Onko kellään abortin tehneistä ollut jälkikatumusta? Itse tein abortin. Syitä: En koe olevani sopiva äidiksi ja kykeneväinen huolehtimaan ja ottamaan vastuuta toisen ihmisen elämästä. Olen nuori aikuinen. Oma itsenäistyminenkin vähän vaiheessa. Parisuhdetta ei ole "isään".
Nyt mua kaduttaa. Vaikka tiedän että jos olisin pitänyt lapsen niin olisin pilannut molempien elämän ja lapsi ehkä olisi huostaanotettu vaikka olisin yrittänyt huolehtia lapsesta. En tiedä olisinko jaksanut ja kyennyt silti...
Järki sanoo että fiksu päätös takana, mutta sydän puhuu kaikkea toista :( Kertokaa rakkaat kanssasisaret miten pääsitte eroon syyttelystä mitä tuli vasta abortin teon jälkeen?!?
Katselen jopa jotain vauvakuvia ja luen odottavien palstaa. Olen kai masokisti!! Tahallani kyselin äidiltä kun näin hänet viimeksi jostain isoäityidestä yms. Ja abortti tapahtui alkiovaiheessa kuudennalla viikolla. En ajatellut missään vaiheessa siellä olevan vielä ihan täysihmistä,mutta nyt tuntuu kuin olisi "ikävä". Tosi omituinen fiilis. Järki ja sydän ristiriidassa.
Auttakaa abortin tehneet!
Ja tiedoksi kaikille vastustajille: Älkää lyökö lyötyä. Tämä lause tuskin tosin teitä hillitsee. Te sadistiset ihmiset, vastustakaa mutta älkää haukkuko muita murhaajiksi yms. Ihan kuin abortti ei jo sinänsä olisi tarpeeksi suuri rangaistus naiselle.Ei siinä ilkeitä sanoja tarvitse viljellä lisää. Ihan kuin jokainen ei olisi jo miettinyt muutenkin:Olenko murhaaja? Joku voi aatella olevansa ja joku ei ajattele. Se riippuu aika paljon mun mielestä siitä,että millaisena sen alkionsa ajattelee... Itse en ajattele sitä ihan täysin ihmisenä vielä ja piste. Se on jokaisen oma asia,tajutkaa se. Ei siitä voi kiistellä ja tietää varmaa totuutta. Se on mun mielestä aika uskon asia jo..!!
Itse olen aikuinen jo, mutta oikeesti mua huolestuttaa jotkut teinit täällä. Siis puhuuko aikuiset murrosikäsille teineille noin raa`asti "oikeassa elämässä". No ei tod. puhu!! Aikuiset osaa ajatella noi murhaajanimittelyt aika eritavalla kuin 16-vuotiaat. Jos itseäni olisi abortin tekovaiheessa 16-vuotiaana sanottu noin ilkeästi, niin maailma olisi räjähtänyt. 16-vuotiaan maailma kuitenkin räjähtelee jo ihan tarpeeksi muutenkin.
Oikeesti tämä teinien haukkuminen on täällä mun mielestä aika vakava asia. Tulee jo mieleen että toivottavasti joku ei ota liikaa itseensä ja tyyliin mene roikkumaan narun jatkeeksi. Ja aika kornia että joku n.40-vuotias sanoo 16-vuotiaalle (joka on perjaatteessa vasta lapsi itsekin) että olet murhaaja yms. 16-vuotias on tarpeeksi vanha tajuamaan tekonsa seuraukset, mutta ottaa kyllä itteensä aika helposti pienestä..
Tulipas paljon asiaa. Ekana siis oma tarina, eli miten päästä eroon syyllisyydestä. Ja sitten tämä huoli teineistä täällä...
Nyt mua kaduttaa. Vaikka tiedän että jos olisin pitänyt lapsen niin olisin pilannut molempien elämän ja lapsi ehkä olisi huostaanotettu vaikka olisin yrittänyt huolehtia lapsesta. En tiedä olisinko jaksanut ja kyennyt silti...
Järki sanoo että fiksu päätös takana, mutta sydän puhuu kaikkea toista :( Kertokaa rakkaat kanssasisaret miten pääsitte eroon syyttelystä mitä tuli vasta abortin teon jälkeen?!?
Katselen jopa jotain vauvakuvia ja luen odottavien palstaa. Olen kai masokisti!! Tahallani kyselin äidiltä kun näin hänet viimeksi jostain isoäityidestä yms. Ja abortti tapahtui alkiovaiheessa kuudennalla viikolla. En ajatellut missään vaiheessa siellä olevan vielä ihan täysihmistä,mutta nyt tuntuu kuin olisi "ikävä". Tosi omituinen fiilis. Järki ja sydän ristiriidassa.
Auttakaa abortin tehneet!
Ja tiedoksi kaikille vastustajille: Älkää lyökö lyötyä. Tämä lause tuskin tosin teitä hillitsee. Te sadistiset ihmiset, vastustakaa mutta älkää haukkuko muita murhaajiksi yms. Ihan kuin abortti ei jo sinänsä olisi tarpeeksi suuri rangaistus naiselle.Ei siinä ilkeitä sanoja tarvitse viljellä lisää. Ihan kuin jokainen ei olisi jo miettinyt muutenkin:Olenko murhaaja? Joku voi aatella olevansa ja joku ei ajattele. Se riippuu aika paljon mun mielestä siitä,että millaisena sen alkionsa ajattelee... Itse en ajattele sitä ihan täysin ihmisenä vielä ja piste. Se on jokaisen oma asia,tajutkaa se. Ei siitä voi kiistellä ja tietää varmaa totuutta. Se on mun mielestä aika uskon asia jo..!!
Itse olen aikuinen jo, mutta oikeesti mua huolestuttaa jotkut teinit täällä. Siis puhuuko aikuiset murrosikäsille teineille noin raa`asti "oikeassa elämässä". No ei tod. puhu!! Aikuiset osaa ajatella noi murhaajanimittelyt aika eritavalla kuin 16-vuotiaat. Jos itseäni olisi abortin tekovaiheessa 16-vuotiaana sanottu noin ilkeästi, niin maailma olisi räjähtänyt. 16-vuotiaan maailma kuitenkin räjähtelee jo ihan tarpeeksi muutenkin.
Oikeesti tämä teinien haukkuminen on täällä mun mielestä aika vakava asia. Tulee jo mieleen että toivottavasti joku ei ota liikaa itseensä ja tyyliin mene roikkumaan narun jatkeeksi. Ja aika kornia että joku n.40-vuotias sanoo 16-vuotiaalle (joka on perjaatteessa vasta lapsi itsekin) että olet murhaaja yms. 16-vuotias on tarpeeksi vanha tajuamaan tekonsa seuraukset, mutta ottaa kyllä itteensä aika helposti pienestä..
Tulipas paljon asiaa. Ekana siis oma tarina, eli miten päästä eroon syyllisyydestä. Ja sitten tämä huoli teineistä täällä...
Vastaukset 6
Vanhimmat
nuorisolla ole itsesuojeluvaistoa, vaan ne kirjottelee täällä, vaikka kouluaamu on edessä, ja on kyseenalaista, mille palstoille K-16 ja K-18 saa mennä
eikä puolustukseksi riitä se, että ne menisi sitten muualla, ellei kotona...
oletko varma että viestiketjun aloittaja on alle 18-vuotias,jolla ei ole itsesuojeluvaistoa?
Hän sanoo olevansa nuori aikuinen,mutta minusta esim.20-vee olevat ovat vielä nuoria aikuisia!
Ja mitä sinä teet täällä yöllä yhden aikaan,nuori vanhus..=0)?
että sinun pitää keskustella jonkun ihkaoikean asiantuntijan kanssa... kuten he...
Huolesi muista on aiheellinen, mutta ainut millä voit vaikuttaa siihen, että maailmassa tapahtuu pahaa, on välttää itse tekemästä sitä mitä koet pahaksi. Voit olla huolissasi, se on hyvä. Mutta muista, että itse ei voi vaikuttaa kuin omaan käyttäytymiseesi ja yrittää antaa esimerkkiä muille.
Et ole voinut välttyä esimerkiksi siltä tiedolta mikä on myös huolestuttavaa, etttä eläimiä kohdellaan epäinhimillisesti, rääkätään ja kidutetaan. Mitä voit tehdä? Voit vain itse kohdella hyvin niitä eläimiä jotka ovat omassa vaikutuspiirissäsi. Sama nuorten kanssa: nuoria henkisesti pieksetään, mutta se on laillista, sillä suomessa on sananvapaus, et voi oikeastaan asialle mitään. Voit vain itse olla kiusaamatta ja toivoa, että joku muukin sen esimerkistäsi ymmärtää...
Omaan tilanteeseesi sen verran, että anna itsellesi aikaa. Sure suru minkä tunnet. Mutta jos suru käy liian voimakkaaksi ja pitkittyy, hae siihen apua. Et voi auttaa ketään missään jos itse olet henkisesti rikki.
Itse tein ensimmäisen abortin kun olin 14 vuotias.Nyt viime kesäkuussa tajusin taas olevani raskaana,päädyimme kuitenkin poikakaverini kanssa aborttiin,koska itsestäni tuntui etten pystyisi huolehtimaan pienestä lapsesta hyvä kun itsestään.
Abortin jälkeen tuli tosi paska fiilis,oon vähän masentunut vieläkin eikä oikein kukaan sellainen ihminen sitä pysty ymmärtää joka ei oo kokenut sitä.
Oon käynyt terapiassa ja psykologilla,ei ne oo mitään auttanut tuntuu että tilanne on vaan pahentunut kun siellä on käynyt.
Kyllä se sitten siitä kun ei itse ajatellut asiaa,niin unohtu.Onneksi oli poikakaveri tukena.
Olen tehnty abortin 2 vuotta sitten,ja vieläkin joskus koskee ja lujasti..
Muistan kun olimme serkkuni kanssa 2 vuotta sitten yhtä aikaa raskaana,olimme yhdessä niin onnellisia,kun meillä tulevilla lapsillamme oli vain n.viikko eroa lasketulla ajalla.
Me ollaan aina oltu kuin paita ja peppu,ihan lapsesta asti,ja tuntui mahtavalta kun saisimme lapsetkin yhtäaikaa,ja ihan vahingossa satuttiin raskaaksi molemmat..=)
Kaikki oli hyvin ja olin satavarma että tämä ihanuus saa syntyä..viikkoja kului,ja asiat muuttui..päädyin aborttiin,mikä oli elämäni pahin teko,en koskaan anna sitä itselleni täysin anteeksi..olen todella surullinen,että "minun täytyi se tehdä",ei ollut oikeen muuta vaihtoehtoa..nyt tuntuu pahalta,katsella serkkuni tyttöä,kun mietin että minulla oisi nyt saman ikäinen taapero..jotenkin olen katkera,kun "en saanut itse sitä lasta",tuntuu kamalan pahalta olla tämän lapsen lähellä,kun koko ajan mietin sitä omaani,joka on nyt pienenä tähtenä taivaalla..