Haluatko, että nuoret (nuorella tarkoitan lapsenlapsesi vanhempia) ovat hyviä vanhempia. Haluatko, että he tuntevat itsensä vahvoiksi. Haluatko, että he tuntevat ja uskovat selviytyvänsä vanhemmuuden välillä haastavistakin puolista.
Sinä isovanhempana voit tehdä asialle jotakin.
Anna nuorille myönteistä palautetta heidän vanhemmuudestaan ja lapsestaan. En tarkoita mitään yltiösiirappista lässytystä, vaan kivoja myönteisiä tai neutraaleja huomioita ja kommentteja.
Vaikka ihmettelisit, miksi he toimivat niin tai näin, niin pidä ajatukset omanasi. Vaikka olisit eri mieltä lastenhoitoon ja kasvatukseen liittyvistä asioista, niin ole vain, mutta sivuuta asiat kommentoimatta paitsi jos sinulta kysytään.
Ja usko tai älä, niin sinulta tullaan vielä kysymään neuvoja, jos et itse niitä tyrkytä ja jakele kaikkitietävänä ja kokeneena. Ja silloin tietosi ja kokemuksiesi jakaminen voi kantaa hyvää hedelmää, joka koituu kaikkien parhaaksi.
Luota nuoriisi. He selviytyvät vanhemmuudesta. Anna tukesi, mutta älä tuppaa ja tyrkytä.
Nämä jutut ja muut samankaltaiset auttavat nuoria olemaan varmoja ja vahvoja vanhempia. Ja samalla parempia isiä ja äitejä.
Sinä isovanhempana voit tehdä asialle jotakin.
Anna nuorille myönteistä palautetta heidän vanhemmuudestaan ja lapsestaan. En tarkoita mitään yltiösiirappista lässytystä, vaan kivoja myönteisiä tai neutraaleja huomioita ja kommentteja.
Vaikka ihmettelisit, miksi he toimivat niin tai näin, niin pidä ajatukset omanasi. Vaikka olisit eri mieltä lastenhoitoon ja kasvatukseen liittyvistä asioista, niin ole vain, mutta sivuuta asiat kommentoimatta paitsi jos sinulta kysytään.
Ja usko tai älä, niin sinulta tullaan vielä kysymään neuvoja, jos et itse niitä tyrkytä ja jakele kaikkitietävänä ja kokeneena. Ja silloin tietosi ja kokemuksiesi jakaminen voi kantaa hyvää hedelmää, joka koituu kaikkien parhaaksi.
Luota nuoriisi. He selviytyvät vanhemmuudesta. Anna tukesi, mutta älä tuppaa ja tyrkytä.
Nämä jutut ja muut samankaltaiset auttavat nuoria olemaan varmoja ja vahvoja vanhempia. Ja samalla parempia isiä ja äitejä.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Sinä sanot oikein!
On aina parempia huomata asioista hyviä puolia.
Lasta voi ihailla ja todeta hänen kehittyneen kovasti sitten viimeisen. Voi kiittää kasvatuksesta, kun lapsi käyttäytyy hyvin.
Voi kiittää vanhempien kärsivällisyyttä lapsen uhmakohtauksen käsittelyssä.
Voi muistella miten itse selvisi lapsen vanhemman kanssa samantapaisissa tilanteissa. Joku hauska asiaomista kokemuksista voi nousta mieleen. Jokainen kuuntelee mielellään hauskoja tapauksia omasta lapsuudestaan.
Kaikkiin lasten hoidon laiminlyönteihin on puututtava, oli isovanhempi, naapuri tai päiväkodin täti.
Ei auta hyssyttelyt eikä myönteiset palautteet, jos lasta ei hoideta hyvin. Huostaanottoja on suomessa hirvittävät määrät ja kaikkia ennalta ehkäiseviä toimia kiristetään entisestään. Olkaa mummot tarkkoina, jos huomaatte lapsen hoidossa laiminlyöntejä, ottakaa heti yhteys viranomaisiin. Pitkittyneet ongelmat vain mutkistuvat. Mitään ei katsota enää läpi sormien.
Tavallinen normaali äiti ei tarvitse mitään erikoisia kehuja ja palautteita vaan kehitysvammaiset ja lapset. Normaalille äidille riittää normaali keskustelu ja tavallinen yleinen kanssakäyminen.
Sinäkö sen päätät, mikä on sitä laiminlyöntiä sitten? Meillä mummon mielestä laiminlyön lasta, kun en anna sille periksi kun kiukuttelee.
Myöskin laiminlyön lasta, kun en laita puolen sentin voikerrosta leivälle ja syötä karkkia vuoden ikäiselle...
Oikeat laiminlyönnit tottakai eri asia ja niihin on puututtava, mutta toi on kyllä aivan peestä, että kehitysvammaisia ja lapsia tarvitsee kehua, heh heh, ankee mummo olet :)))
meillä ainakin haukutaan ja kehutaan tarpeen mukaan ;)
Lastensuojelutapaukset ovat asia erikseen. Niihin on tietenkin AINA puututtava.
Ai, että sua pitäisi vain kehua ja kannustaa, ei SULLE kiritiikkiä. Mutta että sulla on oikeus kehua ja haukkua lapsia tarpeen mukaan. Niin ja isovanhempia ja kaikkia muitakin ihmisiä siinä sivussa.Kuuntele lastasi ja anna sille ruokaa edes.Ehkä sä saat sitä kaipaamaasi arvostusta ja kannustusta sitten kun alat hoitamaan sitä lastasi haukkumisien ja nälässä pitämisen sijaan.
Ilmeisesti et ymmärrä lukemaasi.
Olenko sanonut, että minua pitäisi vain kehua, että ei saa kritisoida? MISSÄ NIIN LUKEE? Kyllä tarpeen mukaan annan palautetta, jos joku tekee väärin, oli sitten kyse kenestä läheisestäni tahansa, mitä sitten? Mistä käy ilmi, että pidän lastani nälässä? Ymmärrätkö suomea ollenkaan? Mistä sinä oikein kirjoitat? Mitä minä olen haukkunut ja ketä? Jos mielestäsi makeiset ja voi on ruokaa ja mikään muu ei, niin sille en voi muuta, kuin sanoa, että olen todellakin eri mieltä!
Minusta ensimmäinen kirjoitus ole asiallenin, mikä ihme teitä riivaa, kun olette noin ilkeitä.
Ilkeys on sinun omien korviesi välissä.
noita lukihäiriöisiä näyttää riittävän.
Ihan asiallisesti kirjoitit, eikä siinä ollut mitään epäselvää ainakaan mulle.
Jotkut vain haluavat nähdä jotain ilkeetä ja kieroa joka ikisessä kirjoituksessa.
Täällä tuntuu tuo hihittelevä häirikkö pyörivän, onko edes isovanhempi, kuka tietää.
Kannattaa jättää kokonaan huomiotta tollanen asiattomuus.
Tuntuu, että sinä olet ainoa järkevä mummo/ kirjoittaja tällä palstalla, mumi.
Ja samaa mieltä olen tuon toisen kanssa, se ilkeys todellakin on siellä omien korvien välissä, TOTTA.
No kyllä on katekeraa....
Haluatko, että lapsesi saa kasvaa tasapainoiseksi. Haluatko että hän tuntee itsensä vahvaksi ja rakastetuksi. Haluatko lapsesi elämään muita suhteita kuin vain äiti lapsi suhteen. Ymmärrätkö että lapsesi tarvitsee muitakin läheisiä ihmisiä lähelleen kasvaakseen tasapainoiseksi ihmiseksi, kuin vain yksinomaan sinun läheisyytesi ja seurasi.
Äitinä voit tehdä jotain.
Anna isovanhempien tutustua lapseesi. Kannusta myönteisellä ajattelulla ja ystävällisellä käytökselläsi heidän tapaamisiaan. Neutraaleilla kivoilla ja myönteisillä kommenteilla voit saada luoda vapautuneen tunnelman ja lapsesi luottamuksen omiin isovanhempiinsa.
Jos ihmettelet joskus mitä isovanhempi juttelee ja miten toimii, ymmärrä pitää ajatuksesi ominasi. Ja vaikka olisit eri mieltä niin sivuuta asiat kommentoimatta jos ei isovanhempi tai lapsi pyydä mielipiteitäsi. Isovanhempien ja lasten keskenäiset suhteet ovat joskus lapsen äidin mielestä vieraita. Varsinkin jos oman isoäidin lämpöinen ja lohduttava syli ei ole jostain erikoisesta syystä muistoissasi.
Niinpä usko tai älä isovanhempi tulee sinulta kysymään käytännön tapojanne ja joustavasti toteuttaa käytännön rutiinejanne, jos et kaikkitietävänä halveksi häntä. Silloin oma tahtosi ja halusi toteuttaa lapsellesi kaikkein parasta täyttyy. Ja yhdessä isovanhempien kanssa voitte sitten ylpeänä ihastella akaansaannosta, tasapainoista lasta. Hyvän mielen jakaminen heidän kanssaan tuottaa iloa ja edelleen suurta hyvää mieltä kasvavalle lapsellesi.
Ilolla allekirjoitan mielipiteesi. Olen täysin samaa mieltä. Molemminpuolista kunnioitusta tarvitaan ja paljon.
Ja jos pystymme tähän niin se kaikki koituu nimenomaan lasten hyväksi.
edellisiin.
Hyvällä saa niin paljon enemmän aikaan kuin pahalla.
Lapset ihan luonnostaan rakastavat kaikkia läheisiään. Annetaan ehiän itsensä muodostaa mielipiteensä itse kustakin, ettei turhaan pienten mieltä myrkytetä. Jos on todellista arvostelun aihetta, niin kyllä lapsikin sen sitte ihan itse aikanaan huomaa.
Haukkuessa pitäisi vielä aina muistaa se, että jos anoppi haukkuu miniää, niin samalla loukkaa hänen lapsiaan ja samoin jos miniä haukkuu anoppiaan, niin hän loukkaa miehensä tunteita.
Kuka meistä pitää siitä, että joku toinen arvostelee ja haukkuu meidän omaa äitiämme. Ei sellasta voi hyväksyä, vaikka itse ei tulis äitinsä kanssa toimeen ollenkaan, mutta meillä on yksinoikeus haukkua omaa äitiämme. Vastarintahan siitä nousee jos joku muu yrittää.
Sillä tavoin voi saada myös omat lapsenlapsensa itseään vastaan ja saattavat kieltäytyä tapaamasta ollenkaan, jos ovat kuulleet äitiään haukuttavan ja ovat siitä pahottaneet mielensä.
Kieli keskellä suuta, pitäis oppia olemaan.
Ja äitien puolesta tapahtuva isovanhempien kiusaaminen, mollaaminen ja halveksiminen aiheuttaa lapsessa sen, että hän alkaa suhtautua muihinkin kanssakäymisissä oleviin aikuisiin ihmisiin ylimielisesti ja halveksien. Opettaja koulussa viimeistään huomaa ongelman, jos ei vielä esikoulussa ja siitä alkaa erityisoppilaan ura, äidin takia.
Isovanhenpia jo kotona.Kysyin kerran lapsenlapseltani,miksei joulujuhlassa ollut
toisia isovanhenpia,niin sieltähän tuli heti:
"No ne kun ovat jo vanhoja!"
Ovathan he vanhoja. Isän tai äidin vanhempia.Ei lapsi tarkoita mitään muuta, kuin mitä sanoo.
Kamalan yliherkkiä ollaan tällä palstalla.
Ei isovanhemmuus ole kuin joku virus tai leima, joka iskeytyy ihmisiin lapsenlapsen mukana, ja ihmisistä muovautuu presiis samanlaisia ja "ihania" isovanhempia.
Jos ei tule, niin leima on mennyt ohi!
Ehei, ihmiset ovat normaaleja, omanlaisiaan, luonteeltaan ja tunteiltaan, kuten ovat olleet siihenkin asti. Eihän äidiksi ja isäksikään tuleminen muuta ihmisten luonnetta. Vanhempiakin on vaikka minkälaisia.
Isovanhemmilla on oma elämänsä.
Minusta on ihan oikein, ettei lapsenlapsi valtaa isovanhempien elämää. Heistähän tulee kiviriippa perheeseen, jos he leimautuvat lapseen, eivätkä voi enää muuta tehdä, kuin avustaa, hoivata, palvoa, lahjoa, kasvattaa, neuvoa, jne...
Herran tähden sentään.