Kaikki alkoi siitä kun tapasin miehen- ex-poikaystäväni- kolmisen vuotta sitten. Meillä oli ihanaa, rakastin niin kovaa että koski. Suhteemme loppui, koska päätin itse jättää hänet, koska tunsin että hän halusi kokeilla vielä siipiään eikä ollut valmis vielä täysin vakavaan suhteeseen. Tämä mursi kummankin sydämen, mutta siinä vaiheessa en tiennyt muuta ratkaisua. Kaipasin turvaa, jota hän ei kyennyt silloin antamaan.
Nyt seurustelen toisen miehen kanssa. Suhde on ollut hyvä, mutta näin exäni muutama viikko sitten baarissa. Iski täydellinen romahdus. Alkoi huippaamaan ja oli pakko poistua baarista. Sanoin poikakaverilleni, että mahaa koski (tottahan se tietysti olikin, mutta syytä en kertonut). Viimeiset viikot ovat olleet tuskaa. Aina kun poikakaverini yrittää koskea muhun alkaa itkettämään. En halua seksiä, en mitään. Tuntuu, että väärät kädet pitelevät mua. Haastan riitaa, kiukuttelen, en ole oma itseni. Poikakaverini ihmettelee, miksi olen tällainen, mutta en voi kertoa.
Luulin, että vihdoin olin saanut elämän kasaan. Pystynyt unohtamaan, mutta ei kai sitä koskaan täysin pysty siihen. Huomaan, että olen edelleen ihan rakastunut exääni. Hemmetti tuntuu, että elämä on ihan pilalla. Vituttaa. Välillä tunnen vihan tunteita exääni kohtaan, koska hänen piti ilmestyä nyt esiin kun kaikki oli kunnossa, vaikka eihän se hänen vikansa ole. Ja vihaan häntä myös siksi, että rakastan häntä niin paljon.
Nyt seurustelen toisen miehen kanssa. Suhde on ollut hyvä, mutta näin exäni muutama viikko sitten baarissa. Iski täydellinen romahdus. Alkoi huippaamaan ja oli pakko poistua baarista. Sanoin poikakaverilleni, että mahaa koski (tottahan se tietysti olikin, mutta syytä en kertonut). Viimeiset viikot ovat olleet tuskaa. Aina kun poikakaverini yrittää koskea muhun alkaa itkettämään. En halua seksiä, en mitään. Tuntuu, että väärät kädet pitelevät mua. Haastan riitaa, kiukuttelen, en ole oma itseni. Poikakaverini ihmettelee, miksi olen tällainen, mutta en voi kertoa.
Luulin, että vihdoin olin saanut elämän kasaan. Pystynyt unohtamaan, mutta ei kai sitä koskaan täysin pysty siihen. Huomaan, että olen edelleen ihan rakastunut exääni. Hemmetti tuntuu, että elämä on ihan pilalla. Vituttaa. Välillä tunnen vihan tunteita exääni kohtaan, koska hänen piti ilmestyä nyt esiin kun kaikki oli kunnossa, vaikka eihän se hänen vikansa ole. Ja vihaan häntä myös siksi, että rakastan häntä niin paljon.
Vastaukset 2
Vanhimmat
sinut silloin?
No oli miten oli, noin yleisneuvona sanoisin, ettei rakkautta kannata yrittää paeta. Kuten olet huomannut, se on sinussa eikä poistu. Jos kerran kummatkin rakastitte toisianne niin minnepä se tunne katoaisi. Voihan tämä toinen olla nyt valmiimpi suhteeseen kuin oli silloin kun erositte.
Rakkaus ei koskaan kuole. Yhtä hyvin voisit yrittää juosta varjosi edelle kuin omia tunteitasi paeta. Voit vihata ikuisesti, mutta silti se varjo
on siinä.
mulla ei ole tota ongelmaa. Jos exän jossain näkisin ni mahaa alkais vääntää pelkästä inhosta, sen verran
äklö ihminen oli.
Ei todellakaan ex haittaa mun nykystä suhdetta, ihan yhdentekevä tyyppi nykyään.