Ylioppilasteatterin Valasmyrskystä oli jo nimenä kuin myös tekijöidensä puolesta luvassa esitys, joka ei edusta teatterin eikä varsinkaan kesäsellaisen niitä normeja, joita yleensä on totuttu odottamaan.
Kun YT:n monivuotinen tyyssija Mustikkamaalla uhkaa kadota halutun vaakasuoran asennon pystysuoraa versiota edistävän möykkäkeskuksen (lue tanssipaviljongin) alle, olisi luullut teatterin ottavan tästä kenties yhdennestätoista hetkestään kesäisessä lintukodossaan kaiken mahdollisen ilon irti. Eipä silti, niin Aune Kallisen ohjaama tiimi on monella tavoin tehnytkin, Valasmyrsky on tilaa ja aiheita piristävästi hyväkseenkäyttävä, mutta ei missään mielessä perinteinen kesäteatteriesitys.
Yksi kivi on irrottanut Mustikkamaan, joka ajelehtii Atlantin ja Atlantiksen
välillä jollain tuntemattomalla merellä. Tämän löyhän problematiikan ympärille kasaantuvat mm. sokea tiedemies, runoilija, kapteeni, valastutkija opetuslapsineen sekä salaperäinen Vesinainen.
Valasmyrsky on tekstiensä hajanaisuudesta huolimatta lennokas ja kunnianhimoinen esitys. Nyt matkassa ei ole löysää eli toisteisuutta samalla tavoin kuin viimevuotisessa Che-oopperassa, vaan koko paketin kesto on tiivistetty väliaikoineen reiluun kahteen tuntiin.
Henkilöihin on vaikea päästä kiinni, mutta todellisia herkkuja joukosta löytyy, kuten Ulla Variksen "vieteristä vedettävä" asiantuntija, Tuomas Tulikorven sokea mies, Jaakko Kiljusen pöydänrakentaja ja erityisesti esityksen musiikkimaiseman luojan Laura Murtomaan tenhoavakatseinen Vesinainen.
Alkupuolen mustavalkoisesta puvustuksesta kuoriudutaa vähitellen teemojen mukaan ja jäljelle jää lähinnä valkoista. Vesinainen sinisessä leningissään tekee tästä linjasta visuaalisesti piristävän poikkeuksen.
Valasmyrsky ei ehkä ole tajunnanvirran räjäyttävää teatteria, eikä ehkä ulkoilmaesityksenä kaikkein tehokkain ääni-liike-testikään, mutta katsottava, monin paikoin oivaltava esitys se on. Jospa ihme vielä tapahtuisi ja YT saisi pitää Mustikkamaan teatterinsa...
Kun YT:n monivuotinen tyyssija Mustikkamaalla uhkaa kadota halutun vaakasuoran asennon pystysuoraa versiota edistävän möykkäkeskuksen (lue tanssipaviljongin) alle, olisi luullut teatterin ottavan tästä kenties yhdennestätoista hetkestään kesäisessä lintukodossaan kaiken mahdollisen ilon irti. Eipä silti, niin Aune Kallisen ohjaama tiimi on monella tavoin tehnytkin, Valasmyrsky on tilaa ja aiheita piristävästi hyväkseenkäyttävä, mutta ei missään mielessä perinteinen kesäteatteriesitys.
Yksi kivi on irrottanut Mustikkamaan, joka ajelehtii Atlantin ja Atlantiksen
välillä jollain tuntemattomalla merellä. Tämän löyhän problematiikan ympärille kasaantuvat mm. sokea tiedemies, runoilija, kapteeni, valastutkija opetuslapsineen sekä salaperäinen Vesinainen.
Valasmyrsky on tekstiensä hajanaisuudesta huolimatta lennokas ja kunnianhimoinen esitys. Nyt matkassa ei ole löysää eli toisteisuutta samalla tavoin kuin viimevuotisessa Che-oopperassa, vaan koko paketin kesto on tiivistetty väliaikoineen reiluun kahteen tuntiin.
Henkilöihin on vaikea päästä kiinni, mutta todellisia herkkuja joukosta löytyy, kuten Ulla Variksen "vieteristä vedettävä" asiantuntija, Tuomas Tulikorven sokea mies, Jaakko Kiljusen pöydänrakentaja ja erityisesti esityksen musiikkimaiseman luojan Laura Murtomaan tenhoavakatseinen Vesinainen.
Alkupuolen mustavalkoisesta puvustuksesta kuoriudutaa vähitellen teemojen mukaan ja jäljelle jää lähinnä valkoista. Vesinainen sinisessä leningissään tekee tästä linjasta visuaalisesti piristävän poikkeuksen.
Valasmyrsky ei ehkä ole tajunnanvirran räjäyttävää teatteria, eikä ehkä ulkoilmaesityksenä kaikkein tehokkain ääni-liike-testikään, mutta katsottava, monin paikoin oivaltava esitys se on. Jospa ihme vielä tapahtuisi ja YT saisi pitää Mustikkamaan teatterinsa...
Vastaukset 2
Vanhimmat
..huonoin näytös mis oon ikinä ollut! Ei ees tuntunu et oli teatteris, ihan ku siis edes oisi vaan hyppinyt lauma nuoria.. toki oli siellä muutama lahjakaskin näyttelijä, mut se ei paljoa auttanu ku kässäri oli yksinkertasesti PASKA! Anteeksi nyt vaan..
Esitys oli justiinsa niin täyttä tuubaa kuin voi harrastelijamainen pseudosyvällisyys olla. Lisäksi se oli niin ARMOTTOMAN TYLSÄ. Periaatteenani on, etten lähde teatterista kesken pois, mutta väliajalla kyllä mietin moneen kertaa jäänkö. Päätin sitten katsoa jutun loppuun, josko se siitä paranisi. Ei parantunut. Paskaa, mikä paskaa, vaikka juttu hiukkasen kiinteytyikin lopussa. Jos siinä yritettiin jotain kesäteatterin kaavoja rikkoa niin mettään meni, että kolisi.
Taisi olla yksi huonoimmista teatteriesityksistä mitä olen koskaan nähnyt.