Osaako kukaan kertoa kuinka suuren myooman voi leikata tähystysleikkauksella? Keväällä leikkaus edessä,mutta saan tietää leikkaustavan vasta päivää ennen leikkausta. Myoomia on yksi, mutta isokokoinen (noin 9 cm).
Myooman leikkaustapa
keväällä leikkaus edessä
7680
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Moi
Myooma on ehkä vähän eri kun kysta
mut
Mulla oli 7 cm kokoinen kysta munasarjassa joka leikattiin tähystyksellä. Muistaakseni he miettivät sitä leikkaukseen asti, että vasta siinä kun olin jo nukutettu selvisi että tähystyksellä onnistui.
Että herätessä sain itse tietää. Potilaana siinä on ero et kauanko kestää toipua ja kuinka iso leikkaushaava. Mulla oli 4 pientä tähystysaukkoa
(yksi navasta) ja ovat lähes täysin häivyttyneet nyt 2 vuoden jälkeen. Tsemppiä joka tapauksessa :-D
Eiks oo pääasia että myooma leikataan
tottakai on tärkeintä, että se leikataan, mutta hieman mieltä askarruttaa tuo leikkaustapa. Toipumisajoista olen tietoinen. Tähystysleikkauksessahan se on lyhyempi. Sen verran tarkennusta, että minulta poistetaan siis koko kohtu myoomasta johtuen. En ole synnyttänyt, joten hoitajat eivät osanneet sanoa, että onnistuuko leikkaus siitä ja myooman koosta johtuen tähystyksellä vai ei. Kiitos sinulle vastauksesta.
moi
Kannattaisko tarkentaa kysymystä otsikkoon että myooman leikkaustapa ja kohdunpoisto ? Googlessa
oli linkkejä kohdunpoisto-hakusanalla
aika paljon keskustelu- ja lääkäripalstoille.
Ymmärsinkö oikein halusit vertaiskokemuksia täältä ennenkaikkea siihen toipumiseen
liittyen ja sitä myötä leikkaustapaan ?
Kaikkea hyvää !
aloittaa enää samasta asiasta uutta aihetta... Ois pitänyt tietty olla heti alkuunsa tarkkana otsikon kanssa.
Arvaa vaan olenko googlettanut kohdunpoistoa! Mistään en vaan löytänyt tarkalleen ottaen sitä, että kuinka suuren myooman voi poistaa kohdunpoistossa tähystysleikkauksella.
Vertaiskokemuksia toipumisista eri leikkaustapojen yhteydessä olen kyllä lukenut netistä pilvin pimein.
Hei!
Minulta poistettiin suurin piirtein samankokoinen myoma ja ikävä kyllä menetin myös kohdun. Minulla ei ole lapsia ja sen jälkeen suru on ollut ihan valtava, koska olisin niin toivonut, että olisi kohtu säästynyt ja olisin voinut vielä tehdä lapsen/lapsia.
Tämä elämä on epäoikeudenmukaista ja välillä on tunne, että sellaisia jotka eivät voi ikinä edes yrittää lasta, ovat minun mielestä vielä huonommassa asemassa, kuin sellaiset jotka voivat ja ehkä saavat sen hoidoilla, vaikka ne ovatkin rankkoja. Minun vain tulisi hyväksyä asia, vaan miten!!!???
Ja tästä on jo useampi vuosi. Muuten olen leikkauksesta toipunut hyvin. Kävelin jo toisena päivänä leikkauksesta pienen matkan ja kävin suihkussa, mutta tämä henkinen puoli ei ota parantuakseen ihan noin vähässä kummassa.
Toivon ettet ole ihan yhtä onnettomassa tilanteessa kuin minä. Kaikkea hyvää sinulle!
Tää menee vähän tällaiseksi filosofoinniksi mutta
Kun kaikkeen/mihinkään? ei oo eksakstia vastausta, lääketieteessä(kään) ja elämässä yleensä. Joskus lekuri voi sanoa jotain joka sitten lohduttaa (seuraamuksellisesti - tiedollisesti), mutta ei lääketiede oo kaikkivoipa
On ymmärrettävää että epävarmuuden kohtaaminen on ahdistavaa ja sitä me kohdataan erilaisella painoarvolla eri elämäntilanteissa. Ja toisaalta joskus helpottaa että ajattelee asioita vaan sen käytännön näkökulmasta
peace
Hei ja kiitos viestistäsi. Mulla on sikäli eri tilanne, että jälkikasvu ei ole koskaan ollut suunnitelmissa, joten itse kohdunpoisto ei sinänsä harmita. Operaatio tietysti pelottaa ja jännittää.
Voin kyllä kuvitella kuinka kova paikka kohdunpoisto on sellaiselle, jolla on lapsihaaveita. Ainahan on tietty adoption mahdollisuus, mutta se ei ole kaikille sama asia kuin biologinen lapsi.
Tsemppiä ja jaksamista sinulle!
Saanko vielä tiedustella millä tavalla sinut leikattiin? Tähystyksellä vai avoleikkauksella?