Hei!
Olen 19-vuotias tyttö, ja sain viikko sitten tietää olevani raskaana. Kyseessä on "vahinkoraskaus", ehkäisy unohtui. En seurustele lapsen isän kanssa, emmekä juurikaan ole tekemisissä. Kerroin hänelle asiasta, mutta hän ei (järkytykseltään) osannut sanoa asiaan mitään. Nyt en tiedä mitä teen.
Minulla on rv.8 menossa ja päätös pitäisi siis kohta tehdä. En tiedä, olisinko valmis äidiksi. Vastuu tuntuu kamalan suurelta ja tietysti lapsi muuttaisi elämää paljon muutenkin. En tiedä, kuinka selviäisin taloudellisestikaan ja kuinka asumisjärjestelyt onnistuisivat. Tällä hetkellä asun kotona, vanhempien luona. Heille en ole puhunut asiasta. Kuinka yksin lapsen kanssa olisin, kun lapsen isä tuskin liiemmin osallistuisi. Vaikka on minulla sukulaisia ja ystäviä. Abortti olisi helpoin vaihtoehto, mutta kumminkin mietityttää. Jospa sitä sitten katuisikin loppuelämän. Tai jos ei myöhemmin jostain syystä voisikaan tulla raskaaksi niin sitten varmaan ainakin kaduttaisi.
Toisaalta, olen myös aina ajatellut haluavani tulla suht nuorena äidiksi, (mutta en ihan tällaista ollut kuitenkaan ajatellut)... Olen pohtinut, että jos teen abortin, elämä jatkuisi melkein ennallaan, ja lapseen voi olla mahdollisuus myöhemmin, mutta jos taas pitäisin lapsen, ei elämä voisi enää koskaan tulla tällaiseksi. Tuntuu, että "hyviä" puolia löytyy enemmän abortin kannalle, mutta siltikään en tiedä mitä teen. Periaatteessa järki on abortin kannalla, mutta sydän ei. Kommentteja ja kokemuksia kaivataan!
Olen 19-vuotias tyttö, ja sain viikko sitten tietää olevani raskaana. Kyseessä on "vahinkoraskaus", ehkäisy unohtui. En seurustele lapsen isän kanssa, emmekä juurikaan ole tekemisissä. Kerroin hänelle asiasta, mutta hän ei (järkytykseltään) osannut sanoa asiaan mitään. Nyt en tiedä mitä teen.
Minulla on rv.8 menossa ja päätös pitäisi siis kohta tehdä. En tiedä, olisinko valmis äidiksi. Vastuu tuntuu kamalan suurelta ja tietysti lapsi muuttaisi elämää paljon muutenkin. En tiedä, kuinka selviäisin taloudellisestikaan ja kuinka asumisjärjestelyt onnistuisivat. Tällä hetkellä asun kotona, vanhempien luona. Heille en ole puhunut asiasta. Kuinka yksin lapsen kanssa olisin, kun lapsen isä tuskin liiemmin osallistuisi. Vaikka on minulla sukulaisia ja ystäviä. Abortti olisi helpoin vaihtoehto, mutta kumminkin mietityttää. Jospa sitä sitten katuisikin loppuelämän. Tai jos ei myöhemmin jostain syystä voisikaan tulla raskaaksi niin sitten varmaan ainakin kaduttaisi.
Toisaalta, olen myös aina ajatellut haluavani tulla suht nuorena äidiksi, (mutta en ihan tällaista ollut kuitenkaan ajatellut)... Olen pohtinut, että jos teen abortin, elämä jatkuisi melkein ennallaan, ja lapseen voi olla mahdollisuus myöhemmin, mutta jos taas pitäisin lapsen, ei elämä voisi enää koskaan tulla tällaiseksi. Tuntuu, että "hyviä" puolia löytyy enemmän abortin kannalle, mutta siltikään en tiedä mitä teen. Periaatteessa järki on abortin kannalla, mutta sydän ei. Kommentteja ja kokemuksia kaivataan!
Vastaukset 13
Vanhimmat
Sydämesi on jo lapsesi luona. Lapsen sydän sykkii omasi alla.
Kirjoituksestasi näkyy, että olet hyvä äiti. Ehkäpä halusi tulla jo nuorea äidiksi on lastasi kutsunut. Nyt hän on tullut.
Yhdyn edelliseen, mutten kyllä mihinkään noihin lennokkaisiin osiin, jossa "halusi on lasta kutsunut"... Vaan siihen, että olisit varmasti hyvä äiti.
Se, että olet jo valmiiksi huolissasi lapsesi tulevaisuudesta ja harkitset lapsen tai lapsien tekoa noin tarkkaan, vihjaa siihen, että olet varmasti varsin järkevä tuleva vanhempi. Vahempi, johon tulevat lapsesi voivat turvata myös realiteeteissa, vanhempi joka ei usko rakkauden olevan mikään taikasana, jolla maailmasta tulee onnellinen.
Olin samanlaisessa tilanteessa yli 10 vuotta sitten, 18vuotiaana.
Lapsi ei ole elämääni rajoittanut, opiskelin myöhemmin ja baareihinkin oon melkein koska vain päässyt. Apua on ollut sukulaisista ja kavereista.
Hyvin on myös aina taloudellisesti pärjätty. Yh.na olen saanut hyvät tuet eikä senttejä ole tarvinnut laskeskella.
Silloinen huono suhde kaatui myöhemmin muihin syihin kuin lapseen. Mies oli abortin kannalla mutta ilmoitin etten aio sitä sen mieliksi tehdä jollonka hyväksy tilanteen. Elatusmaksujen kanssa ei ole ollut ongelmia.
Myöhemmin oon yrittäny saada lisää lapsia muttei ole jostain tuntemattomasta syystä tullut. Ei voi muuta kun ajatella että PALJON huonomminkin vois nyt olla..
Minulla oli melko samanlainen tilanne noin 8 vuotta sitten. Olin 20 vuotias ja tulin raskaaksi. Silloinen poikaystäväni halusi aborttia mutta minä päätin pitää lapsen. Suhde kaatui sitten muihin juttuihin ja olen saanut kasvattaa lastani yksin, mikä ei ole ollut kamalan vaikeaa. En koe että olisin jäänyt jostakin paitsi kun olen ollut lapseni kanssa vaan koen että olen saanut paljon. Nyt olen jälleen raskaana ja mieheni haluaa lapsen. Nykyinen mieheni on myös hyväksynyt ensimmäisen lapseni ja ovat parhaita kavereita.
Heips! itse sain ensimäisen lapseni 17vuotiaana.
Hän on nyt 30v.aivan ihana nuorimies.
Ja olen myös mummoksi juuri tullut.
Tein sen jälkeeen kaksi aborttia,joita kadun niin kamalasti,ettet voi kuvitellakkaan.
Sitten menin uusiin naimisiin ja yritimme lasta todenteolla,kaksi keskenmenoa.sittten tämä kuopus 15v pysyi sisälläni.ONNEKSI.
Nyt taidan olla raskaana olen 49v...että minun tässä pitäisi taas kysyä että mitä teen?
Ihan siksi että olen riskisynnyttäjä.
Sinulle toivon kaikkea hyvää,ja myös viisaita päätöksiä.(eli ei aborttia minun mielestäni)
Muista että lapsia saadaan ei tehdä!!!!
Onnea!!
Minusta sinulla on kahden vaihtoehdon sijasta kolme vaihtoehtoa:
- synnytät lapsen, kasvatat lapsen omana lapsenasi
- abortoit lapsen (huono vaihtoehto siksi että tuntuu että kadut sitä jo nyt ja sitä ei voi miettiä kauaa, eli sinulla on vaara tehdä hätilöity päätös.)
- annat lapsen adoptioon (sinulla on nyt sietsemän kuukautta aikaa miettiä sitä adoptioneuvonnassa ja voit vielä muuttaa mieltäsi ja päättääkin pitää lapsesi. Jos lapsen synnyttyäkin haluat antaa lapsen adoptoiin niin lapsi saa oman perheen joka on valmentautunut asiaan adoptioneuvonnassa. Jos haluat niin voit esittää pyyntöjä tulevasta perheestä.)
MUTTA MIKÄ TÄRKEINTÄ:
Päätöksen teet sinä! On kyse sinun ja lapsesi loppuelämästä.
Mieti rauhassa ja tee viisas päätös!
Itselläni oli aivan samanlainen tilanne hiukan vajaa kaksi vuotta sitten, erona se että minulla ikää oli jo 22. Mietin asiaa jonkun aikaa ja keskustelin muutaman läheisen kanssa asiasta. Lopulta päädyin ratkasuun että aborttia katuisin lopun elämäni. Ja varmasti olin oikeessa. Nyt minulla on aivan ihana reilun vuoden vanha poika, jota en ole hetkeäkään katunut. Lapsen isästä ei ole nyt muutamaan kuukauteen mitään kuulunut, kuitenkin perheellen lapsesta kertoi sillon kun syntyi ja hänen vanhempansa pitävät minuun yhteyttä. Yksin olen pärjännyt ihan hyvin lapsen kanssa, sukuni ja ystäväni ovat hyväksyneet pojan täysin ja auttavat hoidossa tarvittaessa.
Annan sinulle saman neuvon jonka itse silloin sain, jos vähänkään epäröit abortin tekoa niin älä tee sitä, sitten se luultavasti kaduttaa myöhemmin. Jos abortin tekee pitää siitä asiasta olla aivan varma että sen haluaa tehdä!
Minä olen itsekäs, ja suosittelen sinullekin.
Ehdit tehdä vielä niitä lapsia myöhemminkin.
Yksin lapsen kasvattaminen ei ole ihan helppo nakki.
Lapsen odottaminen yhdessä isän kanssa antaa enemmän sinulle.
Menee sinun sekä tulevan isän elämä vaikeaksi. Hänen elatusmaksujen kanssa ja sinun yksin lapsen kanssa.
Arki on karua.
Kaikki vaihtoehdot ovat yhtä hyviä, sinä ja lapsen isä teette päätöksen. Perustelkaa päätös itsellenne, vain niin pääsette oikeaan ratkaisuun. Pikaiset pohdinnat nyt heti. Jos kysyt vanhemmiltasi niin sano, etteivät vastaa heti vaan miettivät asiaa yön yli ja vastaavat sinulle vasta silloin. Uskon, että vanhempasi luottavat sinuun ja hyväksyvät teidän tekemän päätöksen oli se kumpi vaan.
taas yks esimerkki..
"Minä olen itsekäs, ja suosittelen sinullekin.
Ehdit tehdä vielä niitä lapsia myöhemminkin."
Joopajoo..
ainoa kans vaan että niitä kun ei välttämättä enää myöhemmin saakaan just sillon ku sattuis haluumaan!!! Kuka sit senki riskin haluaa ottaa.
"Yksin lapsen kasvattaminen ei ole ihan helppo nakki."
Monelle se on kuitenki helpompaa ku eläminen aborttitrauman kanssa. Ja kenelle yksinäisyys on ikuinen olotila? Aborttisyyllisyys ja katumus on...
oli..
"Olihan tämä vastustajan tekstiä? Katkeruudesta ei varmaan voi erehtyä. Vinkkinä voisin antaa, että etsi sosiaalista seuraa ja järjestä jotkut rajut bileet, jos munan saanti sitä vaatii. Helpottaisiko se yhtään oloasi? Tiedän, että tahtomattaan selibaatissa kiristää hermoja kohtuuttomasti..."
Nooh, joillekin riittää se pelkän munan saanti, toiset varmistaa ensin että miehen yläpäässäkin on havaittavissa jonkinlaista toimintaa. Ei tarvi sitte vahingon sattuessa aborttiloissa ravata.
Tuollainen abortin suosittelu on niin äärettömän törkeää, että pilkata pitää ihmisiä jotka sitä harrastavat!
Asiahan on ihan sinun itsesi päätettävissä, mutta tekstistäsi päätellen enemmän olisit sen kannalla että synnyttäisit lapsen.. Itse tulin raskaaksi vahingossa 17-vuotiaana ja silloisen poikakaverin painostuksesta tein abortin. Mitään en myöhemmin ole yhtä paljon katunut kuin sitä, mutta onneksi tilanteesta on nyt selvitty.. Nyt olen 21-vuotias ja laskettu aika olis n. kuukauden päästä. Odotan innolla pientä syntyväksi. Tsemppiä sinulle ja toivottavasti kaikki menee hyvin, mitä sitten päätätkin. :)