Se oli aivan tavallinen iltapäivä. Satoi loskaa ja kävelin koulusta kotiin. Taas yksi perjantai-ilta pitäisi kuluttaa yksin koneella istuen kun muut nuoret olisivat juhlimassa ja pitämässä hauskaa. Jälleen kerran ajattelin mitä tästä elämästäni oikein tulisikaan? Eihän tätä voinut oikeastaan edes elämäksi kutsua. Alain jo vaipua itsesäälin partaalle kun....
Jatkakaa
päärynäinen
6611
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
...Pikkuveljeni hypisteli television kaukosäädintä ja tuli näin aukaisseeksi television. dokumentti kertoi kuuluisasta karhunkiksauttajasta jolla oli lukuisia turreja tilillään.
"Vieläkö teidän mielestänne nykyisin pystyttäisiin samaan?" Kysyi naistoimittaja maalaisjuntilta joka nojasi väkipyssyynsä.
"kah, tiijä häntä. Pthyi!"
Papparainen räkäisi läheisen kannon peittävän marjapuskan limakerrokseen ja hähätti tyytyväisenä.
"Kertoisitteko siitä, kun jouduitte karhun metsämorsioksi vuosina 67-69?
Mies muuttui vakavaksi ja tuijotti hetken vihaisesti kameraan ja haastattelijaan, sitten joku sanoi jotain taustalta ja miehen ilme muuttui.
"Se oli kummaa aikaa, se" Paparainen tokaisi.
Katsoin ohjelmaa ihmeissäni. Miten papparainen voi olla morsio? Luulin, että morsio voi olla vain naispuolinen henkilö, tai eläin. Nappasin kaukosäätimen veljeni käsistä ja käänsin chatille. Nappasin veljeni kännykän pöydältä ja aloin lähetellä chattiin viestejä. Mutta sitten tuli saldoraja vastaan. Tietokonetta en saanut päälle, telkkarista ei tullut mitään. Voi ei, mitä minä nyt tekisin?
Nyt meni sähköt. Pimeässä törmäilin nojatuoliin. - Kuka sen oli siihen laittanut. ihmettelin. Pusero päälle ja ulos, komensin itseäni. Käteen osui taskulamppu, vahingossa. Ainoa valopilkku tässä illassa.
Rappukäytävä on pimeä. Koko talo kuin haamujen majatalo. Aivan hiljaista, pelottavaa.
Nakkikioskilta loistaa valoa. Hampurilaiselle nyt siis. Otan euronkolikkoja taskustani. Mutta...mihin hävisi kioski, omituista.
Tämä alkoi totta tosiaan mennä kummalliseksi. Äsken se kioski oli ihan varmasti ollut siinä. Mihin se muka oli yhtäkkiä kadonnut? Eihän sellaista tapahtunut! Katsoin rahoja käsissäni. Mutta... Niitä rahoja ei ollut. Kylmät väreet kulkivat selkääni pitkin. ´
"Tämä ei todellakaan ole normaalia", mutisin itsekseni ja kaivelin taskujani. Joku tarttui olkapäähäni. Olin saada sydänhalvauksen ja käännyin hitaasti ympäri...
Kuka...Poliisi, mutta miksi hän näyttää omituiselta ja miksi en kuule mitä hän sanoo. Hän kääntää katseensa kotiani kohti, seuraan katsetta.
Jokin otus tulee ovesta. Koirako? Liian iso. Mikä piru tuo on. Käännän katseeni poliisiin, mutta hänkin on kadonnut. Hyvin omituista. Jostakin kantautuu kova meteli. Se lähenee. Mitään ei näy. Mikä on tuo ääni...
Ääni muistuttaa aasin ääntä. Nyt se ottaa vauhtia ja tulee suoraan kohti. Se on kuin villieläin. Potkii hullunlailla. Apua, en pääse pakoon, se törmää minuun. Hirveä rysäys.
Mitä ihmettä mä teen lattialla. Valo palaa ja tuoli on nurin. Taisinkin nukahtaa, mutta olipa mahtava uni.