Olen masentunut. Sen olen itse todennut nettitestien ja oireluetteloiden perusteela. Mutta ongelmanani on se, että miten voin saada apua, kun en koulussa terveydenhoitajalle kehtaa mennä sanomaan et "Hei mulla on masennus" Kuullostaa niin tyhmältä. Enkä usko että terkkari ottaisi edes todesta mitä sille sanoisin.
Kukaan kavereistani tai edes vanhemmatkaan ei tiedä tuntemuksistani, vaikka ovatkin huomannneet että olen usein poissaoleva ja en pysy heidän keskusteluissaan mukana. On vaan niin paha olla sisäisesti.
Niin ja senkään takia en ole kehdannut mennä juttelemaan terveydenhoitajalle, koska pelkään että miten koulunkäynnilleni käy? Joudunko keskeyttämään sen väliaikaisesti? (Käyn terveydenalan koulua) En haluaisi sitä missään nimessä.
Niin miten te olette hakeneet apua masennukseenne? Ja onko se vaikuttanut miten elämäänne?
Anteeksi kun kirjotan näin tyhmiä juttuja tänne, mutta ne vaivaavat minua. Ja tänne kirjoittaminen nimettömänä helpottaa vähän tuntemuksiani. :) Haluaisin hakea apua, mutta en tiedä miten. Kiitos jos vastaatte!
Kukaan kavereistani tai edes vanhemmatkaan ei tiedä tuntemuksistani, vaikka ovatkin huomannneet että olen usein poissaoleva ja en pysy heidän keskusteluissaan mukana. On vaan niin paha olla sisäisesti.
Niin ja senkään takia en ole kehdannut mennä juttelemaan terveydenhoitajalle, koska pelkään että miten koulunkäynnilleni käy? Joudunko keskeyttämään sen väliaikaisesti? (Käyn terveydenalan koulua) En haluaisi sitä missään nimessä.
Niin miten te olette hakeneet apua masennukseenne? Ja onko se vaikuttanut miten elämäänne?
Anteeksi kun kirjotan näin tyhmiä juttuja tänne, mutta ne vaivaavat minua. Ja tänne kirjoittaminen nimettömänä helpottaa vähän tuntemuksiani. :) Haluaisin hakea apua, mutta en tiedä miten. Kiitos jos vastaatte!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Surullista miten nuorten masennus tuntuu lisääntyvän.. En itsekään kehtaa mennä koulun terveydenhoitajalle, mutta lääkärin kautta pääset esim. psykologille. Tiedät varmasti itsekin, mutta tässä vahvistusta:)!
Minulle lääkäri ehdotti heti joitakin masennuslääkkeitä(olisin hallunnut suuttua!!), mutta lakkasi tyrkyttämästä kun sanoin että haluan apua tämän masennuksen poistamiseen, en pelkkien oireiden lievittämiseen!
Pikkuhiljaa luulen ymmärtäväni mistä masennukseni on peräisin, olo on jo paljon kevyempi ja ystäv(äni)/(iä)kin olen jälleen löytänyt:) Lääkkeitä en edelleenkää syö ja olen iloinen etten niitä alunperinkään ottanut, sillä ongelmaani tepsi(i) muukin hoito ja hoidoista se olellisin, eli terapia (keskustelu: purkautumisen mahdollisuus ja ongelman pohdiskelu)
Tsemppiä, sinä pärjäät varmasti! Aurinko on pysyvä, pilvet haihtuvia:)!!
Mene lääkäriin tai sitten sille kouluterveydenhoitajalle. Se tuntuu vaikealta mennä ja tuntuu että ne ei ota tosissaan mutta todellisuudessa asiat on toisin. Pakko ammatti-ihmisten on ottaa tosissaan. Ite olin samassa tilanteessa pari kuukautta sitten. Masennus pikkuhiljaa paheni ja tulin pisteeseen että oli jo järkyttävä ahdistus ja tajusin että en yksin siitä selviä. Menin lääkäriin vaikka kamppailin samanlaisten ajatusten kanssa kun sinä. Yllätyin että minut otettiinkin tosissaan. Sain lääkityksen joka on helpottanut elämääni jo tosi paljon ja uskon että vielä pääsen jaloilleni. Onneksi menin hoitoon. Sitä helpompaa se on hoitaa pois mitä aikaisemmassa vaiheessa menee hoitoon. Lääkäri tarjosi minulle sairaslomaakin mutta en halunnut koska koin että se ei ainakaan tilannetta paranna jos jään kotiin makaamaan. Parempi vaan että saa jotain muuta mietittävää. Eli kehoittaisin puhumaan ammattiauttajalle. Et kadu jälkeenpäin. Voimia!!!