Sairastanko minä jonkinlaista BED:iä kun saan ahminmiskohtauksia parina päivänä viikossa? Ne eivät ole mitään pieniä.
Ennen ahmin mitä vaan ruokaa mutta nyt enemmänkin herkkuja ja etenkin suklaata. Suklaata saattaa mennä kilokin kerralaan ilman mitään pahaa oloa. En melkein koskaan ole täysi tai oikeastaan vatsani on täysi ja turvonnut mutta minulla on kokoajan silti nälkä. Vaikka syönkin yleensä "normi" päivinä normaalisti ja liikun paljon silti nälkä.
Mutta kun on muutaman päivä ollut ahmimatta on pakko syödä itsensä täyteen herkkuja, jotta saa ikäänkuin ällöttävän olon että ruoka ei enään ole hyvää. Ja se tulee vasta kilosta herkkuja! Järkyttävä määrä! siihen kaikki normiruuat. Sitten taas parin päivän päästä sama uudelleen. Onko tämä tuttua? onko tämä tätä ns. ahmimishäiriötä?
Joka päivä (paitsi kun olen ahminut) ajattelen ruokaa ja suklaata...Haaveksin siitä ja suunnittelen mitä herkkuja ostan sinä päivänä kaupasta... Se on melkein kuin parasta elämässä! Olenko ihan hullu tai toivoton tapaus? Onko kenelläkään samoja kokemuksia ja ajatuksia?
p.s olen hieman pyöreä 174/74, mutta urheilen paljon, varmaan osittain pitääkseni painoni kurissa
Ennen ahmin mitä vaan ruokaa mutta nyt enemmänkin herkkuja ja etenkin suklaata. Suklaata saattaa mennä kilokin kerralaan ilman mitään pahaa oloa. En melkein koskaan ole täysi tai oikeastaan vatsani on täysi ja turvonnut mutta minulla on kokoajan silti nälkä. Vaikka syönkin yleensä "normi" päivinä normaalisti ja liikun paljon silti nälkä.
Mutta kun on muutaman päivä ollut ahmimatta on pakko syödä itsensä täyteen herkkuja, jotta saa ikäänkuin ällöttävän olon että ruoka ei enään ole hyvää. Ja se tulee vasta kilosta herkkuja! Järkyttävä määrä! siihen kaikki normiruuat. Sitten taas parin päivän päästä sama uudelleen. Onko tämä tuttua? onko tämä tätä ns. ahmimishäiriötä?
Joka päivä (paitsi kun olen ahminut) ajattelen ruokaa ja suklaata...Haaveksin siitä ja suunnittelen mitä herkkuja ostan sinä päivänä kaupasta... Se on melkein kuin parasta elämässä! Olenko ihan hullu tai toivoton tapaus? Onko kenelläkään samoja kokemuksia ja ajatuksia?
p.s olen hieman pyöreä 174/74, mutta urheilen paljon, varmaan osittain pitääkseni painoni kurissa
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minulla on sama homma. Se on joko tai, joko syön hillittömät määrät tai sitten en syö mitään. pelottaa aina aloittaa syöminen kun se saattaa mennä hallitsemattomaksi ahmimiseksi, siinä mielessä minun on helpompi olla syömättä.
Ja varsinkin suklaa, voisin luultavasti elää suklaalla! Ja ihan sama homma, levy suklaata ei tunnu missään ja se menee ihan tuosta vaan ilman minkäänlaista ongelmaa ja pari pussia karkkia päälle. eri asia on sitten se tunnontuska minkä siitä saan kun olen ahminut...
Pyrin pitämään herkkupäivää kerran viikossa. muut päivät olen syömättä tai sitten yritän syödä varovasti jotain mysliä tms. ( sitäkin menee pahassa tapauksessa monta kulhollista ) Ja tosiaan, nämä muut päivät haaveilen sitten siitä että millä palkitsen itseni herkkupäivänä....hulluahan se on, mutta et ole siis todellakaan yksin tämän asian kanssa. viimeksi eilen vedin suklaalevyn ja vaahtokarkkeja...ja siitä "hyvästä" tämä päivä kuluu syömättä.että näin :/ ikävää, mutta en tiedä miten saisin itseni kuriin. joko tai.
Tajusin lukiesani sun viestiis että mulla on ihan sama ongelma ollut tässä nyt noin pari kuukautta. Pystyisin syömään herkkuja etenkin suklaata ihan sairaat määrät ja siitä tulee tietysti ihan paska olo. Kaiken lisäksi ole yrittänyt laihduttaa mutta eihän se paino herkuttelulla tipu. Painan nyt noin 64kg ja painoa on kesästä tullut lisää 5 kg. En vain pysty hillitsemään itseäni. Joskus nolottaa jos menen kauppaan ja ostan suklaalevyn ja kauhean kasan patukoita, ne menee kevyesti yhessä illassa ja tekis mieli vielä lisää. :( Mikä avuksi?
...on, että sitä pystyy syömään ihan valtavat määrät? joillekin riittää pari palaa, mutta minä pystyn syömään sitä loputtomiin. minuakin nolottaa mennä kauppaan ostamaan edes yhtä suklaalevyä. tuntuu, että ihmiset tuijottavat "läski vetää suklaata". menen jopa niin pitkälle, että haen herkkuja useammasta eri kaupasta, koska en kehtaa ostaa suurta määrää samasta paikasta....kuinka vaikeaksi ihminen voi elämänsä tehdä? välillä nauran itselleni, mutta eihän tämä naurun asia ole. :/
olen muuten samanpainoinen kuin sinä.