Luonto ei puhu
jäänkylmä hiljaisuus huokaa
ja oksistossa värisee orvot lehdet
enkä minä ole kukaan
noille jykeville vartijoille.
Sinulle olisin tuttuakin tutumpi
kanssasi voisin vieläkin
itkeä ja nauraa.
Mutta Kohtalo puhuu
se yrittää neuvoa
kuinka minun pitäisi valita ja elää.
On päivä päivältä vaikeampaa tietää
mikä on oikea suunta.
Elämä voisi muuttaa kurssia
Sinä virrata
ja asuttaa itsesi minuun.
jäänkylmä hiljaisuus huokaa
ja oksistossa värisee orvot lehdet
enkä minä ole kukaan
noille jykeville vartijoille.
Sinulle olisin tuttuakin tutumpi
kanssasi voisin vieläkin
itkeä ja nauraa.
Mutta Kohtalo puhuu
se yrittää neuvoa
kuinka minun pitäisi valita ja elää.
On päivä päivältä vaikeampaa tietää
mikä on oikea suunta.
Elämä voisi muuttaa kurssia
Sinä virrata
ja asuttaa itsesi minuun.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Siis.kuinka runollisesti sanottu.Imin joka sanan kallooni ja olin niin ravittu runouden kieltä..kiitos Sinulle
" runollisesti sanottu " olen otettu
tuollaisesta palautetteesta, amatöörejähän tässä
kuitenkin ollaan.
Ja kiitos kuuluu aina kommentoijalle, Sinulle.
Tuo viimeinen säkeistö on hengästyttävä. Koko runo .. siis... ensimmäinenkin...*huokaus*
Miten sinä oikein pystyt tähän...
Kiitos lukuhetkestä :O
Ensimmäinen säkeistö, se taitaapi kertoa siitä
ihmisen yksinäisyydestä. Siitä, jota tuntee vaik-
ka ei olisikaan yksin - mieli voi olla silti kuin
orvolla kun elämä vie.
> miten sinä oikein pystyt tähän <
Taisipa olla eilen, kun Mysille vastasin hänen
kysymykseensä, melkein samanlaiseen. Hän muis-
taakseni kysyi, että mistä sanani tulevat, tai-
vaastako ?
Jonkinlainen sana-arkku on toisinaan avoinna,
toisinaan tuntuu että oikeita sanoja ei vain löy-
dy, vaikka kuinka yrittäisi hakea.
Yhtä lailla olen Sinunkin palautteestasi otettu,
kuin edellisenkin ja kiitän mitä nöyrimmin.
Pari tuntia kaiketi tässä on jo vierähtänyt,
joten pakko poistua askareisiin.
Vireää päivää Sinulle.
Hieno oli heti aamusta lukea, heräsin juuri eikä ole vielä sanoja.
Koskettavaa: elämä voisi muuttaa kurssia, Sinä virrata ja asuttaa itsesi minuun.
Siitä minäkin unelmoin...*huoh* Nyt kahvinkeittoon:)
Minulla on ollut niin paljon tänään tohinaa,
etten ole tänne aiemmin sitten aamun ehtinyt.
Melkein petyin, kun ei Sinulta ollutkaan vasta-
runoa, kun olen niin tottunut jo niihin. Mutta
palautehan sinänsä on tärkein, ei niinkään se,
että pitäisi aina olla vastaruno.
Harvinaisen myöhään muuten oletkin tänä aamuna
noussut.
Mitä lie, yksinäisyyden ja unelmoinnin sekamels-
kaa koko runo. Hirmuista enttententteniä taas aa-
mulla, että minkä tänne oikein heitän. Mitään ei
eilen syntynyt runorintamalla, aika meni sen no-
vellin kimpussa. Ja koska joku pakko taas ajoi
jotakin tuomaan, niin muistitikun sisältöä
sitten vaan selaamaan.
Kiitos Sinulle, ja toivottavasti helpottaa jo se
mistä kirjoitit * peukku pystyssä sille *
kuka antoi kohtalolle
oikeuden tarttua siihen
virtaan joka vei meidät
eri suuntiin
laittoi jylhät puut
kaartumaan hennon
sammalen peittämän
polun ylle
polku oli meidän
kadoten virtaan
vei ilon ja uskalluksen
nauraa ilman Sinua
************************
Hieno ja vaikuttava runo, Linda.
Loihdit maiseman ja tunnelman
niin sykädyttävästi, etten tiedä ketään,
joka voisi tehdä sen koskettavammin.
Kiitos, tämä oli lukunautinto :)
Sinä luet minun ajatuksiani - olet mennyt
pääni sisään, apuva ! Runosi, se koskettaa ja
kuinka upeasti oletkaan sen koonnut, huoks.
Kohtalo
se ei halunnut olla myötämielinen
vaan ajoi esteitä tielle,
oli hukuttaa minut itseltäni
ja katsoin silmin kyyneltyvin
menneeseen aikaan.
Takerruin liiaksi siihen
ja elin unelmissa
toiveessa siitä
että kaikki vielä voisi olla toisin.
Olen hyväksynyt Kohtalon käänteet
käynyt raskaimman läpi kaiken
ja elämä
minä tulen !
*********
> etten tiedä ketään,
joka voisi tehdä sen koskettavammin <
Mari - tuolla on suuremmoinen vaikutus, vaikka
olinkin enemmän kuin yllättynyt tulleista palaut-
teista. Mutta minua liikuttaa se,
k i i t o s
on vähän, mutta se tulee sydämestä.
...ikävän karkoitus lähestyy kysymystä elämän tarkoituksesta...
Saat sanasi sopimaan runoon tavattoman kauniisti. Kiitos että kirjoitit runosi meidän luettavaksi, tarjosit lukunautinnon!
olet oivaltanut runoni sanoman, juuri siitä on
kysymys. Tämä elämä on ajanut niin paljon estei-
tä oikeasti eteeni, että toisinaan on tuntunut
" en jaksa enää "
Eihän tämä nyt synkimpiä runojani kuitenkaan ol-
lut, paljon synkempiäkin on ollut. Ja taisit sen
" kovan maankin " tuolla taannoin käydä
kommentoimassa, se oli varmaan niitä synkimpiä.
Tässä kuitenkin on jonkinlaista valoa/toivoa.
Kiitoshan kuuluu aina sinne, nyt siis mitä lämpi-
mämmin Sinulle.
UPEAA
Kiitos
sanatonna olen edessäsi !
Niiaan ja kiitän.
Joka noille metsän puille
voi taivas mitä oonkaa haastellu?
Ihmisen ikävää!!
Sitä sielä sinne kaikkialle itkien,
kylvänny toivossa jos askeltais
ihminen tunteva lämmin .
Kaipuun kukka miten isoks se on kasvannu?
Taivaita asti hipoo, minne ei katse nää.
On tiet moneen kertaan polettu ja tuoki.
"Elämä vois muuttaa kurssia
Sinä virrata
ja asuttaa itsesi minuun". Huokaan.
Nyt taas uus päivä ja me sen lehdellä.
Uskotaan, toivotaan ja rakastetaan..Liisa
sanoppas muuta. Luonnossa minäkin murheitani oon
usein purkanut, katsellut ja kuunnellut kosken
pauhua ja itkenyt metsässä sammalille. On ollut
nöyriä kuuntelijoita ympärillä, edessä.
Lause johon runossani viittaat, se on ollut hy-
vin usein mielessä. Niinä hetkinä, kun on elä-
mältä tuntunut pohja katoavan. Tässä sitä nyt
kuitenkin vielä ollaan, jonkinlaisessa kunnossa.
Uskotaan, ja toivotaan - yritetään rakastaakin,
vaikka joskus sekin tuntuu ylitsepääsemättömän
vaikealta.
Kiitos Liisa käynnistäsi, ja aina yhtä kaunissi-
sältöisestä palautteestasi.
Jos luonto puhuu tai ei puhu, niin Lindan runot kuitenkin puhuvat omaa kieltään.
Tässä runossa on kauniisti ja taidokkaasti kirjoitettu luontoelementein
elämän vaikeuksista ja kuinka kohtalo meitä joskus säätelee. Hieno runo, kiitos!
Joskus elämä koettelee ja kohtalo ohjaa, mutta löytää kyllä tiensä kun sen aika on.
" nimesi " kuulostaa jotenkin suloiselta.
Ensimmäinen osio palautteestasi
> Lindan runot kuitenkin puhuvat omaa kieltään <
tuo lämmitti paljon, kuin runoissani olisi jokin
oma leima. Toisaalta, kaipa meidän jokaisen tyy-
li on omanlaisensa.
En lähde itse sen paremmin analysoimaan runojani
koskaan, se saa jäädä lukijalle. Ja olen kyllä
saamastani palautteesta nyt yllättynyt.
Lämmin kiitokseni sanoistasi Sinullekkin, ne kan-
nustavat eteenpäin.
Kaunista. Tuli hyvä olo!
miellyttävää, Sinua ei ole näkynyt pitkään aikaan
ei kommentointi- eikä runoilupuolella mielestäni.
Kyllä tuolla toisellakin puolella vierailen sil-
loin tällöin, enkä mielestäni ole siellä Sinun
runojasi nähnyt, kuin en täälläkään.
Mutta kiitän Messias. Jos runostani tuli hyvä
olo, niin usko pois - myös Sinun sanoistasi.
Totta on, etten ole kirjoitellut täällä saati sitten kommentoinut pitkiin aikoihin. Olen kyllä seurannut molempia palstoja aktiivisesti. On taas eletty niitä aikoja, jolloin runosuoni ei pulppua sitten millään ja aktiivitaso on liikkunut -1 ja 0:n välillä. Pientä alakuloisuutta on ollut ilmassa johtuen varmasti osaltaan pimeydestä.
Ehkä voisin laittaa tänne jotain vanhaa pöytälaatikosta. Hyvää loppuvuotta! t: Messias
Niin, eihän se runosuoni aina pulppua. Itsellä-
kin se nukuksissa ollut pitkiä aikoja, mutta sil-
loin kun se on sykkinyt, on runoja syntynyt usei-
takin päivässä. Tallennan kaikki, ja kun siltä
tuntuu että tänne haluan jonkun tuoda, napppaan
muistitikulta.
Alakulo kuuluu monella tähän kaamosaikaan, mutta
kevättä kohti ollaan jo onneksi menossa.
Huomasin, että olet tuonut eilen jonkun runon -
miellyttävää. Varmasti tulen lukemaan ja kommen-
toimaan sen, olen aina ollut runojesi ihailija.
Haeskelin toissapäivänä laajalla haulla runojasi,
mutta oli outoa, ettei se löytänyt kuin 2. Kum-
paankin olin kommentoinut.
Mutta, mitä parhainta vuoden jatkoa myös Sinulle.
Toivon, että runosuonesi alkaa taas sykähdellä
ja saamme nauttia täällä niistä.
Lämpimin terveisin
linda