Mietin tässä miten teillä ensimmäisen lapsen sectiolla synnyttäneillä on käynyt toisen kanssa? Pääsittekö synnyttämään norm.?
Nyt mulla rv21 eikä mitään kummempaa arven kohdalla tunnu mutta voiko se esim. kiristää sisältä niin ettei voisi alateitse synnyttää/lapsen pää kiinnittyä lantionpohjaan? Tekevät kuulemma ylimääräisen ultran 1kk ennen laskettua aikaa. Mitä lie sieltä etsivät( jäi huolestuttamaan.)
Lanteeni ovat kyllä leveät että en kyllä niitä murehdi... ;)
Nyt mulla rv21 eikä mitään kummempaa arven kohdalla tunnu mutta voiko se esim. kiristää sisältä niin ettei voisi alateitse synnyttää/lapsen pää kiinnittyä lantionpohjaan? Tekevät kuulemma ylimääräisen ultran 1kk ennen laskettua aikaa. Mitä lie sieltä etsivät( jäi huolestuttamaan.)
Lanteeni ovat kyllä leveät että en kyllä niitä murehdi... ;)
Vastaukset 10
Vanhimmat
Nyt täällä odotellaan ihan normaalin synnytyksen käynnistymistä. eka syntyi leikkauksella. mulla lantion alamitat normaalia pienemmät, mutta nyt odottelen pieniä kaksosia, joten lääkäri katsoi, että pieni vauva mahtuu ihan hyvin syntymään!:) tuskin sectio pelkästään voi vaikuttaa tuleviin synnytyksiin. tunnen monia naisia, joilla esikoinen on syntynyt sectiolla ja muut lapset alateitse.
Heips,
Minulla syntyi myöski ensimmäinen sektiolla ja katsottiin että toisenkin kohdalla tehdään sektio.
Sehän riippuu yleensä siitä syystä miksi ollaan ylipäätään päädytty sektioon ekassa raskaudessa elikkäs kun minulla ahdas lantio ja voisin kuulemma synnyttää max 2,5kg vauvan alateitse niin lääkärit eivät turhaan halua ottaa riskejä vaikka mulla ensimmäinen olisi kuulemmma mahtunut tulemaan alateitse.
Riippuu myös aina lääkäristä,kaikilla on kuitenkin loppujen lopuks se oma näkemys jonka tuovat mukaan siihen duuniin.
Monesti eivät halua ottaa riskejä senkään takia että tuo viimeinen ultra jossa katsotaan esim sikiön painoarvio niin ei ole tarkka vaan lähinnä suuntaa antava ja minulle lääkäri sanoi että yleensä heittää sen 300g suuntaan tai toiseen.
Toivottavasti tästä oli jotain apua.
- 2 lapsen äiti-
Ensimmäinen synnytys oli sectio, koska vauva oli perätilassa. Lääkäri sanoi että varmaankin mahtuisi alateitse, mutta ei oteta mitään riskiä. Toinen synnytys oli alatie synnytys. Kävin myös ylimääräisessä ultrassa noin 1kk ennen laskettua aikaa, jossa lääkäri teki paino arvion ja muutenkin katsoi lantiota. Lantioni on lääkäreiden mukaan oikein hyvä alatie synnytykseen ja yhden lääkärin mielestä ensimmäinen vauva olisi hyvin mahdunut tulemaan pylly edellä..? Toinen synnytys sujuin hyvin, mutta nopeasti..ja taas tuli tikkejä
Se, mikä synnytystapa toiseen, kolmanteen.. jne jne synnytykseen valitaan, riippuu tietysti syistä,mitkä ovat leikkaukseen ensimmäisen raskauden kohdalla johtaneet. Usein kuitenkin ratkaisevaa on se, miten kohdun arpeutuminen on leikkauksen jäljiltä sujunut, ja antaako arpi supistuksen tullessa myöten. Tämä ns ylimääräinen ultratutkimus tehdään juuri siksi. Silloin katsotaan, missä kunnossa kohtu ja kohtulihas on.
Alatiesynnytys on kerran leikatulle kohdulle aina raskas, ja supistusten tullessa on vaarana, että kohtulihas repeytyy. Tästä johtuen aika usein käy niin, että kun on kerran leikattu, niin jatkosskin leikataan.
Yleisesti ottaen kuiten yksi leikkaus ja sen jälkeinen alatiesynnytys on täysin mahdollinen ja turvallienn yhdistelmä. Kun taas kahdesti leikattu kohtu johtaa yleensä leikkauksiin myös jatkossa.
Itse odotan nyt neljättä lastani. Kaikki kolme aiempaa on leikattu, joten tämäkin masun asukki tulee näkemään päivänvalon leikkaussalissa. Ei (lääkärini mukaan)löydy Suomen maasta lääkäriä, joka antaisi kolmen leikkauksen jälkeen enää edes yrittää alatiesynnytystä. No, toisen lapsen kohdalla tuli kyllä selväksi se, millaistaalateitse on synnyttää, joten ei yhtään harmita :) Joskin neljäs leikkaus pelottaa... :(
Odottelen kaksosia, minulla on jo noin puolitoista vuotias poika. Poika syntyi sektiolla, kun ei meinannut millään viikon käynnistyksen aikana syntyä...oli minulla raskausmyrkytyskin. Ja pieni synntyspelko mikä juttelulla helpottui.
Nyt pelkäänkin, että kuinka uskallan synnyttää kaksoset? Entä jos jotain menee pieleen? Toiselle lapselle käy jotain tai vaikka minulle?
Onko kenelläkään samanlaista tilannetta tai edes samantapaista? Tai ajatuksia pelkoni vähenemiseen.
Kiitos kaikille!
Moi!
Minun esikoiseni syntyi sektiolla v. 2003 (syy oli pitkittynyt ja lopulta keskeytynyt synnytyksen eteneminen). Jännitti tosi paljon toisen kohdalla v. 2006, että käykö synnytyksessä samoin kuin ekassa siten, että hyvin alkaneet supistukset mahdollisesti vaimenesivat eivätkä johtaisi alatiesynnytykseen. Hyvin kaikki meni kuitenkin eli toinen lapseni syntyi hienosti alateitse (tosin synnytys kesti ehkä vähän kauemmin kuin normaalisti toista lastaan synnyttävällä).
Tsemppiä loppuodotukseen ja synnytykseen! Jokainen synnytys voi olla erilainen!
ja ensimmäinen ja kolmas sitten normaalisti alateitse, ja keskimmäisen sektion syy oli pitkittynyt ja lopulta keskeytynyt synnytyksen eteneminen ja vauvan sydänäänien lasku, mutta sitten kolmas taas normaalisti alateitse, hieman oli siinäkin pitkittynyttä synnytystä ja hidasta etenemistä lopussa, mutta onneksi sitten kuitenkin sain sen synnytettyä normaalisti, jotenkin vain minusta tuntuu että vaikka ei se sektiokaan ollut paha kokemus on normaali alatiesynnytys jotenkin mieluisampi, varsinkin kun epiduraali on auttanut kummassakin alatiesynnytyksessä ponnistusvaiheessa niin etten ole tuntenut mitään ja vaiheet kestäneet vain alle 10 minuuttia ja on saanut vauvan heti syliin, on se niin iso hetki elämässä jota jäin kaipaamaan keskimmäisessä sektiosynnytyksessäni.
Kolmatta odottaessani kävin myös äitipolilla ylimääräisessä ultrassa jossa katsottiin vauvan koko ja sektioarven paksuus, ja siellä sanottiin että ei mitään estettä alatiesynnytykselle.
Ensimmäinen lapseni syntyi sectiolla 04 perätilan takia. Toinen lapsi alateitse 08. Ei minulla kyllä mitään ylimääräistä ultraa ollut, eikä ollut puhettakaan etteikö pystyisi synnyttämään alateitse.
Oli tuossa kyllä "haavoilla" aikaa parantua lähes neljä vuotta mutta eiköhän ne nopeemmin parannu.
Ei tullut edes mieleenkään että aikaisempi sectio voisi jotenkin vaikeuttaa alateitse synnyttämistä.
Oli kyllä niin pitkä ja vaivalloinen paranemisprosessi tuo ensimmäinen että olen valmis synnyttämään oli miten oli!
Ei muuta kuin odottamaan... :)
Meillä ensimmäinen syntyi lopulta kiireellisellä sectiolla. Vedet menivät yliaikakontrollissa, jolloin edes pää ei ollut vielä kiinnittynyt. Supistukset alkoivat vasta illalla ja samoin kuume, johon sain antibiootteja. Synnytys ei edennyt tarpeeksi edes oksitoksiinista huolimatta (en halua enää koskaan tuota hormoonia, sillä supistukset eivät loppuneet lähes ollenkaan, edellisen vaimentuessa uusi alkoi jo). Yhdeltä yöllä auki 7 cm päädyttiin sectioon sillä pelättiin ettei vauva saanut tarpeeksi happea. Terve tyttövauva syntyikin pian sen jälkeen ja painoi 4 kg.
Nyt odotan toista 29 2, ikäeroksi on tulossa 1 v 9 kk.
Ultrassa lääkäri sanoi ettei mikään estä alatiesynnytystä yhden section jälkeen. Istukka on nyt marginaalisesti "edessä" 17 mm ja lääkärin mielestä sekään ei vielä tässä vaiheessa poissulje alatiesynnytystä.
Itse alan olla hieman skeptinen alatiesynnytyksen suhteen. Sf-mittani kulkee yläviivan yläpuolella ja se viittaa esikoista suurempaan vauvaan, ensimmäisen synnytys ei edes halunnut oikein alkaa ja oksitoksiinista minulla on vaan huonoja muistoja. Lisäksi tuo istukka on vähän edessä ja se esikoisen kanssa ollut kuume johtui streptokokista, joka minulla on nytkin (onneksi tällä kertaa se tiedetään etukäteen).
Synnytystapa-arviointi (ultran kanssa tuon istukan takia) on sovittu viikolle 36 3, sitä ennen ei taida itselleni selvitä synnytystapa. Sectiosta ja siitä paranemisesta on itselläni vain hyviä muistoja, mutta leikkaus on toki aina riski.