Tulkinta: Keisari Augustus

Tämän tulkinnan on tarkoitus käsitellä erästä maailmanhistorian kuuluisimmista miehistä. Rooman ensimmäistä keisaria, Augustusta. Kuka ei olisi joskus kuullut sanoja "...niinä päivinä keisari Augustukselta kävi käsky..." jouluevankeliumista.

Aloitan jälleen lyhyellä elämänkerrallisella esittelyllä, perustuen lähinnä Anthony Everittin kirjaan "First emperor" sekä Tom Hollandin "Rubikoniin". Itse tulkintaosuus alkaa katkoviivan jälkeen.

Tulkinnan päähenkilö syntyi 23. syyskuuta 63 e.Kr Gaius Octavius nimisenä pienessä Velitraen kaupungissa -Nyk. Velletri- noin 60 km Roomasta kaakkoon.

Hieman roomalaisten nimikäytännöstä. Kullakin miehellä -HUOM!- oli syntyessään ainakin etunimi, kuten Gaius ja suvun nimi kuten Julius. Joillakin oli lisäksi suvun haaran nimi kuten Caesar. Nämä kolme muodostivat niin sanotut "tria nomina", kolme nimeä, joita kaikilla ei välttämättä ollut. Mies saattoi myöhemmin saada lisänimen, joka liittyi jotenkin hänen ominaisuuksiinsa tms kuten Magnus tai Strabo. Miehet antoivat yleensä pojilleen sukupolvesta toiseen samoja etunimiä. Esimerkiksi kuuluisan Gaius Julius Caesarin isän ja isoisä olivat myös nimeltään Gaius Julius Caesar. Tulkinnan päähenkilöä kutsun tässä Octavianukseksi, kuten useimmat historioitsijatkin. Selitän myöhemmin tämän nimen merkityksen.

Naisia kutsuttiin vain suvun latinalaisella "naismuodolla" kuten Julia tai Cornelia, vastaavasti Juliusten ja Corneliusten suvusta. Naisilla ei katsottu olevan saman lailla merkitystä kuin miehillä. Yleensä roomalaisessa yhteiskunnassa yksilöiden katsottiin palvelevan valtiota.

Octavianuksen isä oli nouseva "uusi" -Hän ei ollut Rooman patriisisuvuista- poliitikko Gaius Octavius ja hänen äitinsä Atia Balba, Julius Caesarin sisaren tytär ja Caesarin "henkilökohtaisen pankkiirin" Marcus Atius Balbuksen tytär. Octaviukset olivat ilmeisesti melko varakkaita.

Vuonna 49 e.Kr Rooma oli sisällissodan kourissa, kun Caesar ylitti Rubikonjoen armeijoineen ja kävi sotaan Rooman hallitsevia piirejä vastaan. Caesar valtasi nopeasti Italian ja ryhtyi valmistelemaan sotaretkeä Gnaeus Pompeius Magnuksen Espanjan armeijaa vastaan. Näihin aikoihin Octavianus alkoi lähentyä kuuluisaa sukulaistaan.

Caesar löi pian tasavaltalaiset Farsaloksen taistelussa ja tasavaltalaisten ylikomentaja Pompeius pakeni Egyptiin, jossa hänet murhattiin. Caesar tuli Egyptiin pian tämän jälkeen ja sekaantui vallanperimyskiistaan.

Egyptiä oli jo kauan hallinnut Ptolemaiosten hallitsijasuku. Suvun Egyptin hallitsijaksi oli vakiinnuttanut Aleksanteri Suuren eräs kenraali, Ptolemaios Laguksen poika. Hänestä tuli Egyptin faarao Ptolemaios I Soter - tarkoittaa "pelastaja". Lähinnä Ptolemaios onnistui pelastamaan Aleksanteri Suuren ruumiin, jonka hän kaappasi sen matkalla hautajaisiin Makedoniaan sekä vanhojen faaraosukujen tavat, joihin sisältyi sisaravioliitot, siis Faarao meni naimisiin oman sisarensa kanssa.

Caesarin tullessa Aleksandriaan -Egyptin silloinen pääkaupunki. Nimetty Ptolemaios Soterin sinne erityisessä sarkofagissa näkyvälle paikalle hautaaman Aleksanteri suuren mukaan- Ptolemaiosten suvun kunnianhimoisin naispuolinen jäsen, kuningatar Kleopatra - Tarkoittaa "Hänen isiensä kunniaksi"- oli aloittanut sodan veljeään vastaan. Caesar asettui Kleopatran puolelle ja löi myöhemmin esimerkiksi juutalaisen Antipaterin ja tämän pojan Herodeksen -Herodes Suuri- avulla faaraon joukot ja asetti Kleopatran veljineen -Veli menehtyi pian sairauteen- hallitsijoiksi. Kleopatra oli kuitenkin ennättänyt tulla raskaaksi ja synnytti Caesarille pojan. Tämä ainoa Caesarin tunnetuista pojista sai nimekseen Ptolemaios XV Caesar, jonka aleksandrialaiset ristivät nimellä Caesarion, "Pikku Caesar".

Caesar alkoi pian suosimaan Octavianusta palattuaan Roomaan ja Octavianus mm sai monien ihmisten pyyntöjä läpi suoraan Caesarille. Hän alkoi olemaan eräänlainen harmaa eminenssi Caesarin lähipiirissä. Hänen oli määrä osallistua Caesarin Espanjan sotaretkelle, mutta huonon terveyden vuoksi se meni häneltä pääosin ohitse.

Caesar halusi Octavianuksen mukaan uudelle sotaretkelleen daakialaisia ja Parthialaisia vastaan. Hän halusi kukistaa Daakian voimistuvan kuningaskunnan ja lyödä sen jälkeen parthialaiset ja siten kostaa kuolleen ystävänsä Marcus Licinius Crassuksen pieleen menneen sotaretken ja palauttaa Parthian kuninkaan hallussa olevat roomalaislegioonien liput. Octavianus oli Kreikassa odottamassa Caesaria kun tieto maaliskuun iduksesta tuli.

Caesar oli senaatissa maaliskuun 15. päivän aamuna -idus- vuonna 44 e.Kr vastoin lukuisia varoituksia häntä vastaan kehitteillä olevasta salaliitosta. Tuona aamuna joukko salaliittolaissenaattoreita, joukossa Gaius Cassius Longinus ja Marcus Junius Brutus, murhasivat Caesarin.

Octavianus palasi Italiaan kuultuaan tapauksesta. Hänet nimettiin Caesarin testamentissa tämän pääperilliseksi ja samalla Caesar adoptoi hänet pojakseen. Hänen viralliseksi nimekseen tuli Gaius Julius Caesar Octavianus, missä viimeinen osa tarkoittaa adoptointia Octaviusten suvusta. Hän tästä lähin vaati, että häntä kutsuttaisiin Caesariksi.

Liittouduttuaan toiseen triumviraattiin Marcus Antoniuksen ja -"kolmannen pyörän" - Lepiduksen kanssa, Octavianus ja Antonius kävivät sotaan salaliittolaisia, erityisesti Brutusta ja Cassiusta vastaan. He -lähinnä Antonius. Octavianus kärsi taas huonosta terveydestä- löivät salaliittolaiset Filippin taistelussa Kreikassa.

Kaksi triumviraattia olivat hyvin erilaisia ja välirikko oli vain ajan kysymys. Olkoonkin, että Antonius meni naimisiin Octavianuksen sisaren Octavian kanssa. Antonius päätyi hallitsemaan itäosaa imperiumista ja lähentyi kuningatar Kleopatran kanssa.

Octavianus oli jo pitkään vehkeillyt Antoniusta vastaan. Hän teki vain minimin mitä tarvitsi auttaakseen Antoniusta ja söi usein sanansa. Antonius toimitti hänelle 120 sotalaivaa taisteluun Sextus Pompeiusta vastaan, mutta Octavianus ei toimittanut Antoniukselle lupaamaansa neljää legioonaa Parthian sotaretkeä varten.

Välirikko triumvirien -Lepidus oli vetäytynyt politiikasta Sextus Pompeiuksen vastaisen sotaretken jälkeen ja eli monta vuotta Kirkein huvilallaan- välillä johti sotaan ja vuonna 31 e.Kr Octavianuksen kenraali Marcus vipsanius Agrippa löi Antoniuksen laivaston Aktiumin meritaistelussa. Pian tämän jälkeen Antonius ja Kleopatra tekivät itsemurhan.

Antoniuksen ja Kleopatran kuoltua Octavianus käytännössä oli Rooman yksinvaltias ja hän liitti Egyptin lopullisesti imperiumiinsa. Oli kuitenkin jäljellä yksi kysymys: Mitä tehdä Caesarin ja Kleopatran yhteiselle pojalle, Caesarionille.

Octavianus oli poliittisesti alusta saakka vahvoilla, koska hän oli Caesarin adoptiopoika. Caesarion oli kuitenkin Caesarin oma poika. Poika oli tuolloin teini-iässä. Valinta oli Octavianukselle helppo: Hän antoi teloituttaa Caesarionin. Caesarin ainoana poikana tämä oli yksinkertaisesti liian vaarallinen jätettäväksi henkiin.

Octavianus hallitsi imperiumiaan kuolemaansa, vuonna 14 j.Kr saakka. Hän mm rauhoitti tilanteen Germanian -Suunnilleen nykyinen Saksa- alueella ja Juudeassa, jossa hän nimitti -Antoniuksen vanhan ystävän- Herodes Suuren "Rooman ystäväksi". Senaatti myönsi Octavianukselle arvonimen Augustus, "kunnianarvoisa", ja Octavianus vakiinnutti Caesarin -"keisari"- nimen periytymisen jälkeläisilleen sukupolvesta toiseen. Siten hän oli Rooman ensimmäinen keisari.

Everittin mukaan Octavianuksen pitkäaikainen puoliso Livia Drusilla -Aurinkomerkkivesimies, mutta Everitt ei ole varma syntymävuodesta- myrkytti tämän. Octavianuksen ensimmäinen seuraaja keisarina oli hänen tuosta liitosta adoptoima poika, Tiberius -Aurinkomerkkiskorpioni.

-------------------------------

Octavianuksen syntymäkartan planeettasijainnit ovat seuraavanlaiset:

-Aurinko neitsyessä
-Kuu neitsyessä
-Merkurius neitsyessä
-Venus leijonassa
-Mars neitsyessä
-Jupiter kaksosissa

Everittin mukaan Octavianus syntyi juuri ennen auringonnousua, joten nouseva merkki on neitsyt ja Aurinko nousevana planeettana.

Hyvinkin vähän astrologiaan tutustunut kiinnittää huomionsa nopeasti suureen määrään planeettoja neitsyessä. Venus on ainoa henkilökohtainen planeetta joka ei ole neitsyessä ja senkin syrjäyttää Aurinko neitsyessä. Kartalla on muita vähemmän ilmeisiä tärkeitä seikkoja, mutta aloitetaan henkilökohtaisista planeetoista:

Neitsyt on vanhassa astrologiassa -jota myös Roomassa harjoitettiin yleisesti- erittäin huono merkki. Octavianus Everittin mukaan olikin saanut huonon horoskooppiluennan silloisilta astrologeilta. Syntymäkartan mukaan tämä ei ole mikään ihme. Neitsyen merkki tunnettiin klassisesti zodiakin "kiirastulena" ja liittyi puhdistumiseen. Nykyään merkki liitetään terveyteen, työhön ja velvollisuuksiin. Octavianus eli suuren osan elämästään huonon terveytensä vuoksi kuoleman rajalla.

Planeetoista suuri osa on sijoittunut 12. huoneeseen, joka tuolloin tunnettiin yhdessä kalojen merkin kanssa "zodiakin helvettinä". Nykyään se tunnetaan epäonnistumisen huoneena. Jos haluat tietää, miksi epäonnistut jossain asiassa, varsinkin jos epäonnistuminen on pitkäaikaista, katso 12. huoneen sisältöä. Tämä on sen merkitys.

Octavianuksen huono terveys sopii hyvin tähän neitsyen merkin painottumiseen. Kun planeetta on sijoittuneena tiettyyn merkkiin, merkin edustamat asiat saavat uutta painoarvoa. Aurinko neitsyessä voidaan tulkita, että Octavianuksen terveys ei ikinä olisi hänelle tarpeeksi hyvä. Myös Mars on neitsyessä ja Mars usein aiheuttaa häiriöitä sijaintimerkkiinsä liittyen. Esimerkiksi oinaassa se voi tehdä päänsäryn ongelmaksi, vesimiehessä verenkierron jne.

Neitsyt on myös klassinen palvelijan merkki. Kun sekä Aurinko että nouseva merkki ovat neitsyessä, merkitys on, että ihminen kehittyy palvelemaan -Aurinko neitsyessä- muita palvelemalla muita ja täyttämällä velvollisuutensa heitä kohtaan -askendentti neitsyessä. Koska Aurinko on nousevana planeettana, henkilö kuitenkin ilmentää ulospäin -Aurinko askendentilla- hallitsijamaista olemusta. Auringon ja askendentin keskinäiset aspektit herättävät aina kysymyksen: "Miten paljon paljastan itsestäni muille? Minkä osan säilytän maskin takana ja mitä jaan?".

Octavianuksen urasta lukiessa saakin nopeasti vaikutelman "harmaasta eminenssistä", siis virallisesti mitättömästä henkilöstä, joka kuitenkin käyttelee todellista valtaa. Neitsyen merkille sopii hyvin tuollainen asema, sillä harmaa eminenssi on etupäässä palvelijana herralleen. Esimerkiksi verratessa Octavianuksen ja Caesarin uraa erilaisuus on silmiinpistävä. Kun Caesar joutui itse luomaan asemansa -Hän oli köyhtyneestä patriisisuvusta eikä pelkkä nimi taannut Roomassa vielä paljoa-, Octavianus sai asemansa paljolti valmiina Caesarin avustajana. Caesar hankki valtavan omaisuuden ja suuren määrän klienttejä -Roomalaiselle ylimykselle klientit olivat eräänlainen riippuvaisverkosto. Siis ihmisiä, joille hän teki palveluksia ja jolle nämä ihmiset tekivät vastapalveluksia-, Octavianus peri nämä. Hän tuo hieman mieleen erään toisen aurinkomerkkineitsyen, kardinaali Richelieun.

Jos noudatamme hieman esoteerisempaa tulkintaa, niin Merkurius 12. huoneessa kuvaa sitä, että Octavianus entisen reinkarnaation -12. huone-aikana kuoli hyvin nuorena -M.Tämä sopii kyllä hänen huonoon terveyteensä. Edelleen syntymäkartta samalla voidaan katsoa "kuolinkartaksi", koska syntymähetkellä ihminen reinkarnoituu hengen maailmasta materiaaliseen. Syntymän hetkellä hän erottuu äidistä omaksi yksilökseen, vaikka fyysinen ruumis onkin jo olemassa kohdussa. Viimeinen huone kuvaa kohdussa vietettyä aikaa.

Kuu 12. huoneessa kuvaa alitajuista -12.huone ennen kaikkea on alitajuinen- halua jäädä syntymättä.Tämäkään ei sinänsä yllätä, sillä toinen tulkinta on, että äiti -Kuu- on salainen vihollinen -12.huone.

Octavianus oli luonteeltaan muuten hyvin perusteellinen ja suunnitteli tarkasti tekemisensä. Tämä sopii hyvin neitsyen merkkiin, sillä tyypillinen aurinkomerkkineitsyt on sellainen, joka lukee kaikki käyttöohjeet, oppaat yms miten jokin laite -tai joskus ihminen- toimii. Maan elementin merkkinä neitsyt myös osaa kärsivällisyyden taidon ja ottaa asiat ajallaan.

Ehkä mielenkiintoisin seikka Octavianuksessa oli hänen halpamaisuutensa ja julmuutensa. Everitt mainitsee, että hän oli erityisen armoton sellaisia ystäviä kohtaan, jotka pettivät hänet. Astrologi Stephen Arroyon mukaan Venus leijonassa ihminen on hyvin armoton siinä vaiheessa ystäviään kohtaan, kun ei voi enää kunnioittaa näitä. Yleensä ystävät eivät saa toista tilaisuutta. Kannattaa huomata, että Octavianus oli hyvin ylpeä, sillä Aurinko -leijonan merkin hallitsijana Aurinko korostaa kartan em leijonateemaa- on nousevana planeettana. Eräs hänen elämäntehtävistään varmasti olikin oppia nöyryyttä palvelemalla muita -Aurinko neitsyessä.

Jos sinulla muuten on mies-/naisystävä, jolla on Venus leijonassa, kannattaa olla harrastamatta syrjähyppyjä tms tai ainakin olla jäämättä kiinni. Todennäköisesti ensimmäinen syrjähyppy, jonka hän saa tietoonsa jää suhteenne viimeiseksi, sillä hän sai tarpeekseen. Stephen Arroyo mainitsee tapauksesta, jossa Venus leijonassa nainen oli ottamassa eroa miehestään, koska tällä oli salainen suhde toiseen naiseen. Asiaan ei vaikuttanut mitenkään se, että tuo Venus leijonassa nainen oli parhaillaan itsekin tuollaisessa salasuhteessa toiseen mieheen. Näiden ihmisten kanssa on hyvä totutella kaksoisstandardeihin -Se mikä on sallittua hänelle ei ole sinulle.

Eräs mielenkiintoinen piirre Octavianuksen kartalla on Merkuriuksen lähes tarkka neliö Plutoon. Epäilemättä, jos Pluto tuolloin olisi tunnettu, hänen horoskooppiluentansa olisi aiheuttanut hänen hylkäämisensä oman onnensa nojaan ulkomaailmaan syntymän jälkeen. Tämä oli tyypillinen roomalainen tapa, jos lapsi oli epäkelpo. Vauvat kuolivat nälkään yms jossain tienvarressa tms, jos joku ohikulkija ei sattunut säälimään heitä. Octavianuksen horoskooppiluenta lähes toi hänelle tämän epämiellyttävän kohtalon.

Kuitenkin on hyvä huomata, että Merkurius tässä on aurinkomerkin hallitsija, joten sen aspekti Plutoon on tavallista tärkeämpi. Elämä -Aurinko- "kuoleman rajalla" -Pluto- saa aivan uuden merkityksen. Terveys -neitsyt- oli usein vähällä viedä Octavianuksen ennenaikaiseen kuolemaan -P. Mielenkiintoinen seikka myös, että Pluto hallitsee myrkkyjä ja Everittin mukaan hän kuoli vaimonsa myrkyttämänä.

Tässä on hyvä huomata, että Kuu 12. huoneessa voi tarkoittaa naisia miehen elämässä yleensäkin. Naisia siten, kuin mies on saanut heistä kuvan äitinsä kautta. Kuu 12. huoneessa osoittaa, että hän koki äitinsä salaiseksi viholliseksi ja lopulta eli tämän -Merkurius muuten syrjäyttää myös Kuun Octavianuksen kartalla- kokemuksensa vaimonsa kautta.

Merkurius/Pluto ilmenee yleensä raadollisena -P- mielenä -M. Nämä ihmiset ovat usein mestarillisia strategikkoja ja juonittelijoita, mutta myös mestareita repivässä kielenkäytössä ja "myrkkykynän" käytössä. Octavianuksen juonittelutaipumus ja hänen pelaamansa valtapelit olivat varmastikin peräisin tästä aspektista. Hänen mielensä -M- askarteli alitajuisesti -12.huone- vallan -Pluto; Pluto liittyy valtaan vallan herättämän intohimon ja todellisen voiman symbolina. Toisin kuin Aurinko jolle riittäisi kyllä näkyvä julkisivu. Tämä julkisivukin tosin on korostunut nousevassa Auringossa Octavianuksen kartalla- parissa. Hän myös kävi mustamaalauskampanjaa kuningatar Kleopatraa vastaan, mikä hyvin kuvaa myrkkykynätaipumuksia.

Octavianus myös oli hyvin häikäilemätön niitä ihmisiä kohtaan, jotka olivat uhka hänen vallalleen. Tätä kuvaa hyvin nuoren Caesarionin -joka ei ollut vehkeillyt tätä vastaan- teloitus. Pluto on mestari tuollaisissa "ennaltaehkäisevissä" toimenpiteissä. Toisin sanoen, Octavianuksen mieli oli aina alitajuisesti siellä, missä valta oli ja miten se säilytetään.