mikä mua vaivaa?!

oon 20v mies..

voisin sanoo, et toi menee ohitse, kun rupeet pitämään huolta asioistas enemmän.. käyt kouluu hyvin, treenaat välillä, et puhu paskaa toisista jne.

Mullakin on vähän tollasta. Sellasia kausia et tuntuu et kaikki menee päin prinkkalaa ettei mikään onnistu. :) Ja mustakin tuntu ihan tolta samalta kun susta kun sanoit et kun siskos tulee kylään. :) meillä mä olen vanhin ja kaikki asutaan kotona. Mut musta tuntu siltä et en kelpaa kun en loistanut muka missään. Veli osaa ulko ja konehommia tehä ja mä en ymmärrä niitten päälle mitään. Sisko taas pärjää hevosen kun hevosen kanssa mä taas vähän pelkään niitä vaikka koko ikäni olen pelannut niiden kanssa mutta varsojen kanssa on niin epävarmaa olla kun ei tiiä mitä ne saa päähäsä.. Juttelin asiasta äidin kanssa ja kerroin miltä musta tuntuu etten kelpaa ja ole riittävän hyvä. Mulle on hirveän tärkeää (vieläkin) että saan muiden hyväksynnän ja että se kerrotaan mulle ääneen ja että riitän tällaisena kun olen. Yritän aina muuttua ja olla täydellinen ja sitten putoan kovaa ja korkealta kun epäonnistun. Harrastan koiria ja treenailen ja koulutan niitä ja tiedän osaavani tästä asiasta paljon ja tämän "lajin" avulla saan "tarvitsemani" hyväksynnän toisilta kun saavutan jotain koirani kanssa se kasvattaa itseluottamusta ja kun minulta kysytään neuvoa tunnen olevani "suosittu" tai mitä sanaa siitä käyttäisi mutta tunnen kuuluvani johonkin ja pärjääväni siinä asiassa. :)Jos nyt ymmärrät mitä yritän tarkoittaa... :) Eläinten menettäminen on hirveän raskasta. :( Itse olen menettänyt monta lemmikkiä ja aina siitä on vaikeaa päästä yli. Moni ajattelee että "nehän on vain lemmikkejä että senkun ottaa vaan uuden" mutta ei se mene niin, kun on vähän ystäviä ne on enemmän kun vaan lemmikkejä. Illat on kaikista pahinta aikaa sillon kun on hiljaista ja muuta niin kaikki asiat pyörii mielessä. :) Mullakaan ei ole montaa ystävää oikestaan vain 2joita voi kutsua ystäväksi muut on vaan "tuttuja" joiden kanssa jutellaan arkisista asioista. :) Mutta kyllä sitä aina pärjää, puhu vanhemmillesi miltä susta tuntuu jos se helpottaisi ja he voisivat ymmärtää sinua paremmin. :)Harrastatko jotain? sekin on hyvä keino, aloittaa joku uusi harrastus ja saada uusia ystäviä ja ajatukset pois kaikesta "pahasta". :) Voimia! :)

joltain johon voisit luottaa,ja jolla olisi ehkä elämän jne. katsomusta ja johon voisit luottaa,voisi se helpoittaa ja tasapainoittaa tunteitasi?Mikäli tunnet että olet jotenkin perheesi silmälläpidossa,ettet voi muuta maailmaa viellä niinpaljon katsella riskeineen voisit yrittää hakea itsesi mieleisiisi harrasteisiin jossa löytäisit samanhenkisiä kuin itsekkin olet.Ei masentuminen elämän ankeuksista tarvitse aina voittoa viedä,eikä kateelliset vastaväittäjätkään.Ei kysymys ole kilpailusta vaan mielialasi kohotuksesta ylös maanraosta.Olisi mielenkiintoista tietää ympyröistäsi tarkemmin,mutta en tiedä miten?Olen monia kohtaloita seurannut.

Hei. Minulla on aivan samanlaisia ongelmia, en jaksa enään. Voit laittaa mailia minulle: [email protected] asun myös länsisuomessa. Ja olen 14 v