Avovaimon käyttäytyminen??

mielialan vaihtelut tuhlailut ym,ellei nuku ja touhuilee koko ajan,voi tietty olla muutakin.
Sossuja ei kannata sekoittaa,on pian huostaanotto edessä.Yrittäkää saada ulkopuolista apua sukulaisilta.Vaimo täytyisi saada lääkärin pakeille.

esim. psykiatrin tai psykologin kanssa? Miksi sos.tädit on asiaan ensim. ns. sekoitettu? Vai onko sos.puoli tullut sitten hoitotahon myötä mukaan vai miten?
Lääkäriä puolisosi tarvitsee!

muiden kanssa. Lääkärin lähetteellä psykiatrille, sosiaalitätejä ei kannata sotkea asiaan, ettei tule muita ongelmia, kuten joku kertoikin.
Vaikuttaa, että ainakin masennus saattaa olla yksi syy vaimosi käyttäytymiseen, vaikka hän ei ehkä sitä itse tunnustakkaan.
Mene vaikka itse mukaan tueksi.

Lue synnytyksen jälkeisestä masenuksesta:

Tässä yks: http://www.geocite.com/miukumauku_2000/masennus.htm
siinä oli 28% naisista jossain vaiheessa raskautta tai synnytyksen jälkeen (siis masennusta). Ammattiapua hakemaan

Siis, teillä on muutaman kuukauden ikäinen vauva, talo kesken eräisenä, opinnot vailla loppututkintoa ja rahat vähissä !
No olisin minäkin hieman hermona.

Miksi te sosiaalitätien kanssa olette tekemisissä, rahaasioiden vai lapsen vuoksi?
Varmaan sossusta ei rahaa heru kun on tuo omarahoitus (kai ) asunnon rakennuksesta.
Auttaako sossuntäti vaimon masennukseen ?
Vaihtoiko hän tyopaikkaa lasta odottaessaan? Eikos hän nyt ole siis äitiyslomalla, luulisin.

Varatkaa aika neuvolasta ja asiat voisivat selkiintyä sitä kautta.

Kirjoituksesi oli osittain tuttua luettavaa itselleni.

Kymmenen vuotta sitten minulla ja miehelläni oli samanlainen tilanne: Olimme rakentamassa omaa kotia. Ei mikään "avaimet käteen-kauppa" vaan ihan omin voimin, itse kaadetuista ja höylätyistä puista rakensimme kotiamme. Mieheni oli rakennuksella aamusta iltaan ja minä hoidin parin kuukauden ikäistä esikoistamme. Asuimme väliaikaisesti pienessä "mummon mökissä".

Ajattelin, että lapsemme syntymän jälkeen, elämä jatkuu kutakuinkin samaa rataa kuin ennenkin. Ei se niin mennyt! Elämä kääntyi aivan päälaelleen. Oma lapsi oli tietysti se maailman ihanin ja häntä rakastin yli kaiken, mutta koville se välillä otti. Hormoonit hyrräsivät minulla ihan miten tahtoivat. Olin TODELLA väsynyt, itkeskelin ihan ilman syytä, tunsin oloni epänaiselliseksi, ei-haluttavaksi, mammutiksi jne. Lapsi valvotti paljon ja öisin ei juuri nukuttu. Vitsit olivat todella vähissä ja pinna kireällä melkein kaiken aikaa. Mielialat vaihtelivat laidasta laitaan. Äitinä oleminen ei ollutkaan "vaaleanpunaista unelmaa".

Mieheni kanssa tuli riitaa ihan pienistäkin käytännön asioista. Ymmärsin että hänen täytyy olla rakennuksella töissä, että pääsisimme pian muuttamaan omaan kotiimme... mutta kaipasin hänen läsnäoloaan "mummon mökissä" minun ja lapsemme seurassa. Kiukuttelin hänelle, koska olin paljon yksin. Olisin halunnut, että miehenikin tekee osansa lapsenhoidossa. Ja kyllähän hän tekikin, mutta lisää vaadin.

Lapsen hoitaminen ei ollut ruumiillisesti kovin raskasta (mitä nyt silloin, kun koko päivän pidin lasta sylissä kun muu ei taaperolle käynyt). Henkinen puoli sen sijaan joutui koville. Kun huomasin, että lapsi vaatii 100%:sti vanhempiensa (yleensä äidin) huolenpitoa ja vastuu on vanhemmilla suuri, tuli itselle suuria paineita. Osaanko olla hyvä äiti? Osaanko huolehtia lapsestani oikein? Saako lapseni riittävästi ruokaa? Mikä lapsella on hätänä? Kysymyksiä oli miljoonia, vastauksia ei aina tiennyt!

Kysyit mikä avovaimoasi vaivaa..... olen melko varma, että kyseessä on "normaali" olo- ja tunnetila synnytyksen jälkeen. Hormoonit jylläävät vielä kauan aikaa synnyttämisen jälkeen ja ne saavat aikaan monenmoisia tunteita. Välillä elämä on ihanaa ja silmänräpäyksessä kaikki muuttuu. Vaimosi on varmasti myös väsynyt. Jos lapsi valvottaa vähääkään yöllä ja vaimosi imettää häntä yöaikaan, menee helposti normaali rytmi sekaisin. Ajatteleppas asiaa: saat lapsen nukkumaan, menet itse myös, muutamien tuntien jälkeen heräät ja imetät. Nukahdat, heräät, imetät, vaihdat mahdollisesti vaipat, nukahdat, heräät, imetät jne. Se on aivan järkyttävän raskasta!!! Tuntuu, että ei ole nukkunut ollenkaan ja univelka sen kun kasvaa.

Mitä sinä voisit sitten tehdä? Jos mahdollista, hoidat lastasi niin paljon kuin voit. Annat vaimollesi myös vapaahetkiä. Tälläinen hetki voisi olla vaikka sellainen, että kerrot olevasi nyt lapsesi kanssa kahden ja pyydät vaimoasi käymään vaikka lenkillä, tai kaupungilla tai ystävänsä luona. Pärjään varmasti tunnin pari lapsesi kanssa. Vaimosi voisi "lypsää" maitoa tuttipulloon valmiiksi, joten ruokaakin on tarjolla, jos sitä lapsi vaatii.

Illalla tai mikä hetki teille paras onkin, viettäkää myös aikaa kahdestaan. Kun lapsi nukkuu, vanhemmat voivat keskittyä toisiinsa. Aina ei tarvi mennä vällyjen alle, toisia voi helliä muutenkin. Keskustelkaa asioita, päivän tapahtumista kahvikupin ääressä ja keskittykää vain ja ainoastaan siihen, ei sanomalehden takaa kurkkien. Ole aidosti kiinnostunut avovaimosi jutuista ja kysele häneltä päivän tapahtumista jne. Itse kaipasin sitä, että mieheni olisi aamulla kysynyt, että onko minulla mitään erityistä kyseisenä päivänä. Jos oli, tiesin, että voin tehdä oman juttuni tiettyyn aikaan ja näin tunsin, että minunkin asiani ovat tärkeitä. En ole vain äiti, joka hoitaa lastansa 24 tuntia vuorokaudessa... olen myös nainen ja vaimo ja minulla on omiakin tarpeita!

Monilla naisilla on myös synnytyksen jälkeistä masennusta. Aina sitä ei edes osaa sanoiksi pukea, mutta moni ikävä tunne ja asia on masennuksen syytä. Joskus masennus vaatii lääkärissä käyntiä ja mahdollisesti lääkitystä. Lievemmissä tapauksissa auttaa ihan varmsti puolison, sukulaisten ja ystävien tuki ja turva.

Tässä minun ajatuksiani äidiksi tulemisesta ja sen mukanaan tuomista "lieveilmiöistä".

Onneksi aika tekee tehtävänsä. Saimme talomme rakennettua ja nyt meillä on kaksi lasta ja olemme yhdessä edelleen! Kun lapset olivat pieniä, välillä elämä oli yhtä helvettiä ja puolisokin tuntui olevan kaikkea muuta kuin ihana ihminen. Nyt tuo aika on takana päin ja sitä voi muistella hymyssä suin.

Oikein paljon sinulle ja teille molemmille tsemppiä! Nauttikaa lapsenne vauva-ajasta, se on pian ohi.

v poikani vauhti kovenee ostelee,lahjottelee käy parturissa ym ym onneks ei ole perhettä hänellä!?;(
Tämä ruljanssi alkoi v sitten yo kirjotusten aikaan,piti olla juhlat olikin poika sairaalassa,kuin on ollut joka ikinen kevät niinkuin juuri oli viimeyönä taas viety.Hae apua ja äkkiä sitä kun ei fiksut ihmiset saa ja osastolle ei pääse jos ei ole kovana:Mä oon leikkinyt yhteiskunnan piirileikkiä 10vuotta,nyt loppu,ja riitti mulle.Soitin ylilääkärille ja kerroin tänään mitä peli on nyt kai meni jakeluun.
Hae kirjastosta kirja Levoton mieli ..............ymmärrät?!!Mäkin ymmärin vasta sen luettuani,vasta parivuotta sitten.Voimia sinulle anna aikaa pienokaiselle,vaimollasi on nyt kivaa,,,,harmi vaan kun muilla ei ole.Tää joka keväinen vauhti rasittaa koko sukua!!Jaksamisia;)

Tapaus mullakin oli.!Oli talo-paketti ostettu.Tontille alkoi tavaraa tulemaan.Huomasin hänessä sellaisia mmuutoksia..Päätin että en ala-rakentamaan olenkaan...Myin talo-paketin pois tontineen päivineen..Ja otin eron.Nyt on asiat hyvin..Hän itse on tänä-päivänä täysin pohjassa.!

Kysymys on jostain sisäisestä käsittelemättömästä asiasta jota hän ei itsekään tiedosta tai sitten puhu, mutta usein voi olla ettei tiedosta reaktioidensa syitä syviä,kuitenkin kun istuu alas rauhassa ja alkaa miettimään tarkasti..mikä ja miksi saa minut käyttätytymään näin?mitä sillä haen? ja aletaan päästä tosi lähelle ydintä,kunnes ydinkipu löytyy ja sen kun saa käsiteltyä niin tuollainen oikeasti voidaan saada työstettyä pois.

narsistisesta persoonallisuushäiriöstä. Siitä aiheesta löytyy netistä paljon tietoa. Jos siitä on kyse, yritä saada apua tilanteeseen! Tsemppiä!

Kuvaamasi oireet viittaavat kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön, mutta avovaimon kannattaisi ottaa terveydenhoidon asiantuntijoihin yhteyttä. Asiaa voi hoitaa alan ammatti-ihmisten avustuksella.

Syy:kilpirauhasen vajaatoiminta.Aiheutti väsymystä, mikään ei enää kiinnostanut jne. En nyt väitä että avovaimollasi sama juttu, mutta voihan se johtua jostain sairaudesta. Ja kilpirauhassairaudet on siitä kavalia, että niiden oireiden usein luullaan johtuvan esim. masennuksesta tms. Eli verikokeissa käyntiä suosittelen. varsinkin raskaus sairautta voi pahentaa..

Monisuuntainen mielialasairaus joka ei ole enää häiriö, vaan kukkaan puhjennut tauti. Kannattaa sieltä ammattiavun puolelta pyytää myös hoitoon ohjaus. Muutama viikko hoidossa, testaavat sopivan lääkityksen ja kun se on kohdallaan, pääsee avohoitoon, kenties tervehtyy takaisin vaimon kuosiin.

Kun on stressaavaa aikaa eikä mene hyvin niin valitan huomaamattani lähimmäisille. Se on tapa purkaa ahdistusta.

...rakennettu, opinnot loppusuoralla, ja pieni vauva. Ei tarvii olla mikään maanis-depressio, vaan ihan vaan väsynyt ja stressaantunut, jotta tolleen oireilee.
Aikamoisia arjen Dr Philejä tällä palstalla diagnooseineen kommentoi.
Tuommoisessa elämäntilanteessa ei olisi varmaan haitaksi vaikka kävisi juttelemassa psykologin/psykiatrin kanssa asioista. Ammattilainen osaa arvioida tilanteen paljon paremmin kuin joku suomi24:n keskustelija.

Avovaimosi saattaa olla sairastumassa kaksisuunt.mielialahäiriöön.Kuvailemasi oireilu liittyy maanisuuteen.Avovaimosi tarvitsee ammattiauttajaa ja pian. Toivottavasti on jo.

Voisiko kyseessä olla synnytyksen jälkeinen masennus? Masennuksen oireet todella vaihtelevia henkilöiden välillä. Jopa ADHD kävi mielessä.
Voimia sinulle/teille.

Jos avosi ostelee ja ym. muuta niin on todella tainnut kyllästyä yhteiselämäänne.Shoppailessa se niin sanottu vi....s menee ohi,kun sitä ei huomaa.
Sitä löytää paljon kiinnostavia tavaroita mistä on haaveillyt joskus aikasemmin niin unohtuu toi "ARKIELÄMÄ",mutta siinä on se huonopuolensa,että ei se kauan kestä,vaan laskut tulee kumminkin perästä.
ps.järki käteen

vaatimaan että pääsee yksin tyttöjen kanssa ulos niin se on kyllä lopun alkua niinkuin meillä kävi.Ensin yritetään piristää itseään kaikella mahrollisella tavalla ja vaaritaan kumppanilta että hänen pitää järjestää yllätyksiä ja kivaa tekemistä.Lopuksi minä olin syyllinen kun hän on niin onneton ja rupesi avoimesti etsimään ittelleen uutta kumppania jonka löysikin aika pian.Ny sitte asutaan erillään ja hän on onnellinen kun on niin rakastunut.Lapsilla on kauhia kotikävä ja hän ei eres huomaa sitä ja hän yrittää hankaloittaa mun yhteyren pitoa lapsiin.Toki mä saan kattoa aina viikonloppuna lapsia kun hänellä on menoa poikakaverin kanssa tai menee koiranäyttelyyn.Kuullosti niin tutulta että piti vastata.Muuta neuvoa en voi antaa kun että yritä saara se ammattiauttajalle.Me mentiin mutta liian myöhään kun hän oli jo käyny muutaman kerran viaraissa ja piti viälä sitä oikeutenaan kun hän jaksaa pyörittää perheen arkea.Silloin meillä oli kämmppä aivan sekaisin ja kaikki työt oli puolitiessä kun hän oli aina meses keskustelemas viaraitten miästen kaas.Mutta mä yritin kumminkin loppuunasti no kyllähän se nöyryytti mua mutta eipä ny tartte syytellä ittiään että luovutin liian helposti.Toivottavasti sinulle ei käy näin ja siksi sun pitääkin hakia apua koska yksin ei voi näitä selvittää.Ainakin meillä ex teki kaikki just päinvastoin kun mä sanoin.

kuulostaapi ad/hd:lle. mä olen itse samanlainen.työpaikat vaihtuu, ostelin kokoajan kaikkee turhaa. mulla oli myös synnytyksen jälkeinen masennnus.lääkäriin ennenkö menee pahemmaksi.teillä on aika pieni lapsi joten, hyvin voi olla tuo masennuskin.oliko vaimos aiemmin samanlainen vaiko yhtäkkiä muuttunut?

Yritän olla lyhytsanainen. Hirvittäviä rasituksia ihmiselle ja parisuhteelle on talonrakennus, lapsensaaminen ja opintojen saaminen päätökseen. Jokainen yksistäänkin vie ihmisen äärirajoille. Hyvä kun vaimosi on vielä jotenkin tolkuissaan. Pelkästään lapsen syntymä on kaiken mullistava asia, eikä mikään vasemmalla kädellä hoidettava juttu. Sellainen, joka ei ole sitä kokenut, ei sitä ymmärrä. 24h/vrk varuillaolo ja jatkuva palvelu vie voimat täysin. Ja jos kukaan ei edes ymmärrä auttaa...

Nuori aikuinen ponnistelee saavuttaakseen jotain elämässään. Pitää olla tutkinto, pitää olla talo, pitää olla puoliso, pitää olla lapsi. Kun ne on saatu, humpsahtaa tyhjyyteen: TÄSSÄKÖ TÄMÄ KAIKKI NYT ONKIN? Hirvittävä pettymys... Tuntuu että on petetty, kun kaikki ovat vaahdonneet ihmisen onnen riippuvan juuri edellä mainituista asioista, eikä ole tullut yhtään sen onnellisemmaksi. Tavaroiden ostaminen on keino saada hetken onnellisuutta tai paeta sitä kurjuutta, miksi vaimosi elämänsä tuntee. Lapsen syntymänkin pitäisi olla joku hieno asia, vaan se onkin TÄYTTÄ TYÖTÄ, JOSTA EI SAA MINKÄÄNLAISTA KIITOSTA.

Vaimosi tarvii omaa aikaa ilman lapsenhoitohuolia, loma yksin jossain, jossa saa nukkua ja elää hetken itsellekin, jotta jaksaa taas kurjaa arkea. Ikävä, jos hän sekoaa tai teille tulee ero (tai molemmat) - nämä ovat vaihtoehdot. Vaimosi on ratkeamispisteessä kertomasi perusteella.

Olen seurannut poikani taistelua entisen avovaimon edesottamuksista.Ensin hän ärsytti poikaani niin. että hän joutui lähtemään lasten kanssa pois kotoa,mutta avovaimo keksi, että poikani pahoinpiteli hänet ja vei asian oikeuteen.Sai sosialitäditkin uskomaan että poikani on huono ihminen.Sai lapsille yksinhuoltajuuden oikeudessa.Nyt hän tekee kiusaa jatkuvasti lasten tapaamisista.Aikaa on kulunut jo useita vuosia, eikä kiusaamiselle loppua näy. Hän on varmaan narsisti.

Ei sinussa varmaankaan mitään vikaa ole.Vika on ehkä liikaa pumpulissa kasvatetussa naisessa.hän voi olla narsisti.Sitäpä on vaikeaa todistaa.

Vois olla jotain maanisuuteen liittyvää, mutta voi olla myös raskaudenjälkeistä masennusta tai stressi: opinnot, talo, vauva. Aika paljon lyhyessä ajassa, en ihmettele vaikka olis ylikuormittunu. Kannattaa varata aika omalle lääkärille terveyskeskukseen, sieltä ohjaavat asiantuntijalle. Älkää kuitenkaan tyytykö vain lääkkeeseen, kyllä hän tarvitsee jutteluapuakin. Tarvittaessa järjestä lastenhoitoapua, jotta sekä äiti että lapsi saa levätä. Puhumalla asiat selviää.

Yks multivita ja pari omega 3:sta naamariin kahden viikon ajan.Sit yks kumpastakin siit eteenpäin..voi autttaa.

Moi!

Kuullostaa siltä, että elämäntilanteen muutokset ovat saattaneet laukaista jonkin sortin mielialahäiriön. Suosittelen, että käytte lääkärissä ja hän saa oikeanlaista hoitoa (lääkitystä). Missään nimessä vaimonne ei ole mennyt sekaisin yms.muuta sellaista mitä tietämättömät ihmiset saattaisivat sanoa. Yksinkertaisesti aivojen välittäaineiden tasapaino heittelee. Oikealla lääkityksellä saadaan kuntoon! Samankaltaisia tapauksia on tavattu kyllä aikaisemminkin.

Hyvää kevättä ja tsemppiä koko perheelle!

voisiko olla synnytyksen jälkeinen masennus? et kertonut mikä on naisen suhde lapseensa? vai onko hän oireillut jo ennen lasta?

kehottaisin kääntymään ammattiauttajan puoleen. tunnistin oireet täysin samanlaisiksi, joista itse olen kärsinyt aikanani. silloin todettiin keskivaikea masennus. kun oikea lääke ja annostus löytyi, alkoi arki näyttämään valoisammalta. itse oirehdin samalla tavalla, mutta sen ostovimman lisäksi tunsin kovaa tarvetta myöskin saada paljon erilaisia lemmikkieläimiä ympärilleni. onneksi silloinen aviomieheni sai jarruteltua pahimmissa kurveissa. eli perheeseen kerkesi tulemaan kaksi koiraa ja viisi kissaa. en tosin koskaan ole niitä hankintoja katunut. päinvastoin, syvimmän masennuksen aikana ainoa lohtuni oli vanhempi koira, jonka kanssa saatoin istua metsässsä tuntikausia. mutta se minusta. kannattaa todellakin etsiä apua, silla kokemuksesta tiedän että hänellä on todella paha olla, vaikkei välttämättä päällepäin näkyisikään.

kannattaa hakeutua pikaisesti lääkärin vastaanotolle, sieltä ohjataan eteenpäin. Jotain mielenterveyshäiriötä hänellä selvästikin on, synnytyksen jälkeinen masennus?? mitä nopeampaa hakee apua, sen HELPOMPAA on häiriöistä parantua. Älä jää miettimään vaan toimi heti.
sairaanhoitajaopiskelija

Minä olen sosiaalialalla. En tosin ole tilanteesi asiantuntija ja vain lääkäri voi tehdä diagnoosin. Se voi olla kaksisuuntainen mielialahäiriö tai jotain muuta.
Mielestäni on hyvä että sinä olet tilanteesta aidosti huolissasi ja teillä olette alan asiantuntijoiden kanssa olleet tekemisissäkin.

Koeta puhua avovaimollesi että menisi lääkäriin, uskon että hänelläkin on aavistus siitä että asiat eivät ole kohdallaan ja hän mahdollisesti tarvitsee apua.

Joku aiemmassa viestiketjussa puhui että: "sossuja ei kannata sekoittaa asiaan tai huostaanotto tulee". Tämä ei missään nimessä pidä paikkansa, lapsella täytyy olla edes yksi huolehtiva vanhempi, ja sinä vaikutat olevan sellainen. Lasta ei viedä pois ilman todella painavia syitä! Suomessa muutenkin huostaanotto on todella ihan se viimeinen vaihtoehto jota ei kevyin perustein ikinä tehdä. Olet varmasti itsekin sitä mieltä, että lapsen etu on kaikkien etujen edellä! Mikäli tilanne menee niin pitkälle että lapsen ei ole turvallista elää avovaimosi läheisyydessä, niin hänellä on onneksi sinut. Avovaimosi voi saada apua, jos hän hakee sitä.

Kuuntele häntä ja vakuuta että olet hänen puolellaan tässä tilanteessa. Kerro että olet huolissasi hänen hyvinvoinnistaan. Hakekaa yhdessä apua ja taistelkaa yhdessä, kyllä te kaikki kolme voitte olla onnellisia vielä yhdessä!

Voimia sinulle! Olisipa kaikilla vaimoilla tuollainen mies, joka välittää:)

Äitiys on kokopäivätyötä, talonrakennus on kokopäivätyötä, ja opiskelu on kokopäivätyötä. Kun kaikki nuo yrittää suorittaa yhtä aikaa, saattaa tulla omat rajat vastaan.

Mun mielestä nuo mainitsemasi käyttäytymismallit on aika normaalia stressikäyttäytymistä. Terveen ihmisen tunne-elämään kuuluu muutakin kuin tasaista hymyilemistä talonrakennustyömaalla lapsi kantotuolissa ja tenttikirja kainalossa.

Stressikäyttäytyminen havaitaan usein juuri tuossa vaiheessa, kun projektit ovat lähestymässä loppuaan. Rakentaminen ja opiskeleminen ovat juuri sellaisia tilanteita, jossa ihminen pakottautuu venymään äärirajoille. Kun homma alkaa valmistua ja projektin valmistuminen näyttää varmalta, antaa ihminen itselleen luvan purkaa projektin aikana syntyneitä patoutumia.

Stressitilanteessa ihminen kokee olevansa onneton ja masentunut. Ja mieltä ihminen pyrkii piristämään tekemällä niitä asioita, mitkä aikaisemmin on tehneet mielen virkeäksi. Siis shoppailuhan se nuorella naisella on tärkein mielenhoitomuoto. Pomon tai avomiehen tai muun auktoriteetiksi koetun ihmisen haukkuminen on myös hyvin yleinen stressikäyttäytymisen malli.

Luulisin että olette loman tarpeessa. Lapsi hoitoon ja vaimon kanssa kylpylään. Parin päivän irtiotto hyvien aromaattisten kylpyjen ja hierontasessioiden parissa tekee varmasti enemmän hyvää kuin 20mg kapseli.

Ja alkoholihan tunnetusti tekee stressaantuneesta naisesta sietämättömän ihmisen, joten koitapa löytää sellanen arjestairtautumistapa jossa ei ole mahdollisuutta krapulointiin.

mulla oireili entinen akka just samalla tavalla ennenkö sekos lopullisesti. oli melkein vuojen hoidossa ja jäi tavalaan lapsen asteelle. synnytyksen perästä rupes houraileen just samalla tavaalla ja sitte viikkojen päästä luuli olevansa mikä milloinki. potkase taipaleelle sillä jos hoitoon joutuu niin aika kallista pitää hullua muijaa.

/uupumista?
pienen lapsen hoito sekä kaikki muu stressaava sen lisäksi...
siis onko rakentamisesta, opiskelusta, työstä ym johtuvaa,ja siinä vielä hoidat lisäksi lapsen, kodin, parisuhteen,

no herää kysymys, että missä vaiheessa hoidat itseäsi?
olisiko siitä kysymys, niinkuin aika monella voisi kuvitella olevan.

Vaikuttaa todella tekstisi perusteella, että avopuolisosi ei olisi aivan tasapainossa. Maanis-depressivyyteen tai sen oireisiin kuuluu juuri nämä rajut mieli alan vaihtelut. Nämä oireet kuitenkin tapahtuvat pitkällä kaavalla eli on ns. nousu- ja laskukausia ja ne ovat kuukausia, jopa vuoden mittaisia. Jos on hyviä kausia. Menee lujaa ja kaikki on super hienoa ja sitä seuraa laskukausi eli depressio-osa. Masennus ja kaikki on hetkessä pielessä. Tämä ei tarkoita , että avopuolisosi olisi juuri m-d. voihan olla avopuolisosi luonteenpiirteenä tunteella eläminen ja sehän tiedetään, että kaikilla nuo tunteet vaihtelevat. Ei kukaan ole täysin tasainen. Hae apua/selvyys asiaan, mutta älä luota vain yhteen asiantuntijan mielipiteeseen.

Kiinnostaisi tietää, onko itselläsi kaikki ihan kotona, kun tulet etsimään apua mielenterveys-/parisuhdeongelmiin jostain radiotonttuihin uskovien valloittamilta suomi24:n palstoilta.

Vaivaako itseäsi jokin, kun et voi vaimosi kanssa keskustella siitä, mikä häntä vaivaa? Minua ainakin vaivaisi, jos puoliso pyörisi ennemmin jossain kahelien palstoilla kuin keskustelisi minun kanssani.

Melkoiset suorituspaineet ja väsymys takana ja sitten ihmetellään jos uupuu ja oireilee. Miten olis jos laskisitte tavoitteita ja kierroksia. Pitkään jatkunut stressi ja vaatimus, syö ihmisen aika räjähdysherkkään tilaan. Pitäis olla opinnot, lastenkasvatus ja talonrakennus hoidetttuna kuten vasurilla ja sitten vielä hymyillä kaikille. Toi duunin vaihtaminen: miksei, jos voi pahoin siellä. 8h/pv ja jos siellä revitään kuten kotonakin niin voi vähän Suomeksi sanottuna vituttaa. LOMALLE ja vähän äkkiä. Järjestäkää arkeen keventäviä hetkiä, ei kokoajan tarvii mennä satasella. Ihminen ei ole kone. Burn Outista palautuminen kestää vähintään sen minkä se on ottanut kehittyäkseen.

Kyä se ohi menee, taitaa olla synnytyksen jälkeinen masennus, ?!
Puhu vaan niille sos. tantuille ja huilaa

tokihan kyse saattaa olla liiallisesta stressistä, mutta sitä olisi täytynyt kertyä jo vuosia tai jopa vuosikymmeniä. Burn out ei ole leikin asia... no, ei ole maanisdebressiokaan. Kovin nuorelle ei kait voi lopullista burn outtia tulla, vai voiko? Kertokaa viisaammat.