Alotin tupakoinnin tossa vuos sitte ku oli pasaatin avajaiset kotkas. Poltin siihe kevääsee asti. Sit taas kesäl alotin ku se oli niin kovaa vetää metäs röökii. Nyt on asia toisin. Oon 13v tupakkariippuvainen ja tuntuu vähä silt ku elämä menis vituiks. Oon alkan jotenkii tutustuu sellasii kavereihi jotka lähes kaikki polttaa. Ei siinä mitään jos tupakkaa polttaa, mutta tupakan takia on tullut tehtyä kaikkea tyhmää, varastettu tupakkaa kaupasta, menty porukalla juomaan viinaa, yms. Jokaisesta asiasta olen jäänyt kiinni, eilenkin menin perkele vie lintsaamaan samaisten kavereiden kanssa. Nyt tuli sellanen tunne et tähän pitää tulla stoppi. Mutta miten helvetissä kun kaikki vanhat kaverit asuu perhanan kaukana kun kesällä muutettiin keskustaa. Ennen kesää ei tällaisia tilanteita tullu mutta voi perkele. Nyt sille ei sitten voi enää mitään, suurin osa vanhoista kavereistani ei edes saa olla kanssani koska olen heidän vanhempiensa mielestä ns. kriminaali, miten minusta on voinut tulla tällainen, faija lupas mulle 100e jos oon kuukauden polttamatta, no eipä oo onnistunu. :S apua pliis.
Tupakointi.
13v
3576
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kokeilin tupakointia esiteini-iässä, säännöllisesti aloin lukiossa. Ystäväpiirini ei muuttunut mitenkän, nykyisin heistä kukaan muu ei tupakoi säännöllisesti. Ikinä en ole varastanut tupakkaa saati muutakaan, ja teini-iän mokista olisin samat jutut tehnyt ilman savukettakin.
Tupakka on tällä hetkellä ainut paheeni, ja saa toistaiseksi jäädäkin. Toki lopettaminen on käynyt mielessä ja yritettykin on, muttei nyt niin tosissaan kuitenkaan, kun en kerta ole onnistunut.
Rikosrekisteriä ei ole, luottotiedot ovat kunnossa ja asiat kaikin puolin hyvin. Terveys varmaan menee, jos tätä menoa jatkan, mutta se onkin sitten ainut oikeasti negatiivinen puoli.
Nykyinen tupakoinnin ajatuskriminalisointi voi toki helposti ajaa aloitusviestin kaltaiseen tilanteeseen. Eri oli silloin, kun useampi poltti tai ainakin asian jotenkin hyväksyi. Silloin tupakointi oli normaali aikuistumiseen kuulunut asia, eikä johtunut turmion tielle niin kuin vissiin sitten nykyään joillekin.
Tupakasta on näemmä tullut uusi porttihuume, kaipa sitä pian sellaisenakin vastustetaan...
Minä aloitin tupakoinnin teininä, kuten melkein kaikki siihen aikaan 1960-70-lukujen vaihteessa. Silloin poltti suurin osa aikuisista, oli erityisesti naisille tehty Mary Slim-tupakka. Oli aloittelijoille mentholtupakka Meill. Kaikin tavoin tupakka kuului normaaliin elämään. TV:ssä mainostettiin tupakkaa ja samon lehdissä. Monissa ohjelmissaja kaikissa elokuvissa poltettiin. Poltin kolmekymppiseksi. Sitten sain ensimmäisen lapseni ja kohta perään toisen. Olin polttamatta yli viisi vuotta. Aloitin uudestaan. Poltin taas viisitoista vuotta. Lopetin viime keväänä Campixin avulla. Nyt olen onnellinen että pääsin eroon tupakasta sekä siitä etten ehtinyt sairastua toisin kuin monet tuttuni. Sinä olet vielää voiton puolella koska olet polttanut niin vähän aikaa. Oletko ajatellut että tupakointi hidastaa tai lopettaa kokonaan pituuskasvun? Kavereita alkaa kyllä löytymään kunhan vähän maltat ja annat ajan kulua. Ei kavereiden vuoksi kannata uhrata omaa elämäänsä. Vähän aikaa pystyy kyllä kärvistelemään ilman kavereitakin, käy vaikka netissä juttelemassa. Toivon todella että pystyt lopettamaan nyt! Tsemppiä!
Itsekin 13 vuotta tupakkaa poltin. Nyt kuukauden ollut erossa tupakasta. Löysin hyvän blogi sivun, missä kerrotaan tupakoinnin lopetuksesta. https://nikotiinipurkka.com/