Asiani koskee äitini ja minun välejä, sekä vuoden ikäsen tyttöni.
Oletin että kun tyttöni syntyy että äitini olisi ollut innokkaampi tulevaa ensimmäistä lastenlastaan kohtaa, muutin 150km päähän raskausaikana mieheni luo,
hän ei ole kertaakaan käynyt junalla katsomassa meitä vaikka olen pyytänyt että tule joskus meidän kans tänne päiväksi kun hänellä on viikolla vapaita. isän kanssa tulevat autolla joskus "juhlapäivinä" käymään.
istuvat sitten kaks tuntia puhuen omista työpäivistään ja tekemisistään.
onko mummous nykyään itsestään selvyys???
olen nyt ollu mykkäkoulussa äidin kanssa joulusta asti, kun ei oikein muistanut tyttöä joululahjalla.
Oletin että kun tyttöni syntyy että äitini olisi ollut innokkaampi tulevaa ensimmäistä lastenlastaan kohtaa, muutin 150km päähän raskausaikana mieheni luo,
hän ei ole kertaakaan käynyt junalla katsomassa meitä vaikka olen pyytänyt että tule joskus meidän kans tänne päiväksi kun hänellä on viikolla vapaita. isän kanssa tulevat autolla joskus "juhlapäivinä" käymään.
istuvat sitten kaks tuntia puhuen omista työpäivistään ja tekemisistään.
onko mummous nykyään itsestään selvyys???
olen nyt ollu mykkäkoulussa äidin kanssa joulusta asti, kun ei oikein muistanut tyttöä joululahjalla.
Vastaukset 57
Vanhimmat
joululahjaa lapselle antanut?
Tuntuu aika erikoiselta, jos on vielä työssä käyvä ihminen, niin ei taida rahastakaan olla kiinni.
Eikö äitisi muutenkaan ole erityisen lapsirakas?
Aika erikoiselta vaikuttaa.
Äitini on ollut aina itsekäs ja itsekeskeinen, mutta harmittaa kun ei vuodetkaan ole sitä pehmentäneet.
Ai, itsekeskeinen on äiti ollut?
Miten se on mahdollista kun on täytynyt hemmotella sua pilalle....
onpa hällä riittänyt aikaa - siihenkin....
Siis mistä sä edes puhut?
oletko saanut siipeesi elämässäsi, ja nyt on tilaisuus puhua suu puhtaaksi henkilölle jota ei tunne?
Olet varmaan iältäsi palstalla päätellen 40-60 vuotta, minä olen 22, ja lopetan tämän leikin ja suuharkan selkeästi viisaampana osapuolena!
aikusuus ei ole näköjään iästä kiinni vaan siitä mitä siellä päässä liikkuu???!!
Ja mikä hemmottelu, lapsenlapsen tästä on kyse, lahjoja ei tullut minulle ja eikä tytölle, työssäkäyvältä ihmiseltä!
kysyä, että ostitko sinä kuitenkin lahjat vanhemmillesi?
Olen nimittäin näissä omissa huomannut sellasen piirteen, että aikuiset lapsetkin, kyllä ajattelevat, että äiti muistaa heitä ja heidän lapsiaan, mutta se äidin muistaminen ei aina niin itsestään selvyys olekaan.
Yhdeltä ei tullut edes kiitosta lahjoista, jotka lähetin.
äidille ostin kynttilöitä josta hän tykkää kovasti, sekä isälle ja äidille ostin vaa`an jota pyysivät avuksi painon seurantaan. Ostin vielä kotona asuvalle veljellekkin lahjan! saivat siis hyvät lahjat meiltä, ainakin minun mielestäni.
hävetti appivanhempien luona olla jouluna kun omat vanhemmat eivät muistaneet.
Minä en ainakaan tuollaiseen mummoon pitäisi itsekään mitään yhteyksiä, jos ei näytä mummoa lapsensa ja lapsenlapsensa elämä kiinnostavan! Oiskohan mummolle tullut ikäkriisi ja oman vanhenemisen pakokauhu...
Voisin kuvitella että itse olisin onneni kukkuloilla kun ensimmäinen lapsenlapsi syntyy ja voisi antaa kaiken sen huomion ja rakkauden mitä hänelle kuuluukin! Ja juuri se helppous ja muisto niistä omien lasten syntymäajoista ja siitä että kun on se lapsenlapsi sen voi antaa takaisin oman äidin ja isänsä syliin kun alkaa itkeä nälkäänsä, väsymystään, tms. On vain ne kaikki hyvät puolet eikä juuri niitä huonoja puolia tarvitse "hoitaa" (yövalvomiset, tms.).
Itse olen kasvanut ilman isovanhempia, koska viimeinenkin kuoli ollessani ihan pieni. Taas omat lapseni ovat olleet vailla isovanhempia koska taas sama juttu, että osa on kuollut ja elävistä taas toinen oli alkoholisti jota ei lapsenlapset enempää kiinnostaneet kun omatkaan lapset aikoinaan ja taas ne hengissä olevat ovat hyvin sairaita ja pitkän matkan päässä.
Usein nyt jo ajattelen sitä aikaa, että toivon sydämestäni että pääsen omille lapsenlapsille olemaan se ihana ja kiva mummo jonka kanssa voi touhuta ja tehdä ja joku tulee katsomaan eikä vain odota että häntä mennään katsomaan! Ja joka kunnioittaa niitä lapsenlapsen vanhempia ja kysyy heiltä miten tehdään eikä määräile että kyllä meillä saa tehdä sitä ja tätä ja karkkia syödä joka päivä ja keksejä syödä kilotolkulla...
Olen samaa mieltä kanssasi, lapsen lapset ovat ihania koska niille voi antaa aikaa ja rakkautta ilman "hoitovastuuta"
onnea sinulle ja tuleville lapsenlapsille saavat ihanan mummon sinusta varmasti!
Hm.
Ei lahjaa VUODEN VANHALLE lapselle.
Mykkäkoulua siitä syystä.
Välimatka pitkä.
Mummon pitäisi reissata eestaas - niinkö?
Eikä - voi kamalaa - lahjaa sulle?
Eikö se sun suurin lahja ole se onneton lapsiparka jolla on tuollainen täysin kypsymätön äiti,
millainenhan on sen lapsraukan isä?
Toivottavasti kypsempi???
Juu,
En ole sanonut että haluaisin ITSE lahjaa, vaan lapselle lahja, toivottavasti kansakoulussa opettiin oikein ymmärtämistä!
Välimatka ei ole minusta pitkä, muutin itse hesasta tänne, ja sen jälkeen on avartunut maailma, että suomihan on iso maa, eikä helsinki ole ainut paikka asua!
Minulla lapsi on suurin lahja kaikista, onneksi en loukkaanu sun sanomisista, sen verran on tullut kasvettua tähän elämään!
Lapseni isä on hieno mies, joka kantaa vastuuta, ei juo eikä muutakaan!
Olemme näköjään kypsempiä kun tämä ruikuttava rouva kommentojan roolissa!
toivon nyt todella että lopetat tuon lapsellisen kommentointisi, koska et selkeästi osaa asiallisesti ottaa kantaa, härkit ja härkit, koska et varmaankaan osaa omassa elämässä olla jämäkkä!
Täällähän kirjoitellaan jatkuvasti, että isovanhemmat eivät saa puuttua vauvaperheen elämään. Ei saa käydä häiritsemässä ja kyttäämässä miten vauva voi. Ei saa tuoda lahjoja tai antaa mitään, kun ne ovat krääsää ja turhaa tavaraa saati sitten muita tuliaisiakaan tuoda.
Koko ajan saa lukea miten omaa rauhaa pitää saada. Äitisi on näköjään vaan aikaansa seuraava ja valveutunut mummi ja ymmärtää pysyä sinusta erossa.
Tsemppiä vaan, yritä pärjätä omillasi. Et sinä ja lapsesi ole mitään kuninkaallisia jotka määräävät muiden ihmisten elämän.
ole lainkaan ollut innostunut ensimmäisestä lapsenlapsestaan. Odotin hänen olevan innoissaan, sillä itse luonnollisestikin olin ja äitini on vielä työkseen toiminut perhepäivähoitajana (ei tosin enää vuosiin siinä hommassa) joten luulin hänen pitävän lapsista.
Yllätyksekseni sain huomata, ettei häntä juurikaan kiinnostanut lapseni, ei raskausaikana, eikä synnyttyä. Asumme noin 300 kilometrin päässä, mutta vanhempani eivät koskaan tule käymään, vaikka heillä on auto ja ajokortti ja rahastakaan ei ole kiinni. No, me käytiin sitten aina siellä ja silloinkin tuntui, että ei heitä (vanhempiani) juurikaan kiinnostanut meidän seura. Äiti kävi omissa harrastuksissaan ja jätti miedät surutta keskenään mummolaankin.
Syntyi toinen lapsi ja kolmaskin, eikä tilanne ole siitä kummemmin muuttunut. Itse asiassa hän on joskus ihmetellyt ystäviään, jotka ovat innoissaan lapsenlapsistaan. Mitäs ihmeellistä siinä sitten on? No, ei kai mitään.
Nyt odotan neljättä lasta ja autossa istuminen on hankalaa. Niinpä päätin, että minä en enää viitsi tämän katraan kanssa sinne mummolaan matkustaa, kun eivät hekään viitsi matkustaa sieltä tänne. Puoleen vuoteen ei olla nähty, eikä meidän käymättömyyttä olla ainakaan ääneen ihmetelty.
Olisin erittäin onnellinen, jos lapsillani olisi mummo, joka olisi heistä kiinnostunut. (Mieheni vanhemmat ovat kuolleet.) En minä välttämättä sitä tarvitsisi, mutta lapseni kaipaisivat mummoa. Nyt olemmekin löytäneet naapurista mummoikäisen pariskunnan, joilla ei omia lapsenlapsia vielä ole, mutta he ovat meidän lapsille ihan kuin oikeat isovanhemmat. Pelolla odotan, että miten käy tämän suhteen sitten kun he niitä omia lapsenlapsia joskus saavat.
Ajattelen just sun kanssa samaa, kun sitä jotenki "odottaa" vanhemmiltaa jotain kun saa lapsen, niin saa pettyä hirveesti kun ei sitten olekkaan sellasta mummoa tulossa omasta äidistä mitä ajattelee mummon olevan; sen kanssa käydään kaupoilla ja se osaa tehä maailman parhaita lettuja, yms mukavaa!
Oikeen ihmetyttää että varmasti jos olisin asunut naapurissa olisi vastaanotto lapselle ollu erinlaista, aina oven takana ja hoitoa tarjoamassa, mutta kun päätin muuttaa muualle niin on sitte oltu paljon välinpitämättömiä. eikö se oo just hienoa kun lapset edistyy elämässä eikä kyyhötä aina kylässä..
Mietin joskus et onkohan se mummous kiinni siitä missä lapsi ja lapsenlapsi asuu..
En myöskään oo enää valmis ajamaan heillepäin, koska lapsen on kuitenki hankalaa istua paikollaan neljää tuntia autossa..
Ja äitini on kanssa enemmän kiinni omissa jutuissaa, millon on käyny siellä ja täällä, hädintuskin edes kysyy mitä meille kuuluu..
Ja porukoiden naapuri on lähetellyt tytölle vaatteita yms, ja huomioinut enemmän tyttöä kun oma äiti!
Onneksi on muita ihmisiä ympärillä jotka osoittavat huomiota ja välittämistä!
mukavaa alkavaa kevättä sulle ja tsemppiä mummo-suhteeseen, kai ne ihmiset sitten tajuavat kun lapset puhuu enemmän ulkopuolisista ihmisistä mummolle kun mummosta itse..
pitämään yhteyttä tiiviimmin siihen naapuriin :) Kiitellä kovasti muistamisista ja kutsua vaikka kyläänkin.Ehkä voisitte joskus käydä myös heillä. Voisitte saada mukavia ystäviä ja samalla joku voisi ajautua peilin eteen.
meillä on aika samanlaista.. isäni on kuollut jo ennen lapseni syntymää ja äitini asuu 100km päässä. ei pahemmin käy, ja jos käy niin se on sellanen 15min-30min ja koko ajan puhuu vaan itestään. kertaakaan ei kysyny raskausaikanani vointiani tai mitään muutakaan minuun liittyvää.. sitten kun lapseni syntyi tuli heti katsomaan ja ei meinannu antaa mulle koko tyttöä sairaalassa kun piti syöttää , sano vaan että "huuda vaan, keuhkot vahvistuu!". olin ihan että voi jessus, tänne se nyt kun sillä on nälkä!
koskaan ei äitini soita meille vaan aina pitää soittaa hänelle, jos minä en soita esim. kuukauteen niin sit alkaa valitus ku ei oo soittanu. ei sit ite voi soittaa joskus.. ja olin myös mykkäkoulussa äitini kanssa loppu vuodesta kun piti mennä käymään siellä ja ajattelin että menisin ilman tyttöä(en ole vuoden aikana kertaakan käynyt missään ilman tyttöä, joten olisi ollut mukava käydä kerran, mutta...)ja sen myös sanoin äidilleni, no vastaushan oli että "ei tartte tulla sit ollenkaan" ja minulla ei myöskään ole mitään asiaa äitini luo jos ei lapseni ole mukana(näin sanoi). eipä ole tullut käytyä tän tapauksen jälkeen.. ja vaikka kävisin ja ottaisin tytön mukaan niin eipä äitini leiki tai tee mitään muutakaan tytön kanssa.
meillä äitini tosin osti tytölle joululahjan, nuken jota ei suositella alle 3-vuotiaille ja 110cm housut.. tyttö on nyt siis vajaa vuoden ikäinen ja pituus 74cm... no, onpahan sit 3vuoden päästä nukke jo valmiina ellei oo hukkunu, ja joskus tulevaisuutta varten housut..
mulle olis ihan sama vaikkei olisi edes ostanut mitään. en oo niin lahjojen perään itteni enkä tyttöni osaltakaan..
eipä äitiäni ole paljon kiinnostanut koko lapsenlapsi(kuten en minäkään), koskaan ei kysellä kuulumisia tai esim. miten tyttö kasvaa sun muuta.. ja aina kun soitan on niin kiire tekemään jotain muuta, millon kiire kahvinkeittoon, millon nukkumaan, millon kauppaan jne.. ja tyttöni on äitini eka lapsenlapsi joten olisin luullut että edes vähän kiinnostaisi, mutta kun ei niin ei..
Joskus oli itsestään selvää, että lapsia tulee, halusi tai ei. Enään ei ole vanhemmuus itsestään selvää eikä mummouskaan. Nyt on vapaus valita.
Jollekkin vaan riittää se työ minkä on tehnyt kasvattamalla omat lapsensa parhaansa mukaan. Sinun äitisi on sinut saanut aikuisuuteen, hänen työnsä on tehty, sinun on aika hoitaa oma osasi.
Kaikkien mummojen elämä ei pyöri sinun tai sinun lapsesi elämän ympärillä, heillä on pitkän vanhemmuus uran jälkeen täysi lupa ja oikeus elää omaa eläämääsä ilman sinut lapsellista kiukuttelua.
Viimeinen lause osoittaa sinun kypsyytesi(tai oikeastaan koko viesti) ja arvosi. Missä äidilläsi meni vikaan? Antoiko hän sinulle liikaa ja nyt jatkat samaa olettamusta.
Minua kyllä huolestuttaa kuka minun eläkkeeni tulee maksamaan, jos itsekkyys ja kyky asettua mummon asemaan on muillakin nuorilla näin hakusessa.
Täytyy sanoa että en oikein ymmärrä tätä sinun purkaustasi... kolahtiko jotenkin omaan nilkkaan tuo "mummous" -asia ja välinpitämättömyys?
Minä näen tämän asian niin, että ei kai tuo aloittaja sitä kertomuksellaan tarkoittanutkaan että hän vaatisi 24/7 mummon läsnäoloa tai kiinnostusta??? Ei tosiaankaan. Pientä kiinnostusta ja välittämistä, mutta näyttääkö tuo mummo sitä millään tavalla... ei! Itse kuvittelisin ainakin sen jo luonnostaan kuuluvan inhimillisyyteen, että ollaan omasta jälkikasvusta ja jälkikasvun jälkikasvusta kiinnostuneita!!! Ihan kumminkin päin.
Ellen ihan väärin veikkaa, niin tuokin aloittajan tapaus voisi hyvin olla sellainen, että jos tytär lopettaa kokonaan yhteydenpidon kun ei mummokaan sitä harrasta, niin entäs kun mummo entisestään iäköityy, kenties jää leskeksi, sairastelee yms. yms. niin sitten tuleekin mieleen että voi voi kun ei kukaan käy ja voi voi sentään kun on hylätty eikä kukaan välitä... Kenties sitten itketään tutuille ja tuntemattomille miten sydämetön se oma tytär ja tämän perhe on...?
Niin ja missähän tämä aloittaja kertoo että hän olisi saanut kaiken?
todennäköisesti tuleekin käymään. Nyt täällä jotkut mummot on uhoilleet, kuinka heillä on oma elämänsä, eikä heidän tarvi olla kiinnostuneita lapsenlapsistaan, jos eivät halua.
Haluavat pitää etäisyyttä jne.
Kuinkahan moni yksinäisyyttään itkevä vanhus vanhainkodissa on toiminut aikanaan samoin. Tai muuten ollut ilkeä jälkikasvulleen. Sitä saa mitä tilaa.
No, oletpas tyhmä. Vanha on vanha ja hänen kärsimyksensä tuhotusta lapsenlapsi-isovanhempi suhteesta on lyhyt. Jos pikkuisen osaisit ajatella muutakin kuin ilkeillä ihmisille, ymmärtäisit, että sen lapsenlapsen suru tuhotusta lapsenlapsi-isovanhempi suhteesta kantaa koko elämän, ja jatkuu vielä seuraavaan sukupolveenkin.Mutta sinähän oletkin niin tyhmä kuten moni äiti ihminen täällä, ettei ymmärrä asettua lapsen asemaan, eikä ymmärrä mikä on lapselle parasta.Ja tämä siksi kun sulla kuten noilla ihmishirviöilläkin, on pelkkä oma itse ja omiat sairaat tyydytykset olennaisia.
Kuka tässä nyt on ilkeillyt ja mitä??? Onkos sulla jonkinasteinen luki-häiriö kun et lukemaasi ymmärrä? Luepa nyt uudestaan tuon mumin kirjoitus ja mieti ihan ajatuksella mitä siinä ajettiin takaa!
Ja vielä tuohon "suru tuhotusta lapsenlapsi-isovanhempi suhteesta kantaa koko elämän", en oikein tajua mitä ihmettä sinä sillä ajat takaa. On varmasti aivan lukematon määrä ihmisiä, jotka ovat eläneet ihan täysipainoista ja rikasta elämää ilman isovanhempia ihan siitä syystä, koska he ovat kuolleet kun lapsenlapsi itse on vasta ollut hyvin pieni tai ehkei ole vielä ollut syntynytkään siinä vaiheessa! Voi kamalaa, ovatkohan he kaikki nyt jotenkin traumatisoituneita....???? Eiköhän se lapsen paras ole ennenkaikkea niiden OMIEN vanhempien hyvä suhde ja turvalliset kotiolot ja vasta sen jälkeen tulee kaikki muu.
Olet tyhmempi kuin vasemman jalan saapas. Kuolemalle menetetyn isovanhemman tai kenen tahansa muun läheisen poismeno on eri asia kuin oman äidin toimesta katkaistut suhteet läheiseensä. Kun isovanhempi kuolee, lapsi ymmärtää, että isovanhempi on mennyt iäksi pois. Mutta jos oma äiti kieltää lapsensa tapaamasta omaa isovanhempaansa, tulee lapsi sisimmässään aina syyttämään asiasta vain itseään.Lapsi ymmärtää kyllä että hänen takia äiti ei anna tavata isovanhempaa.Ja siksi lapsi häiriintyy halusit sitä tai et.
Ja kyllä se lapsi sen isovanhemman hädän ja tuskan vaistoaa horiset sitten itse mitä tahansa.Lapsi ei ymmärrä vaikka mitä selittäisit ja satuilisit valheitasi, mutta kun hän kasvaa isommaksi alkaa hän toki ajatella omilla aivoillaan.Et tule kykenemään johdattelemaan häntä ikuisesti.
Lopeta netissä roikkuminen ja mene hoitamaan lastasi ja kotiasi ja lopeta nuo tyhmät horinasi.yYritä keskittyä ihan oikeisiin arkisiin askareisiisi niin ehkä tuo masennuksesi helpottaa.
anneta periksi tuolla vastaväittäjälle ja nosteta kädet pystyyn.
Hänelle näyttää olevan mahdotonta ymmärtää mitä toiset puhuu, kun pitää vain omaa katkeruuttaan työntää toisten niskaan ja nähdä toiset aina jotenkin vääristyneinä ja negatiivisessa valossa.
Jos ei ymmärrä eikä haluakaan, niin ei sitten.
Kuinkahan tuokin asia sinua kaivaa. Taitaa olla huono omatunto kun noin kolahti taas.
Sinä olet harhainen. Täällä ei kukaan puhu ja mitään ääntä ei kuulu. kukaan ei täällä voi nähdä toisiaan, sellaista ihme valoa ei ole että voisimme nähdä toisiamme.
Me olemme suomi 24 palstalla ja täällä kommunikoidaan vain kirjoittamalla. Jos sinä kuulet puhetta ja luulet puhuvasi ihmisille ja luulet näkeväsi ihmisiä täällä, mene lääkäriin sinun sairautesi on pahentunut, olet harhoissa. Minä en näe ketään,vain tietokoneeni näytön ja näppäimistön, enkä minä kuule mitään puhetta, vain näppäimistöni naputuksia silloin kun kirjoitan ajatuksiani tietokoneellani.
Jos välit katkeavat isovanhempiin,, niin se on tietysti tragedia.Mutta eihän vanhemaat silti tyhmiä ole. Lapsi voi hyvin elää siten, että ei edes tiedä isovanhempien olemassaolosta, tai sitten tietää heidän asuvan kaukana täältä. Kun ei yhteyttä pidetä, niin lapsi unohtaa kaukaisten ihmisten olemassaolon. Lapsi elää tätä hetkeä.
Mutta tyhmä on äiti, joka vatkaa ja paasaa isovanhemmista lapsenlapsille jatkuvasti.
Miksi vanhemmat kouluttaisivat lapsiaan siten, että he alkaisivat kaivata tuntemattomia isovanhempia vanhempiensa lisäkkeeksi.
Vanhemmissa silloin se vika on, jos lapsenlapselle jää niin ikuinen kaipuu tuhotusta suhteesta, että se jatkuisi vielä neljänteen polveen asti.
Silloin olen samaa mieltä, että äiti on tyhmä. Miksi puhua isovanhemmista, jos nämä ovat eriytyneet perheestä. Ei heitä kannata lapsille esitellä jonain kaukaisina ja kaivattavina rakkaina isovanhempina, jotka ovatkin nyt lapsosen hyljänneet pelkkää itsekkyyttään.
Hölmöähän se olisi. Suojeltakoon lapsia turhalta tuskalta. Lapsi on aikuisten väleihin syytön.
Esikoulussa ja viimeistään koulussa piirretään sukupuu ja lapsi tulee sulta kysymään syitä miksi muilla on mummola. Selitä sitten valheitasi, kyllä se lapsi tajuaa, että mitä enemmän sä niitä yrität mollata, väheksyä halveksia ja valehdella sitä enemmän lasta menetetyt isovanhemmat askarruttavat ja sitä enmmän käytös häiriintyy. Edestäsi löydät itse tulet tekemisistäsi vastaamaan.
Mitä pienenpi hän on kun välit katkot sitä suuremmalla syyllä saat syytökset niskaasi omalta lapseltasi.Tottahan hän ymmärtää, että et ollut antanut edes mahdollisuutta.Jos halveksit ja väheksyt kaikkia ihmisiä ympärilläsi niin yritä edes rakastaa lastasi.Ja se tarkoittaa että älä väheksy ja halveksi hänen älykkyyttään ja kykyä ajatella.
sun mielestäs siis jos lapsen vanhemmat ei ole väleissä lapsen isovanhempiin niin he haukkuvat isovanhempia lapselle??? jos ei ole väleissä isovanhempiin niin on tyhmä jos haukkuu heitä lapselle, viisas vanhempi kertoo joko totuuden ettei olla yhteydessä oltu heihin tai ei puhu heistä mitään lapselle.
Viisas osaa huolehtia ihmissuhteistaan niin isovanhempiin kuin lapsiinsa ja jos ei kykene hakee apua ihmissuhdeasiantuntijoilta, eikä vatvo asiaa nettipalstoilla.
että ei ole viisas jos ei halua missään tekemisissä olla vanhempiinsa/lapsen isovanhempiin jos he ovat pahoinpidelleet lastaan henkisesti tai fyysisesti koko lapsen elämän?? itse en ota mitään yhteyttä tuon syyn takia enkä aio mennä minnekkään ihmissuhdeterapeuteille enää kiduttamaan itseäni puhumalla taas väkivsltaisesta lapsuudestani, en tee sitä edes oman lapseni takia! lapseni pärjää kyllä ilman heitä
olet päättänyt. Ei vanhempiaankaan voi, eikä tarvi kunnioittaa, jos eivät ole sitä mitenkään ansainneet.
Olkoon ihminen kuinka vanha tahansa, mutta käyttäytyy törkeästi muita kohtaan ja on kenties aina käyttäytynyt, niin ei pelkän iän vuoksi voi ihmistä ruveta kunnioittamaan.
Parempi onkin suojella lasta edes tapaamasta ilkeitä isovanhempia.
Kyllä lapset pärjää ilmankin. Jos ei ole odotettavissa edes, että lapsi mitään hyvää tulisi oppimaan isoilta, niin miksi vaivautua.
No jos noin huonosti on asiat täytyy sinun ehdottomasti ymmärtää mennä psykologille vähintään tai psykiatrille.katkeruutesi on niin voimakasta ettet ole kykenevä kasvattamaan lastasi ilman ammattiapua
luettavissa mitään voimakasta katkeruutta, mitä pitäisi selvitellä psykiatrien kanssa, tai joka estäisi oman lapsen tasapainoisen kasvattamisen.
Tämä äiti vain on tunnustanut tosiasiat ja elää sitä todellisuutta ja haluaa säästää lapsensa pahoilta ihmisiltä.
Älä jakele ohjeita joista et tiedä mitään, vai onko sinulla tarkoitus, että huostaanotot lisääntyykun yrität yllyttää masentuneita ja ahdistuneita äitejäkieltäytyyn hoidosta joka auttaisi heitä käsittelemään omat lapsuutensa traumat jotta pystyisivat tasapainoiseen vanhemuuteensitäko ajat takaa.
kyseinen henkilö vaikutti sen verran järkevältä, että ihan itse pystyy tekemään päätöksiä asioissaan ja kartottamaan tarpeensa hoitojen suhteen.
Ei mikänn viitannut henkiseen epätasapainoon.
ai sä teet oikein diagnosinkin ja sun mielestä siis lapsia saa pahoinpidellä kun ei siitä mitään traumaa tule vaan ihan tasapainoinen aikuinen aikas ristiriitaiset on taas neuvosi.Etkö itse huomaa mitään
huomaa, kuinka tulkitset mun kirjotuksia, ihan oman mielikuvituksesi mukaan.
Keskity nyt vaan sen oman elämäsi parantamiseen ja jätä muut ihmiset rauhaan ilkeilyltäsi.
tässäkö tarkoitat minua kun väität että olen ahdistunut ja masentunut?? no en ole, asiat olen läpikäynyt enkä hoitoa tarvitse. meillä on kyllä hyvinkin tasapainoista arkea täällä vaikka onkin ollut väkivaltanen lapsuus mulla. nuo asiat kun voi käydä läpi myös ilman maksavia psykiatreja kun vaan on hyvät ystävät ja muut sukulaiset. mumi oli ihan oikeasssa kirjoituksessaan :)
ja sinäkö muuten tiedät asiastani jotain kun kiellät mumia jakelemasta ohjeista mistä ei mitään tiedä?? kyllä taitaa ymmärtää enemmän kuin sinä
kuin vain yksi ihminen.
Minun anoppini oli hyvin innoissaan kahdesta lapsestamme heidän ollessa pieniä. Hän vietti paljon heidän kanssaan aikaa ja tykkäsi heistä kovasti. Kerran hän sitten suuttui tai loukkaantui jostain, mitä olimme tehneet tai sanoneet, en edelleenkään tiedä, mitä se oli. Kuulin koko loukkaantumisestakin muiden sukulaisten kanssa. Kysyin mieheltäni, että yritämmekö selvittää asian, vai annetaanko olla. Mieheni sanoi, että ihan miten vain, mutta äitinsä tulee aina suuttumaan milloin mistäkin ihan syyttä ja katkaisee silloin välit ja sitten niitä joutuu itse paikkailla.
Päätimme yhdessä, että antaa olla. Syy oli se, että kaksi lastamme, joista toinen oli sillon noin 1,5-vuotias ja toinen vastasyntynyt, eivät ansaitse kiintyä ihmiseen, joka saattaa hylätä heidät mistä tahansa pienestä jutusta. Minun näkökulmastani hän on hylännyt lapsenlapsensa, jos ei voi sietää nähdä tai olla tekemisissä lapsensa ja miniänsä kanssa, eli ei voi olla tekemisissä lapsenlastensakaan kanssa.
Poikamme siis unohtivat mummonsa kokonaan. Me emme koskaan hänestä puhu kotona. Kerran tapasimme sattumalta mieheni siskon luona, keskustelimme normaalisti kuin kenen tahansa siellä mahdollisesti tapaamamme vieraan kanssa. Jossain vaiheessa olen lasten kysyessä (nyt he ovat jo koulussa, kahta nuorimmaistamme ei mummo ole nähnytkään) kertonut, että isällä on äiti, joka asuu minun tietääkseni siellä ja siellä ja josta ei ole kuulunut mitään aikoihin, joten en tiedä hänestä mitään. Se on kelvannut vastaukseksi, eikä asioita ole sen enempää puitu. Uskon, että lapsilleni oli paras ottaa pesäero ennen kuin he liikaa kiintyvät kuin kärsi hylätyksi tulemisen tunteista myöhemmin.
Minulla henkilökohtaisesti ei ole anoppia kohtaan mitään erityisiä tunteita, en ehtinyt hänen kanssaan kovin pitkään olla tekemisissäkään. Mieheni ei häntä näytä kaipaavan. Minulla ei siis ole mitään mielipidettä hänestä, mutta kartan ihmisiä, joiden seurassa saa miettiä jokaista sanaa tai tekoa, ettei vaan loukkaa. Ja kun ei edes tiedä loukanneensa, jollei joku ulkopuolinen kerro.
Kirjoitat asiaa. Tuollaisia suuttujia on niissä miniöissäkin. Tossa mumi yksi samanlainen esimerkki. Hän ei kestä mitään eriävää mielipidettä eikä kritiikkiä.Hän luulee yksin tietävänsä kaikki vastaukset kaikkien ongelmiin. Hänellä on niinsanottu kaikkivoipaisuudentunne, hän on ylentänyt itsensä muiden yläpuolelle ja hän luulee että kukaan muu ei osaa neuvoa ihmissuhdeongelmissa ongelmissa ei edes ammatti psykologit ja psykiatritkaan, kun vain hän.niin ja siivoojatkaan eivät osaa siivota,ne ,muuten vaan huiskuttelevat harjaa keskilattialla ja nostavat kalliit palkkansa, heh heh.Mutta hän superihminen se osaa vain kaikenei kukaan muu
Miksi sitten se asia sinua noin paljon vaivaa että kirjoitat siitä tänne ja luet vastauksia ja vatvot ja analysoit ONGELMAASI monta päivää peräkkäin.häiritseehän se kyllä silloinelämääsi.muutoin nytkin olisit lukenut ihan muita iloisia asioita netistäsi etkä jauhanut yhä edelleen ONGELMAASI
ihan liikaakin toisten puolesta. Et anna lasten muodostaa omaa mielipidettään asioihin kun sinulla on syyllisyyden tuskassasi niin mahdoton tehtävä aivopestä ne lapset kaipaamaan vaikka Stalinia kun sinä niin olet päättänyt? Ja kaiken mitä sinä teet, teet suuressa viisaudessasi, orjantappurakruunu otsalla?
Mitä kruunuja ja oikein orjilta otettuja sinäkin jo näet. Sellaiset on harhoja, sinä et voi tietää mitään mitä kenenkään päässä on.Ja orjien kruunuaja on aikas vaikea suomessa löytää kun täällä ei edes ole sellaisia.ja se Stalinkin on kuollut eikä lapset voi sellaista kaivata jota ei tunne.
se näyttää tekevän sulle tepposet ihan jatkuvasti.
Sulla on todella vaikeuksia erottaa todellisuus omista mielikuvituksen tuotteistasi.
Mistä olet tuonkin saanut päähäsi, että olen laittanut välit poikki miniääni tai anoppiini, tai yleensäkään ollut suutuksissa?
Huutelet jatkuvasti sieltä puskastasi aivan tuulesta temmattuja juttuja.
Et pysty näköjään asialliseen keskusteluun ollenkaan.
Miksi yleensäkään roikut täällä, kun ei sulla ole mitään oikeeta asia. Kaiken energiasi käytät vain muiden mollaamiseen. sinä niitä ihme neuvojasi täällä jakelet ja määrität kaikki jotenkin vinksahtaneiksi. Ei voi olla niin, että sinä olet ainut tervejärkinen koko porukassa, mietis sitä ja
neuvo itsesi hakemaan apua.
mistä saat ton monta päivää, olen parina päivänä käynyt lukemassa ja nyt saat siitä jo monta päivää ja vielä peräkkäin?? missähän vaiheessa olen vatvonut ongelmaani?? kerroin vain että on olemassa myös erilaisia tapauksia isovanhemmissa, se ei mielestäni ole vatvomista. enkä ole analysoinut ongelmiani kertaakaan. ja se että kirjoitan asiasta että on olemassa erilaisia tapauksia ei häiritse elämääni mitenkään, lapsi nukkuu ja koti on siivottu ja ruoka tehty joten miksi en saisi olla täällä lukemassa ja kirjoittamassa? kirjoituksesi perusteella en saisi lukea edes uutisia, koska ne eivät kaikki ole iloisia asioita, häiritseekö uutistenkin lukeminen/katsominen elämääni kun siellä on surullisia uutisia??
sinä et tiedä mitään muuta elämästäni kuin sen mitä olen kirjoittanut ja se ei ole paljon, joten miksi tulet väittämään että täällä oleminen ja kirjoitusten lukeminen häiritsee elämääni, elämääni mistä et mitään tiedä??
ja tuosta jauhamisesta, tämä on kolmas viesti minkä tänne kirjoitan enkä voisi sanoa sitä jauhamiseksi kun vastaan kirjoittamaasi viestiin.
sinulla se ongelma taitaa olla sinä taidat olla se jonka pitäisi mennä terapeutille, en minä.
Nyt sinä vasta hermostuitkin ja mihinkä sattuu
Alkaakos sulla hermo pettämään heh heh
näyttää olevan jättiläis suuret ongelmat, mutta hän ei vain itse ymmärrä. Niinhän se usein on.
Hänellä on pakon omainen tarve nähdä toisissa aina jotain erittäin negatiivista ja yrittää saada väkisin toisille jotain psyyken ongelmia. Minusta se vain kertoo siitä, että itsellä taitaa olla sen verran pahat ne ongelmat, että alkaa nähdä niitä kaikilla muilla paitsi itsellä.
Sitten hän vielä kuvittelee olevansa tosi fiksukin, kun "keksii" sanoa kaikenlaista ilkeetä toisille.
Lisäksi hän suurentelee ja muuttaa asioita ihan oman mielensä mukaan.
En ymmärrä mikä hänen motiivinsa yleensäkään on roikkua täällä häiriköimässä tavallisten ihmisten keskustelua.
en hermostunut vaan sanoin asian niinkuin se on. ja mihinkään ei satu.
Sulla vastaniitäongelmia onkin, mitäs varten roikut itse täällä ja terrorisoit mitä sairasta tyydytystä saat täällä päivät pitkätjauhamisellas
sinä olet oikeassa joka asiassa.
Luulin, että tämä on isovanhempien palsta ja tänne voi kirjotella lapsenlapsistaan ja isovanhemmuudesta yleensä.
Sinä olet muokannut tästä palstasta mieleistäsi, pelkkää toisten solvaamispalstaa.
Olet ehdottomasti paras, viisain, viattomin ja kiltein ihminen!!!!!!
Vain sinun ohjeitasi kannattaa kuunnella ja noudattaa. Sillä maailma pelastetaan.
Hyvää päivänjatkoa vain sinulle!
mumi menevät aina kinailuun, joka aiheesta tuntuu jollakin olevan sinun kanssasi aina kinaa. Mitä jos avaisitte ihan oman foorumin, saisitte kinata mielinmäärin. Todella ikävää luettavaa, luulisi mumi sinunkin olevan sen ikäinen ettet lähde jokaista "hörhöö" kommentoimaan.
Tämän pitäisi olla palsta isovanhemmille, eikä haukkuville äideille. Olisi niin kiva kun isovanhemmat voisivat keskustella keskenään lapsenlapsistaan ja vaihtaa kokemuksiaan. Mutta tämä mumi emännöi tätä palstaa ja haukkuu ja moittii isovanhempia äitien kanssa kaikissa kommenteissaan ajattelematta lainkaan, että asioissa voi olla toinenkin puoli, eikä vain se minkä jostain syystä väsynyt tai sairas äiti itse kokee. Ja vaikka hän on mummi itsekin, niin luulisi olevan jo elämänkokemusta sen verran, että ymmärtäisi käyttäytyä hienotunteisemmin, varsinkin sijaisäitinä. Uskomatonta todella on, että isovanhemmat eivät saa kirjoitella mitään omista ongelmistaan tai pulmistaan omalla palstallaan, kun mumi hyökkää epätasapainossa olevien äitien kanssa haukkumaan ja syyllistämään apua ja neuvoa kaipaavaa isovanhempaa. Harmi ettei tämä palsta palvele isovanhempia vaan tästä on tehty yleinen vanhusten herjaamis foorumi, surullista.
mitä syytöksiä, mutta kaipaisin edes jotain näyttöä noille väittämille.
Voisitko antaa esimerkin, mihin väitteesi perustat.
täällä kinaa, kuin yhden ainoan hörhön kanssa, joka näyttää kinastelevan aivan kaikkien kanssa.
Hänellä ei ole koskaan kenellekään mitään positiivista sanottavaa.
Siis tällä .....
kommentoit omia kirjoituksiasi ja yrität saada näyttämään siltä, että muutkin kuin sinä olisivat mumia vastaan.
Ei auta, vaikka vaihdat nimmaria.
Yritä sinä tasapainoisena mummina antaa sitä positiivista sanottavaa isovanhemmille.