Minulla on elämäni aikana sattunut vaikka kuinka paljon isoja asioita. Olen kuitenkin päässyt niistä aina eteenpäin, siirtämällä oman pahanoloni ajattelemisen syrjään.
Nyt elämässäni on ollut jo pitkään vaihe jossa olen yksin, ei kunnollisia ystäviä ja kavereita hyvin harva. Olen tajunnut muuttuneeni paljon itkuisemmaksi, alakuloiemmaksi ja ujommaksi. Mielessäni pyörii vähän väliä ajatus "en minä voi olla tässä tilanteessa, en minä ole tällainen ihminen" jne. Olen nyt todella joutunut kohtaamaan itse sen kysymyksen, "fraasin" jonka olen aina aikaisemmin kuullut vain joidenkin muiden, joidenkin hyvin surullisten sanomana "miksi minä, mitä pahaa olen tehnyt????!".
Tämä yksinäisyys ja ainaiset vastoinkäymiset ovat alkaneet ahdistamaan niin paljon, että säikähdin tänään kun havahduin miettimästä itsemurhaa. Aivan kamalaa itkettää nytkin kun kirjoitan tätä, en minä voi olla tässä tilanteessa, olen ihan erilainen ihminen...
En todellakaan usko että mitään itsemurhaa kuitenkaan tulen tekemään. En varmastikkaan, sillä en koskaan voisi olla niin itsekäs ja tehdä sitä perheelleni, tai en ainakaan ennen ollut.
Ymmärrän täysin sen ja olen itse samaa mieltä, siitä että itsemurha on lopullinen ratkaisu, säälittävä ja itsekäs. Tajuan myös sekä sen, että ajatukseni voivat jo huomenna olla täysin toiset.
Kaikista avuttomin tunne tulee, kun mietin että masennusta, tai itsemurhaa potevan täytyisi heti keskustella jonkun kanssa. En todellakaan kehtaa kertoa tästä olostani esim. kavereilleni, pelkään jotenkin että se muuttaisi entisestäänkin heidän suhtautumistaan minuun. Joko he alkaisivat säälimään ja siitä syystä pitämään minuun enemmän yhteyttä, tai sitten he pyrkisivät etääntymään koska eivät jaksaisi mitään masentavaa seuraa ja "huolehdittavaa" ym. Tiedän että jos he niin tekisivät, niin eivät he mitään ystäviä silloin olekkaan. Mutta sitäjuuri pelkäänkin, että tajuan ettei minulla edes niitä harvoja ystäviä olekkaan. Voi tietysti olla että tällainen ajattelu johtuu juuri tästä tämän hetken masennuksestani, mutta kun se on niin TODELLINEN!!
(jo meni tässäkin kauan aikaa miettiä, laitanko tämän textin tänne, vai en.. Jotenkin tuntuu pahalta tunnustaa, että minä olen tosiaan "hukassa" ja yksinäinen)
Nainen -84
Nyt elämässäni on ollut jo pitkään vaihe jossa olen yksin, ei kunnollisia ystäviä ja kavereita hyvin harva. Olen tajunnut muuttuneeni paljon itkuisemmaksi, alakuloiemmaksi ja ujommaksi. Mielessäni pyörii vähän väliä ajatus "en minä voi olla tässä tilanteessa, en minä ole tällainen ihminen" jne. Olen nyt todella joutunut kohtaamaan itse sen kysymyksen, "fraasin" jonka olen aina aikaisemmin kuullut vain joidenkin muiden, joidenkin hyvin surullisten sanomana "miksi minä, mitä pahaa olen tehnyt????!".
Tämä yksinäisyys ja ainaiset vastoinkäymiset ovat alkaneet ahdistamaan niin paljon, että säikähdin tänään kun havahduin miettimästä itsemurhaa. Aivan kamalaa itkettää nytkin kun kirjoitan tätä, en minä voi olla tässä tilanteessa, olen ihan erilainen ihminen...
En todellakaan usko että mitään itsemurhaa kuitenkaan tulen tekemään. En varmastikkaan, sillä en koskaan voisi olla niin itsekäs ja tehdä sitä perheelleni, tai en ainakaan ennen ollut.
Ymmärrän täysin sen ja olen itse samaa mieltä, siitä että itsemurha on lopullinen ratkaisu, säälittävä ja itsekäs. Tajuan myös sekä sen, että ajatukseni voivat jo huomenna olla täysin toiset.
Kaikista avuttomin tunne tulee, kun mietin että masennusta, tai itsemurhaa potevan täytyisi heti keskustella jonkun kanssa. En todellakaan kehtaa kertoa tästä olostani esim. kavereilleni, pelkään jotenkin että se muuttaisi entisestäänkin heidän suhtautumistaan minuun. Joko he alkaisivat säälimään ja siitä syystä pitämään minuun enemmän yhteyttä, tai sitten he pyrkisivät etääntymään koska eivät jaksaisi mitään masentavaa seuraa ja "huolehdittavaa" ym. Tiedän että jos he niin tekisivät, niin eivät he mitään ystäviä silloin olekkaan. Mutta sitäjuuri pelkäänkin, että tajuan ettei minulla edes niitä harvoja ystäviä olekkaan. Voi tietysti olla että tällainen ajattelu johtuu juuri tästä tämän hetken masennuksestani, mutta kun se on niin TODELLINEN!!
(jo meni tässäkin kauan aikaa miettiä, laitanko tämän textin tänne, vai en.. Jotenkin tuntuu pahalta tunnustaa, että minä olen tosiaan "hukassa" ja yksinäinen)
Nainen -84
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kyllä kuulostaa tutulta. Sama se on minulla, itken ihan liian usein, ei kehtaa kertoo näist kaikist ajatuksista kenellekkää, tiiä mitä ne reagoi. Muutamat ihmiset tietävät että syön masennus lääkkeitä. Oma äitini kävi itkemään kun kerroin että syön sitten tämmösiä.. sanoin että ei se hänestä johdu.. säikähti. Melkein katunut sen jälkee että kerroin, en taho pahaa mieltä kenellekkää. Viime yö oli tosi paha..illalla mulla on se paskin olo aina..rupean miettimään kaikkee paskaa, ja sit se olo kun tulee, se tulee. Itkin yksin, poltin tupakkaa..ja se mihin toi paska olo "pitkästä aikaa" vei...oli viiltely :( Siitä on niiiin paska olo et ei vittu!.. En halua juttelemaa kenellekkää "lääkärille".. joskus reilu 3-4v sitte kävin säännöllisesti juttelee psygologille, se ei auttanu mitää, yht paskaa. Mietin samoja asioita kuin sinä..miks just minä jne jne... mut hei kirjottele..tai laita s.posti osotetta jos siltä tuntuu...
Mutta hei..sä et oo ainoo...
Hei!
Jos et uskalla kertoa ystäville,niin kerro terveydenhoitajalle.Mietipä myös,mikä tunteesi on laukaissut,onko tapahtunut jotain.Masennus voi tulla jopa puolen vuoden kuluttua jostain järkyttävästä tapahtumasta.Itselleäni sen aiheutti isän kuolema ja toisen kerran työpaikan vaikeudet.Olen saanut lääkäriltä masennuslääkettä lievän annoksen ja se on auttanutkin.
Katsoin myös viestisi kellonajan,miksi olet vielä hereillä.Hyvät elämäntavat ja,illalla nukkumaan ajoissa ja tarpeeksi pitkä uni,liikunta ja ravinto ovat myös psyykkisen terveyden perusta.
Olen huomannut nykyisin myös sen,että kun olen toipunut saan iloa paljon arkisemmista ja pienistä asioista,en kaipaa juhlimista tai muuta suurta.Oman lapsen hymy,odotettavissa oleva mukava koti-ilta hyvän perheen tai vaikkapa kirjan kanssa,askartelu.ym pikkujutut saavat minut tuntemaan onnea ja rauhaa.
Mieti myös mitä elämältäsi oikeasti ITSE haluat,toteutatko sitä? Ota tavoite ja pyri siihen ,olkoon se tällähetkellä vaikkapa mielialasi parantaminen.Hyvää kevään alkua ja toipumista sinulle!
Tuossa oli kyllä järkeä mitä kirjoitit.. En todellakaan toteuta mitä haluaisin, kaikki ei oo aina niin helppoo ja yksinkertaista.
Matt. 18:19
Etsi ystävä, tuo Raamatun jae !
Lue siitä ja lue jo muutama jae sitä ennen.
Yleensä, lue Raamattua. Uutta - Tastamenttia. Sieltä löydät avun.
Kun olet lukenut tulen muutaman päivän päästä katsomaan mitä koit.
Jos olet samaa mieltä siitä mitä luet, me voimme Rukoilla Jeesuksen nimessä.
Olet jo huomannut että maailmassa toimii kaksi henkeä, hyvä ja paha. Tiedät myös, että pahaa tehden tulee paha olo ja hyvää tehden, hyvä olo. Yksin kertaista. Paha leviää mutta hyväkin leviää. Paha on kuin pimeä ja hyvä on valo. Kun tuo hyvän, eli valon pimeään pimeä häviää. Miksi olla pimeessä miksi kantaa povellaan pahaa .... kun voi kaiken puhdistaa ...kaiken voi tuoda valoon. Jeesus on valo, Jeesus on syntien sovittaja.
Jeesus ei ole mikään satu, eikä mikään keinovalo.... ei mikään luulo tai kuvitelma.
Raamatusta löydät millainen Jeesus on. Jeesus on elävä auttava ja rakastava ystävä sinullekin.
Tulen juttelemaan, jos haluat?
Siunauksin Daidaih
mä tiedän ja uskon.. aina ei vaan helpota tai auta oloon...