Haluaisin tukea kaikkia tulevia morsiammia ja sulhasia tekemään suuresta päivästään juuri omanlaisensa juhlan!
Koska kyse on suuresta juhlasta, jonka kaava nykypäivänä on hyvinkin väljä (siis hääjuhlassa ainakin), et voi koskaan miellyttää kaikkia; ja miksi haluaisit? Kerrankin kannattaa tehdä juuri niinkuin oma mielipide on, niin ei tarvitse myöhemmin katua. Häiden järjestäminen kun on melko kallistakin. Omalta puoleltani en kuullut ainoatakaan soraääntä, koska päätin olla kutsuttamatta "täyteporukkaa".
Kutsuin suvusta vain tärkeimmät henkilöt eli ne joiden kanssa olen koskaan ollut tekemisissä ja läheisimmät ystävät. Mieheni suku sitten tuli osittain jopa kutsumatta, monet lahjoittakin (jotka eivät kyllä ole minulle tärkeintä). Valittaminen ja mustamaalaus heidän puoleltaan alkoi jo häiden ollessa suunnitteilla. Pelkäsin, mitä hääjuhlasta pahimmillaan olisi voinut tulla. Lopulta kaikki meni hienosti. Silti nyrpeilyä tuli. Pahinta mielestäni oli bestmanin (mieheni veli) ilkeäsävyinen hääpuhe. Ehkäpä siihen asiaan palataan vielä.
Ilman tukea ja kannustusta ystäviltämme ja perheeltäni, olisin ehkä kokenut häiden olleen täysin epäonnistuneet, vaikka kaikki menikin juuri haaveidemme mukaisesti. En halua jakaa neuvoja millainen on hyvä juhla, koska morsiuspari ja heidän toiveet, unelmat yms. muokkaavat juhlan. Pitäkää päänne!
Koska kyse on suuresta juhlasta, jonka kaava nykypäivänä on hyvinkin väljä (siis hääjuhlassa ainakin), et voi koskaan miellyttää kaikkia; ja miksi haluaisit? Kerrankin kannattaa tehdä juuri niinkuin oma mielipide on, niin ei tarvitse myöhemmin katua. Häiden järjestäminen kun on melko kallistakin. Omalta puoleltani en kuullut ainoatakaan soraääntä, koska päätin olla kutsuttamatta "täyteporukkaa".
Kutsuin suvusta vain tärkeimmät henkilöt eli ne joiden kanssa olen koskaan ollut tekemisissä ja läheisimmät ystävät. Mieheni suku sitten tuli osittain jopa kutsumatta, monet lahjoittakin (jotka eivät kyllä ole minulle tärkeintä). Valittaminen ja mustamaalaus heidän puoleltaan alkoi jo häiden ollessa suunnitteilla. Pelkäsin, mitä hääjuhlasta pahimmillaan olisi voinut tulla. Lopulta kaikki meni hienosti. Silti nyrpeilyä tuli. Pahinta mielestäni oli bestmanin (mieheni veli) ilkeäsävyinen hääpuhe. Ehkäpä siihen asiaan palataan vielä.
Ilman tukea ja kannustusta ystäviltämme ja perheeltäni, olisin ehkä kokenut häiden olleen täysin epäonnistuneet, vaikka kaikki menikin juuri haaveidemme mukaisesti. En halua jakaa neuvoja millainen on hyvä juhla, koska morsiuspari ja heidän toiveet, unelmat yms. muokkaavat juhlan. Pitäkää päänne!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.