cipralex

Millasia sivuvaikutuksia teille on tullu aluksi? Tuntuu että tyypit alottaa kauheen helposti lääkityksen, ite pelkään niitä!Ootteko kärsiny pitkäänmasennuksesta/ahdistuksesta/paniikki-häiriöstä ennen kun menitte lääkäriin ja saitte lääkkeeet?

alusta.. kirjoitti:

Millasia sivuvaikutuksia teille on tullu aluksi? Tuntuu että tyypit alottaa kauheen helposti lääkityksen, ite pelkään niitä!Ootteko kärsiny pitkäänmasennuksesta/ahdistuksesta/paniikki-häiriöstä ennen kun menitte lääkäriin ja saitte lääkkeeet?

Mä en todellakaan aloittanut helposti syömään lääkettä. Mulla tämä ahdistus tuli vähän hiipien ja noin vuosi se paheni paniikkikohtauksiksi ja siitä edelleen ihan järkyttäväksi koko ajan läsnäolevaksi ahdistukseksi, joka vei yöunetkin kokonaan pois. En ottanut suinkaan heti lääkkeitä, kun niitä minulle tarjottiin, koska pelkäsin niitä. Olin aiemmin syönyt unettomuuteen pieniä määriä erästä väsyttävää mielialalääkettä, josta sain kamalia sivuvaikutuksia. Sen vuoksi en meinannut enää uskaltaa kokeilla toista lääkettä. Pelkäsin jotenkin, että kuolisin mielialalääkkeeseen. Siksi kärvistelin vaikka kuinka kauan ilman mitään lääkitystä. Vain unettomuuteen otin rauhoittavia ja mitä milloinkin lääkäri antoi. Unettomuus ei onneksi ollut jatkuvaa. Aloitin Cipralexin vasta, kun tilanne kärjistyi täysin mahdottomaksi. Olin jatkuvassa pelkotilassa ja ahdistus oli aivan kamalaa. Pyysin jopa päästä sairaalaan osastolle. Minä en siis todellakaan ottanut lääkkeitä helposti. Olin täysin lääkevastainen mielialalääkkeiden suhteen. Sitten viimein kun olo oli niin kamala, että ajattelin, ettei cipra sitä enää huonontaisi, uskalsin aloittaa sen. En ole täysin varma, mitkä oireet tulivat mun omasta ahdistuksesta ja mitkä lääkkeestä. Mulla oli ensimmäisen kahden viikon ajan oksettava olo, laihduin pari kiloa, koska ei tehnyt mieli syödä, päätä särki takaraivosta, oli sisäistä tärinää, jota ei nähnyt ulospäin ja lisäksi hikoilin kuin pieni possu päästä varpaisiin, enkä saanut öisin unta ilman unilääkettä. Pitää muistaa, että kaikki haittavaikutukset on yksilöllisiä. Nyt niitä ei ole enää jäljellä. Ainoastaan nukkuminen on välillä hankalaa, mutta niinhän se on ollut minulla jo vuoden verran. Minut lääke on ainakin toistaiseksi pelastanut ja tuntuu kuin olisin saanut kiinni entisestä elämästäni. Nyt olen melkein kuin normaali ihminen. Kaikille lääkkeet eivät tietenkään sovi ja joskus voi mennä pitkään, että sopiva lääke löytyy. Lääkkeen pitkäaikaisvaikutuksista en tiedä, enkä välitäkään tietää. Elämä ahdistuneena oli niin kamalaa, että siitä oli vain lopulta jotenkin päästävä ulos. Murehditaan sitten myöhemmin vieroitusoireita, jos niitä tulee.

alusta.. kirjoitti:

Millasia sivuvaikutuksia teille on tullu aluksi? Tuntuu että tyypit alottaa kauheen helposti lääkityksen, ite pelkään niitä!Ootteko kärsiny pitkäänmasennuksesta/ahdistuksesta/paniikki-häiriöstä ennen kun menitte lääkäriin ja saitte lääkkeeet?

Itse alotin tosiaan vasta eilen maanantaina Cipralex -lääkityksen, enkä siis oikein vielä tiedä mahdollisista sivuvaikutuksista, en oo ainakaan huomannu.
Mä oon kärsiny masennuksesta ja ahdistuksesta jo yli pari kuukautta ennenkuin hakeuduin lääkäriin nyt maanantaina.
Oon ehdottomasti sitä mieltä, että kannattaa hakeutua hoitoon mahdollisimman pian, sillä pitkittely ja asian torjuminen vaan pahentaa asioita. Siinä on myös se, että masennuslääkitys alkaa vaikuttaa kunnolla vasta viikon - parin viikon jälkeen. Aluks voi siis tuntua ettei lääkkeillä ois mitään vaikutusta. Mä tässä oottelenkin tuskaisena sitä että lääkitys alkais vaikuttaa ja olo kohentua.

Kannattaa rohkeasti aloittaa lääkitys vaikka kynnys siihen tuntuiskin korkealta.

ciprafani kirjoitti:

Mä en todellakaan aloittanut helposti syömään lääkettä. Mulla tämä ahdistus tuli vähän hiipien ja noin vuosi se paheni paniikkikohtauksiksi ja siitä edelleen ihan järkyttäväksi koko ajan läsnäolevaksi ahdistukseksi, joka vei yöunetkin kokonaan pois. En ottanut suinkaan heti lääkkeitä, kun niitä minulle tarjottiin, koska pelkäsin niitä. Olin aiemmin syönyt unettomuuteen pieniä määriä erästä väsyttävää mielialalääkettä, josta sain kamalia sivuvaikutuksia. Sen vuoksi en meinannut enää uskaltaa kokeilla toista lääkettä. Pelkäsin jotenkin, että kuolisin mielialalääkkeeseen. Siksi kärvistelin vaikka kuinka kauan ilman mitään lääkitystä. Vain unettomuuteen otin rauhoittavia ja mitä milloinkin lääkäri antoi. Unettomuus ei onneksi ollut jatkuvaa. Aloitin Cipralexin vasta, kun tilanne kärjistyi täysin mahdottomaksi. Olin jatkuvassa pelkotilassa ja ahdistus oli aivan kamalaa. Pyysin jopa päästä sairaalaan osastolle. Minä en siis todellakaan ottanut lääkkeitä helposti. Olin täysin lääkevastainen mielialalääkkeiden suhteen. Sitten viimein kun olo oli niin kamala, että ajattelin, ettei cipra sitä enää huonontaisi, uskalsin aloittaa sen. En ole täysin varma, mitkä oireet tulivat mun omasta ahdistuksesta ja mitkä lääkkeestä. Mulla oli ensimmäisen kahden viikon ajan oksettava olo, laihduin pari kiloa, koska ei tehnyt mieli syödä, päätä särki takaraivosta, oli sisäistä tärinää, jota ei nähnyt ulospäin ja lisäksi hikoilin kuin pieni possu päästä varpaisiin, enkä saanut öisin unta ilman unilääkettä. Pitää muistaa, että kaikki haittavaikutukset on yksilöllisiä. Nyt niitä ei ole enää jäljellä. Ainoastaan nukkuminen on välillä hankalaa, mutta niinhän se on ollut minulla jo vuoden verran. Minut lääke on ainakin toistaiseksi pelastanut ja tuntuu kuin olisin saanut kiinni entisestä elämästäni. Nyt olen melkein kuin normaali ihminen. Kaikille lääkkeet eivät tietenkään sovi ja joskus voi mennä pitkään, että sopiva lääke löytyy. Lääkkeen pitkäaikaisvaikutuksista en tiedä, enkä välitäkään tietää. Elämä ahdistuneena oli niin kamalaa, että siitä oli vain lopulta jotenkin päästävä ulos. Murehditaan sitten myöhemmin vieroitusoireita, jos niitä tulee.

Tosi hienoa kuulla että sulla Cipralex on auttanut noin hyvin. Toivottavasti se ois munkin pelastus :) Itse siis aloitin juuri eilen maanantaina. Ei malttais millään odottaa, että lääkitys alkais vaikuttaa kunnolla ja veis tämän jatkuvan, kamalan ahdistuksen pois... Täytyy vaan toivoa parasta.

-sateenkaari- kirjoitti:

Itse alotin tosiaan vasta eilen maanantaina Cipralex -lääkityksen, enkä siis oikein vielä tiedä mahdollisista sivuvaikutuksista, en oo ainakaan huomannu.
Mä oon kärsiny masennuksesta ja ahdistuksesta jo yli pari kuukautta ennenkuin hakeuduin lääkäriin nyt maanantaina.
Oon ehdottomasti sitä mieltä, että kannattaa hakeutua hoitoon mahdollisimman pian, sillä pitkittely ja asian torjuminen vaan pahentaa asioita. Siinä on myös se, että masennuslääkitys alkaa vaikuttaa kunnolla vasta viikon - parin viikon jälkeen. Aluks voi siis tuntua ettei lääkkeillä ois mitään vaikutusta. Mä tässä oottelenkin tuskaisena sitä että lääkitys alkais vaikuttaa ja olo kohentua.

Kannattaa rohkeasti aloittaa lääkitys vaikka kynnys siihen tuntuiskin korkealta.

Masennuslääkkeet alkavat vaikuttamaan parista viikosta jopa kahden kuukauden aika välillä. Viikon jälkeen ei kannata siis huolestua jos mitään ei tapahdu.
Mulla on lääkityksenä Efexor depot 75 mg, joka alkoi vaikuttamaan kuukauden kuluttua lääkkeen aloittamisesta. Mulla on lievää masennusta ja vaikea paniikkihäiriö. Mä kärvistelin puol toista vuotta ennen kun menin edes lääkäriin, siinä vaiheessa olin niin väsynyt ja voimat lopussa, joten otin lääkkeet heti kun niitä tarjottiin.

Minulla on myös lääkitys alkanut kuukausi sitten keskivaikeaan masennukseen, yleiseen ahdistuneisuushäiriöön ja lieviin paniikkikohtauksiin. Lääkkeenä minulla on Sepram, joka on melkein sama lääke kuin Cipralex.

Ensimmäiset kaksi viikkoa söin lääkettä 10mg/päivä ja nyt viimeiset kaksi viikkoa olen syönyt 20mg/päivä. Lääkkeen aloitus oli aika inhottava. Aamulla oli tosi heikko olo, ei pystynyt syömään, kun kuvotti niin älyttömästi ja lisäksi närästi muutamana päivänä tosi paljon. Lisäksi oli pään tunnottomuutta ja orgasmin saaminen kesti aika kauan. Nuo oireet sitten loppuivat kuin seinään kahden viikon jälkeen, mutta tilalle tuli sitten lääkeannoksen noston yhteydessä hieman ahdistusta, palan tunnetta kurkussa ja päänsärkyä.

Nyt oireet ovat melkein häipyneet ja tuo annoksen nosto 20mg on kyllä alkanut auttamaan tosi paljon. Negatiiviset ajatukset on jäänyt todella vähälle, oma-aloitteisuus on parantunut, olen energisempi ja jollain tavalla tuntuu, että olen alkanut myös ajattelemaan asioita järkevämmin ja tarkemmin.

Täytyy kyllä sanoa, että mainio lääke, vaikka hieman sivuvaikutuksia oli alussa.

lääkitys. kirjoitti:

Minulla on myös lääkitys alkanut kuukausi sitten keskivaikeaan masennukseen, yleiseen ahdistuneisuushäiriöön ja lieviin paniikkikohtauksiin. Lääkkeenä minulla on Sepram, joka on melkein sama lääke kuin Cipralex.

Ensimmäiset kaksi viikkoa söin lääkettä 10mg/päivä ja nyt viimeiset kaksi viikkoa olen syönyt 20mg/päivä. Lääkkeen aloitus oli aika inhottava. Aamulla oli tosi heikko olo, ei pystynyt syömään, kun kuvotti niin älyttömästi ja lisäksi närästi muutamana päivänä tosi paljon. Lisäksi oli pään tunnottomuutta ja orgasmin saaminen kesti aika kauan. Nuo oireet sitten loppuivat kuin seinään kahden viikon jälkeen, mutta tilalle tuli sitten lääkeannoksen noston yhteydessä hieman ahdistusta, palan tunnetta kurkussa ja päänsärkyä.

Nyt oireet ovat melkein häipyneet ja tuo annoksen nosto 20mg on kyllä alkanut auttamaan tosi paljon. Negatiiviset ajatukset on jäänyt todella vähälle, oma-aloitteisuus on parantunut, olen energisempi ja jollain tavalla tuntuu, että olen alkanut myös ajattelemaan asioita järkevämmin ja tarkemmin.

Täytyy kyllä sanoa, että mainio lääke, vaikka hieman sivuvaikutuksia oli alussa.

Runsaan kuukauden Cipralexin käytön jälkeen ahdistaa yhä enemmän enkä pysty ajattelemaan mitään positiivista. Kieltäydyn syömästä enemmän Cipralexiä!!!!!

lääke minusta. kirjoitti:

Runsaan kuukauden Cipralexin käytön jälkeen ahdistaa yhä enemmän enkä pysty ajattelemaan mitään positiivista. Kieltäydyn syömästä enemmän Cipralexiä!!!!!

Huoh. Se että Cipralex ei sovi sinulle, ei tarkoita että se olisi surkea lääke. Monille se sopii, mutta ei tietenkään kaikille.

lääke minusta. kirjoitti:

Runsaan kuukauden Cipralexin käytön jälkeen ahdistaa yhä enemmän enkä pysty ajattelemaan mitään positiivista. Kieltäydyn syömästä enemmän Cipralexiä!!!!!

mä olen kymmenen vuoden aikana kokellu kaikki sepramit jotka on siis samaa ku cipramil ja se toinen melk saman niminen on ollu seronilit ja zoloftit en kaikkia edes muista yksikään ei ole sopinut umpikujas olen tosi vakavan paniikkihäiriön kanssa..en tidä mitä enää voin tehdä vain diapamit auttaa xanoreitaki kokeiltu mut ei nekään auta.olenko ainoa???