koulu kiusattu koko peruskoulun ajan

mäkin. kannattaa käydä mielenterveystoimistolla juttelemassa.

sä puhut asiaa! vielä ne vankeustuomiot kiusaajille! mua kiusattu myös koko peruskoulun.. mut voimia sulle!! :)

Ja niin kauan kuin eristäydyt muista, ja ajattelet väkivaltaisia, kiusaajasi ovat voittaneet. Ja saaneet sinut ajattelemaan samalla tavalla kuin he itse - omaksumaan väkivaltaisia toimintatapoja, ainakin ajatuksen tasolla (jolla ne toivottavasti pysyvätkin).
Jos sinusta tosiaan tuntuu noin pahalta, hae ihmeessä apua ja muista että jos teet jotain pahaa muille - tai itsellesi - , on se voitto ent. kiusaajillesi. Älä siis anna heidän voittaa vaan tee jotain sellaista, jota olet aina halunnut tehdä, sellaista missä olet hyvä. Jokainen on hyvä jossakin!!! Äläkä rupea väkivaltaiseksi. Silloin olet, pahimmassa tapauksessa, jopa kiusaajiasi alempana.
Minäkin olin aikanaan koulukiusattu, sitä piinaa kesti melkein kuusi vuotta (yläasteen ja lukion). Minua hakattiin (yläasteella - todella kovaakin, niin että silmissä musteni joskus) ja minulle huudeltiin sekä kerrottiin perättömiä juttuja selän takana. Itkin usein ja lintsasin koulusta milloin minkäkin syyn takia, kun en halunnut kouluun. Ja minulla oli vain yksi ystävä koulussa, joka samanlaisen kiusaamisen takia joutui vähäksi aikaa hoitoon. Olin niin huonona, että vähältä piti etten itsekin joutunut (tjaa, ehkä olisi pitänyt :D).... eivätkä opettajat välittäneet paljon mitään, vaikka monesti kerroin tilanteestani heille ja perheelleni. En ole minäkään unohtanut, enkä antanut anteeksi. En voi. en voinut/halunnut myöskään vajota siihen surkeaan tilaan, jossa kiusaajani olivat. Tai sellaiseen johon he olisivat minun halunneet vajoavan. Ainoa mitä olen voinut tehdä, on ollut itseni kehittäminen. "Minä olen hyvä..." - ajatuksella :)
Minunkin elämäni oli koulussa helvettiä.
Opiskelen vieläkin, mutta nyt elämäni on jotain muuta kuin helvettiä. Opiskelukaverini ovat kaikki mukavia aikuisia ihmisiä (osa tietysti ei, mutta ei sellaisia kannata noteerata lainkaan), minua pyydetään luottamustehtäviin ja saan olla tekemisissä erilaisten ihmisten kanssa (mikä on parantanut itseluottamustani). Ja ennen kaikkea, opiskelen alaa jonka koen omakseni ja siitä saan voimaa, ja voin todellakin ajatella olevani hyvä.
Sekin tietysti auttoi, kun lähdin entiseltä kotipaikkakunnaltani pois. Olen ottanut tämän niin, että tämä on minun 2. elämäni.
Ensimmäinen elämä jäi sinne jonnekin, eikä minun tarvinnut tuhota omaa tai toisten elämää päästäkseni tähän pisteeseen.
Nyt olen 22- vuotias nainen. No, sellainen oli mun tarinani, ja olen pahoillani sekavasta tekstistä, väsymys painaa päälle tähän aikaan "päivästä" :)
Pärjäile

Siis puhuit asiaa ja paljon..Koulukiusaamista on ollut aina ja tulee aina olemaan..!!

Opettajat eivät minusta kiinnitä tarpeeksi huomiota koulukiusaukseen ja tämän vuoksi nuoret kiusatut ovat ns.itsemurhan partaalla kun ei uskalla kertoa kenellekkään kun pelkää...Ja jos opettajille kertoo niin ne ei ota kuuleviin korviin eikä ne saa kiusaamista loppumaan....Kyllä joka koulusta löytyy aina muuutama idiootti joilla on kusta aivojen tilalla!!!!Kun pitää ruveta toisia kiusaamaan...

ei muutakun kunnon vartijat kouluihin ja jos kiusaamista tapahtuu niin kunnon selkäsauna..!!!

Luin viestisi ja tulin tosi surulliseksi puolestasi. Toivon, että rohkaiset itsesi ja käyt hakemassa ammattilaisen apua ja voit alkaa purkaa tuota tuskaasi. Kostoajatukset ovat ymmärrettäviä, mutta tärkeintä nyt on sinun oma elämäsi ja jatkaminen eteenpäin.