Eli, alle puol vuotta sitten, kun tapahtu ensin se Jokelan ammuskelu juttu niin se jonkun verran järkytti mua, noh...
sitten parin päivän päästä tuli meijän koululle pommiuhkaus...
muistan siitä vaan sen, kun ensin tulee kuulutus: "...Opettajat VÄLITTÖMÄSTI opettajien huoneeseen. Oppilaat PYSYVÄT luokissa..."
Jännitettiin sitte siinä kavereitten kans että mitä oikeen on tekeillä..
Noh, siellä luokassa halasin yhen mun kaverin kans (oli pienoinen paniikki.....) sit nähtiin ikkunasta ku poliiseja alko tuleen koululle kamalasti, aloin pelätä entist enemmän...
sitten me päästiin vähän ajan päästä kotiin (puoli kahdelta, uhka tuli puoli yheltä)
siitä asti oon ollu vainoharhainen ja masentunut..
Nooh, eiköhän sitten tänään tullu kuulutus: "Pysykää rauhallisina....." muuta en kuullu ku luokassa oli kamala hälinä..
Meijän ope lähti selvittämään asiaa että mistä oli kyse niin tietenki yks mun luokkalainen istunu siinä mun takana ja ruennu mulle selittään: "Mietippä **** nyt sitä ku oltiin siellä kasiluokassa ja ku tuli se pommiuhka, keskusradiosta kuuluu rehtorin hätäinen kuulutus, opettaja lähtee äkkiä opettajien huoneeseen ja me jäädään sinne... ihanku just nyt.. me nähään ikkunasta ku poliiseja tulee meijän koululle....."
Yks mun kaveri sit huutaa kyseiselle henkilölle koko jutun ajan et sen pitäs lopettaa se jutun kertominen...
Mulle se pommiuhka oli niin kamala, että aloin itkeä koko luokan keskellä...
Kaikki hiljeni, yks toinen kaveri halas mua, mä en voinu mitään muuta ku itkeä, mua pelotti niin kamalasti...
Meinasin mennä jutteleen terkkarille asiasta, mutta enää en uskalla, pelkään että alan sielläki itkemään...
Mitä mä voin tehdä?? :(
(nyt ainaki ihmiset tietää minusta enemmän.....)
Ja kiitos jos joku edes jaksaa lukea tätä :(
ja pahoittelen jos on virheitä...
sitten parin päivän päästä tuli meijän koululle pommiuhkaus...
muistan siitä vaan sen, kun ensin tulee kuulutus: "...Opettajat VÄLITTÖMÄSTI opettajien huoneeseen. Oppilaat PYSYVÄT luokissa..."
Jännitettiin sitte siinä kavereitten kans että mitä oikeen on tekeillä..
Noh, siellä luokassa halasin yhen mun kaverin kans (oli pienoinen paniikki.....) sit nähtiin ikkunasta ku poliiseja alko tuleen koululle kamalasti, aloin pelätä entist enemmän...
sitten me päästiin vähän ajan päästä kotiin (puoli kahdelta, uhka tuli puoli yheltä)
siitä asti oon ollu vainoharhainen ja masentunut..
Nooh, eiköhän sitten tänään tullu kuulutus: "Pysykää rauhallisina....." muuta en kuullu ku luokassa oli kamala hälinä..
Meijän ope lähti selvittämään asiaa että mistä oli kyse niin tietenki yks mun luokkalainen istunu siinä mun takana ja ruennu mulle selittään: "Mietippä **** nyt sitä ku oltiin siellä kasiluokassa ja ku tuli se pommiuhka, keskusradiosta kuuluu rehtorin hätäinen kuulutus, opettaja lähtee äkkiä opettajien huoneeseen ja me jäädään sinne... ihanku just nyt.. me nähään ikkunasta ku poliiseja tulee meijän koululle....."
Yks mun kaveri sit huutaa kyseiselle henkilölle koko jutun ajan et sen pitäs lopettaa se jutun kertominen...
Mulle se pommiuhka oli niin kamala, että aloin itkeä koko luokan keskellä...
Kaikki hiljeni, yks toinen kaveri halas mua, mä en voinu mitään muuta ku itkeä, mua pelotti niin kamalasti...
Meinasin mennä jutteleen terkkarille asiasta, mutta enää en uskalla, pelkään että alan sielläki itkemään...
Mitä mä voin tehdä?? :(
(nyt ainaki ihmiset tietää minusta enemmän.....)
Ja kiitos jos joku edes jaksaa lukea tätä :(
ja pahoittelen jos on virheitä...
Vastaukset 13
Vanhimmat
*niin tietenki yks mun luokkalainen istu siinä mun takana ja rupes mulle selittään
puhu vaa jollekki... ei se itkeminen ihmetytä ketää, paljon pahempaaki vois olla :`O
eihän se mitään haittaa vaikka itkettääkin.
ihan normaali reaktio jos jotain pelkää.
itse rupeen itkeen paljon pienemmistäki asioista.
esim jos nään hämähäkin mun lähellä.
oke. tää ny oli naurettava vertaus, mut totta silti.
ihmiset pelkää monia asioita. mee vaan terkkarille puhuun, ei se maailmaa kaada jos muutaman kyyneleen tiputat. olo helpottuu sen jälkeen.
Mulle se ei oo niin helppoo...
pelkään sitä, mitä muut ajattelee minusta ja kaikkee muuta...
Meinasin mennä puhumaan terkkarille, mutta jänistin sit enkä enää uskalla mennä, kaikki rupee kyselemään ja se pahentaa mun oloa :(
No pelkohan on ihan normaalia sellasen jälkeen. Olen kuullut näistä parista kouluista joissa jotkut on pilaillu uhkauksilla Jokelan jälkeen. Todella rumaa pilaa. Mutta se on ihan normaalia että se järkyttää ja jos menet terkkarille juttelemaan niin kyllä se ymmärtää. Mutta eikös teillä ole kuraattoria/psykologia siellä? Nimittäin terkkari on kuitenkin vaan terkkari mutta jos teillä ei ole muuta niin hän kai toimii siinä tehtävässä. Et kai voi elää pelossa? Nyt on aika purkaa tuota asiaa. Rohkeasti vai terkkarin tai muun puheille. Koska jos et nyt puhu, se voi vaivata sinua paljon myöhemmin elämässäsi. Heti huomenna puhumaan jollekkin.
Se ei oo mulle niin helppoa...
Koulussa mua kiusataan ja pelkään sitä, että mitä mulle saatetaan sanoa...
Eli en halua kulkea koulussa yksin, eikä kaveritkaan koskaan oota mua..
Mä oon monta kertaa miettiny OIKEASTI itsemurhaa..
tuntuu et se on enää ainut mahdollisuus päästä kaikista peloista ja huonosta elämästä, en todellakaan nauti tästä elämästä, vaikka pitäis...
:(
Ensinnäkin, itsemurhaa ei edes kannata ajatella, olet nuori, vielä kaikki edessä.
Meillä jokaisella on oma paikkamme täällä, joku löytää sen nopeammin kuin toinen. Tiedän että yksinäisyys on ilkeää, mutta siihenkin voi tavallaan myös vaikuttaa, menemällä/tekemällä/olemalla, hanki joku kiva harrastus jonka kautta voit saada uusia kavereita..
Mutta kuten jo edelläkin useamman kerran neuvottuna, neuvon samaa, sinun pitää puhua asioista jollekin (vaikka terveydenhoitaja/koulupsykologi/äiti/isä/...) Ei tuollaista pahaaoloa saa pitää sisällään!
Voimia, jaksamista sinulle:)
Eniten ihmettelen.... miten tääl ihmiset ei oo haukkumas mua säälittäväks....
ihme et edes kirjotin tänne....
mun vanhemmat ei välitä minusta, ne ei tee millekään mitään eikä niitä vois vähempää kiinostaa..
olet joutunut kestämään kovia, mutta toivon että siitä huolimatta jaksat jatkaa eteenpäin.
Ei haittaa ollenkaan jos itkee kovan paikan tullessa. Aina saa itkeä ja monesti se auttaa.
Jos koulussasi on kuraattori voit mennä puhumaan asiasta milloin vain hänen kanssaan. Terveyden hoitajalla on usein kiire, mutta mikäli koulussasi ei ole kuraattoria, voit tietysti mennä hänenkin juttusilleen. Ei haittaa vaikka alkaisitkin itkeä. Sehän on useille päivän selvää sellaisessa tilanteessa. Älä pelkää, tärkeintä on että pääset asian yli. Ei pidä antaa pelolle valtaa, vaan puhua siitä.
koita kestää
Tällast mä en todellakaan kestä..
En uskalla enää puhua kenellekään, kaikki on eka väittäny et ne on luotettavii, oon sitte tietenki luottanu niihin ja kohta sit kuulen joltain toiselta saman asian vaikken olis sitä niille kertonut, siis että ne tietää mitä oon muille kertonu...
en enää luota kehenkään.... :(
vaikka kaikkiin ystäviin ei voi aina luottaa,
koulun työntekijöihin aina voi ! Heillä on nimittäin vaitiolovelvollisuus. Olen varma että he ymmärtävät ja kuuntelevat sinua! Mene vaan reippaasti puhumaan heille!
olen varma että pystyt siihen :)
TAKAA OPISKELURAUHAN JA KUNNOLLISET PUITTEET,KOULUHALLITUS TAI EDUSKUNTA.ILMAN MINKÄÄNLAISIA POMMIUHKAUKSIA TAIKKA KOULUKIUSAAMISIA.NÄIHIN ON KYLLÄ LÄÄKKEET.
ei siitä pelossa elämisestä tule mitään.
Jos me aina pelättäs et jotakin pahaa tapahtuu niin eihän elämiselle jäisi aikaa.
Ainahan on hyvä puhua muille tunteistaan ja tunteiden näyttäminen voi tehdä todella hyvää jos on patoutumia sisällään :)
Kyllä olosi vielä helpottuu :)