihan ensin kävin omassa tk:ssa lääkärillä jolta sain lähetteen keskeytykseen. hän kyseli syyt miksi keskeytystä haluan,täytti vaadittavan lomakkeen kanssani, teki sisätutkimuksen ja otatti tarvittavat laboratoriokokeet virtsasta ja verestä.sain siitä päivästä viikon päähän torstaille ajan naisten tautien polille.torstaina kävin ensimmäisen kerran polilla. siellä lääkäri teki sisätutkimuksen ja ultrasi kohdun raskauden keston varmistamiseksi.itselläni oli jo valmiina jatkoehkäisysuunnitelma ja pilleriresepti mutta jos niitä ei ole valmiina, ne käydään läpi siellä.sitten sain ensimmäisen tabletin joka aloittaa raskauden keskeytyksen. lääkkeen nimi on mifegyne ja sen tarkoitus on herkistää kohdun lihaksia supistuksille ja pehmittää kohdun kaulaa avautumista varten.mifegynen oton jälkeen tulisi keskeytys saattaa ihan loppuun koska lääke saattaa aiheuttaa sikiövaurioita. eli mikäli sen ottamisen jälkeen päätäkin että haluat pitää lapsen, ei ole mitään takuuta siitä että lapsi olisi enää terve. tämän jälkeen sain seuraavan ajan lauantaille naisten osastolle jossa keskeytys saatettiin loppuun.minulla mifegyne ei aiheuttanut kuin minimaalista nipistelyä eikä mitään vuotoa tullut. hoitaja sanoikin, että vain harvalla varsinainen vuoto alkaa jo sen jälkeen. ja sitten kaksi päivää myöhemmin aamulla naisten osastolle. siellä hoitaja laittoi 3 cytotec-nimistä tablettia emättimeen kohdun suulle ja samalla piti ottaa kaksi panacod-nimistä kipulääkettä.cytotec aikaansaa kohdun supistelun ja tyhjentymisen.ensin pari tuntia meni panacodien ansiosta ihan hyvin, vain pientä nipistelyä ja supistelua tuntui.kolmen tunnin päästä ensimmäisistä cytoteceistä otettiin kaksi lisää suun kautta ja silloin alkoivat todella kovat supistukset ja kivut. kipupiikin sain kuitenkin välittömästi pyytäessäni, keskeytyksessähän voidaan sitä kipua lievittää ihan säästelemättä koska sikiö ei tule jäämään eloon.minulle annettu piikki oli muistaakseni petidiiniä ja se toi niin suuren helpotuksen ettei loppupäivä enää ollut niin tuskainen.ja hyvin pian siitä kaikkein voimakkaimmasta supistelusta tunsin jo tarvetta käydä vessassa ja silloin kaikki tulikin jo pihalle ja sen jälkeen enää mitään kipua ei tuntunut.ja taas kolmen tunnin kuluttua edellisistä otettiin vielä kaksi tablettia kohdun täydellisen tyhjenemisen varmistamiseksi. kotiin pääsi sitten kun lääkäri oli tarkistanut ultralla että kohtu on varmasti tyhjentynyt. ja minulla se oli joten jälkitarkastusaikaa ei tarvinnut sopia.itselläni homma oli ohi viidessä tunnissa mutta koska ultraa joutui odottamaan monta tuntia, koko homman kestoksi tuli 8,5 tuntia. kotona tapahtuvasta keskeytyksestä siis minulla ei kokemusta mutta samoin se sujuu paitsi kipulääkitys ei sitten ole samantasoinen kuin osastolla.ja jos nimenomaan sitä kipua pelkäät niinkuin minäkin pelkäsin etukäteen niin lohdutuksen sana;kipulääkettä saat kunhan vain itse pyydät!!!paikkakuntakohtaisista eroista siinä suhteessa en tiedä mutta luulis sen pätevän sairaaloihin kautta maan tänä päivänä. se psyykkinen kipu on sitten eri asia. siltä ei tässä toimenpiteessä voi välttyä vaikka se oma päätös onkin. mutta raskaus on kuitenkin naiselle niin kokonaisvaltainen ja ihmeelinen asia myös ei-toivottuna ja tieto siitä että päätöksen on itse tehnyt voi jälkeen päin todella lujaa kirpaista vaikka lasta ei olisi halunnutkaan.

Mulle lapsi ei olisi sopinut elämäntilanteeseen, mutta nyt jälkeenpäin kaduttaa tosi paljon. Jos nyt saisin valita, niin kyllä pitäisin lapsen. Pelkään myöskin, etten voi enää saada lapsia!

Moi!

Alkuselvittelyjen jälkeen (testit, terveyskeskus jne.) menin poliklinikalle lääkärin vastaanotolle, jossa tehtiin tutkimus ultralla ja sain nielaistavakseni esilääkkeen, joka lopettaa alkion toiminnan. Sain käynniltä mukaani Panacod-reseptin, kehotuksen ostaa paksuja siteitä sekä kaksi tablettia, jotka piti ottaa suun kautta (tai laittaa emättimeen) kahden päivän päästä.

Keskeytyspäivän olin siis kotona. Aamulla otin tabletit suun kautta. En muista tarkkaan missä vaiheessa vuoto alkoi, mutta melko runsasta se oli. Kipuihin otin jo ennakkoon Panacodia, joten mitään pahoja kipuja ei ollut. Seuraavina päivinä vuoto oli jo niukkaa.

Mitään ongelmia ei tullut ja kohtu oli jälkitarkastuksessa siisti.

et varmaankaan ois kuolemassa raskauden jatkumiseen?

Lapsi saisi hyvän elämän jonkun muun luona jos ei sun.
Nyt kuitenkin aiot myrkyttää ja tukehduttaa hänet kuoliaaksi. Ja murehdit vain omia kipujas....