Eli ongelma on koti-ikävä...tiedän että se kuulostaa tyhmältä ja nololta...sillä mä oon 15wee...en pysty menee yötä minnekään jos ei oo vanhemmat mukana,koska muuten mua alkaa itkettää ja se helpottaa vast sitten kun on lähtöpäivä...muutenkin pelkään aikuistumista ja esim. sen ekan kerran kokemista ja sit jos joskus löydän poikakaverin ni sen tuomista kotiin ym..onko kellään samaa ongelmaa????Pliis,kertokaa minkä ikäsii ootte ja miten te selviätte siitä tai sit jos jollain on ollu tällanen ongelma ni miten selvisitte siitä???En kai mä oo ainut...=(
Pliis vastatkaa...onko kellään samaa ongelmaa??
*ainoako* (?)
14560
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Niin just mulla on sama "vika". Mua pelottaa mennä jonneki yöks esim: kaverille vaikka siellä oliski kivaa ja sille niin joten kin mä vaan pelkään, vanhempia ja jotain sisarruksia. Se on otoo mut ei voe mittäään!!!!!!!!!!!!!!111
Miten siitä pääsis eroon?
mun mielestä tuo koti-ikävä juttu kuullostaa aika oudolta, ettei pysty oleen yhtään päivääkään ilman vanhempia ja rupee itkettää jos ei oo vanhemmat mukana! huhhuh... empä tunne ketää samanlaista... kannattas jo varmaa vähä opetella olee vanhemmista eros, ehkä enintään jotku 6 vuotiaat ei pysty olee eros vanhemmista yhtää päivää =D aijotko asua aina niitten luona, vai miten pystysit elään yksin ku tulis heti koti ikävä? mä oon pari vuotta sua nuorempi eikä oo ikinä vanhempia ikävä vaikka oisin montaki viikkoo pois kotoo. mut emmä nyt yritä mitenkää lesoo et "jee oon jo 13v. eikä mulle tuu koskaan koti ikävä" mut kuiteski.. plaah, aloin taas selittää jotai mössöö....
Ole todella onnellinen että sulla on hyvä koti ja vanhemmat joiden kaa voit olla turvallisesti. Kaikil ei oo. Oota muutama vuosi ja sulla on ihan hauskaa kavereittenkin kaa. Tää on normaalii hyvissä perheissä.
Mullakin ollut sama tilanne kuin olin pienenä..jotain 10vuotiaana.. mutt sitten kuin olin 13vuotias meidän mutsi pakotti mut hänen kaverin ja serkun luona kylään.
Sitten silloin mua alkaa vähitellen tulla sellainen tunne tai tottuu siihen, että se ei niin kamalaa oo =)
Meidän on pakko isona selviä iten kanssa!
Joten ehkä sua kannattaa lähtee kaverille yöks tai silleen olla ikävämättä vanhempia.
Ps Toivottavasti selviät siitä!
mä oon nyt 16wee likka, ja en ookkaa aikoihi ajatellu tota koti-ikäväjuttua, mut sun tekstis vaa pisti silmää, koska mulla oli ala-asteella (muistaakseni vähän vielä kuudennellakin...) toi IHAN sama ongelma! (no joo, oot nyt vanhempi ku mä sillon, mut luulen ettei sil oo hirveesti välii..)ja varmaan vielä pahempana ku sulla, mulle nimittäin tuli joskus jopa koulussakin "koti-ikävä"!!!! se oli tosi noloo, mut kaverit oli kuitenki tosi ymmärtäväisiä vaikka en kyl tajuu miten ne kesti mua....:§
sitte se rupes vähitellen häviimää...en muista tarkkaa millon pystyin alkaa olee "normaalisti" kaverien kaa, mutta mulla se "ikävä" ainaki luultavasti johtu siitä et meillä oli kotona mun ollessa pieni aina tosi hyvä ilmapiiri enkä ollu ees tarhassa pienenä tai mitää...
nyt oon ku täysin eri ihminen enkä haluu enää ees muistella tän enempää niit kamalia ala-asteaikoja....:) ja mä tosiaan uskon että säkin kyllä pääset siitä eroon!! Tsemppiä sulle ja tosi paljon!!!! xD uskon että jos vuoden päästä et enää ees muista koko ongelmaas, rohkeesti vaa kokeilee ilman vanhempii oloa!! =D
eipis mulla ainakaa oo ollu samaa onKKelmaa... paitsi silloin, ku mun vanhemmat eros.. ni en halunnu jättää mutsii yksin... aina rupes itkettää ku piti se jättää, ku menin faijalle.... mut ei se mitään koti-ikävää ollu... oon samanikäne ku sä... sun pitäis jo opetella elää ilman vanhempiis, muuten sun elämäs on kotona ja loppuu kotiin...[get it?]...tZori, mutten ymmärrä sua...
Pallero minkä ikänen sä oot???
No sorry nyt vaan jos ette tajuu mua,en itekään tajuu itteeni,haluaisin päästä eroon siitä,mut se iskee aina iltaisin....=(
Se tietysti voi johtua siitä että mulla on todellakin hyvä ja turvallinen olo mun perheen kanssa...Tai sit se voi johtua siitäkin että en oo tottunu nukkumaan muitten ihmisten seurassa,jollei siin oo joku mun perheenjäsen...tai jotain...
kyllä et varmana ole ainoa minulla on myös samantapanen ongelma kun mua alkaa itkettää jos menen äitille yöksi mua alkaa itkettää koska minulla on koti-ikävä kun on ikävä lemmikkejä talossa ja muutenkin tekisi mieli olla kotona. olen nyt 15.
ja Koska en pidä paljoa olla äidillä kun siellä ne huudattaa musiikkia ja ärsyttää ja mutta kun muutenkin kun mua kutsutaan isin tytöksi koska minähän olen sellainen isän talon kotihiiri!! En vain voi surulleni mitään!
ja ei omalle surulleen vain kertakaikkiaan voi mitään! Ihminen on ihminen ja ihminen ei voi tehdä asialle mitään muuta kuin vaan ryhdistäytyä. jos haluaa parantaa suruaan niin pitää ajatella positiivisesti...
Et todellakaan ole ainoa... Itse olen 17- vuotias, ja silti esim. vähänkin pidemmillä matkoilla ollessani saatan yhä ikävöidä äitiäni. Nykyään tämä on harvinaisempaa, ja ei tapahdu kovin usein, mutta varsinkin pienempänä oli ongelmia lähteä kavereille yökylään koska aina öisin ikävöin vanhempiani ja itkin täyttä häkää.
Kyllä se siitä ajan kanssa helpottaa, usko pois! :) Eikä tuossa ole muuten mitään outoa, nykyajan nuorten vain odotetetaan aikuistuvan liian nopeasti, mikä on mielestäni naurettavaa.
Hei kaikki kotihiiret ja mamman lapset!
Olin samanlainen pieni pelkääjä, kun olin 4-12-vuotias. Ongelma vain meni ohi omalla painollaan, kun rohkaisin mieleni ja olin muualla yötä. No, ei se edelleenkään ole mielestäni paras vaihtoehto olla jossain muualla kuin kotona yötä, tykkään nukkua omassa sängyssä. Elämäntilanne kuitenkin vaati enemmän itsenäistymistä ja yksin pärjäämistä, joten on pakko pystyä nukkumaan muuallakin kuin kotona ja yksin.
Mitä enemmän ikää tuli, sitä enemmän tunsin tarvetta pystyä viettämään öitäni jossain muualla kuin kotona tai ylipäätään rauhoittumaan yöksi omaan sänkyyn nukkumaan. Lapsena rippileirikin kuulosti maailman kamalimmalta asiasta juuri niiden öiden puolesta. Asiat menivät kuitenkin hyvin ja ihan hauskaa oli. Joten se mielen rohkaiseminen auttaa!
LevinuuniXPW13:n kanssa olen samaa mieltä. Ei tarvitse aikuistua liian nopeasti, mutta jokaisen itsensä kannalta olisi vapauttavaa pystyä olemaan muualla yötä! Se on hauskaa kuitenkin. Nyt vanhempana kuitenkin ajatukseni on, että jos en saa unta, en vain nuku (herätän kaikki muut ja kiusaan koko yön!). Koita siis selvitä asian kanssa ja se on ihan ok !
Oon 11 ja mulle luetaan vielki iltasatuja...
Aha(: