Pyysit minua kuuntelemaan
sydämeni ääntä
Tottelin
ja olen eksyksissä
Päivittäin vierelläni kuljet
kannat lyhtyä
Näytät valoa
löytääkseni polun
niin minne?
sydämeni ääntä
Tottelin
ja olen eksyksissä
Päivittäin vierelläni kuljet
kannat lyhtyä
Näytät valoa
löytääkseni polun
niin minne?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ei ole mitään, mitä kutsua valoksi
ei myöskään tietä, jota kutsua poluksi.
Kaaru
Sanasi soivat ikävän kieltä.
...sitä se on, kait:(
Välillä polku johtaa määränpäähän,mutta kun sinne pääset, toteat, ei ollut tämä polku.
U-p-e-a-!
Jestas nainen - Sinä olet rautaa =)
Rakastan runojasi, rakasta Sinä minun...hee.
Niinhän sitä sanotaan,
kuunnella sydämensä ääntä.
Mut kuules tuosta sydämestäki sanotaa.
Se on petollinen jopas kaiken aikaa.
Sekä että se voi olla kivi.
Pettyä sitä saa omaanki sydämeensä.
Osaa niin lumoavasti kutsua.
Öljylyhty kädessä pientä valoa näyttä.
Mitä nyt lasi kyllä savutunnu jonkin verran.
Tässä tuli ihan hyvä mieli.
Sinulle kaaru rattoisaa iltaa.Liisa
että oma vois olla kiveä, ei aina niin sattuis...Kiitos Liisa
etten edes yritä kirjoittaa vastarunoa tähän ru-
noosi.
Siinä on kaipauksen askelten ääni, tuntematon
polku mutta silti, Hän kulkee rinnalla * huoks *
ikävä, kaipaus...Hän kulkee rinnalla, mutta...