Nuuhkaisen pakkasaamua
kylmä käy nilkkoihin
kiiveten ohimoilleni asti.
Jos nyt olisi kesä
korvani tavoittaisivat kosken pauhun
mutta tänään se hengittää heikosti
hyhmäisenä vaahtoamatta.
Koko luonto
on kietoutunut hämyn verhoon
ei edes tuulen huminaa.
Tässä hiljaisuudessa mietin
mitä kaikkea kerran on ollut
päiviemme kimmellystä.
Ja toivon syliä
ymmärryksen kättä
sammuneiden tähtien syttymistä,
ja vielä kuulla edes kerran
olevani kaipauksesi kokoinen.
kylmä käy nilkkoihin
kiiveten ohimoilleni asti.
Jos nyt olisi kesä
korvani tavoittaisivat kosken pauhun
mutta tänään se hengittää heikosti
hyhmäisenä vaahtoamatta.
Koko luonto
on kietoutunut hämyn verhoon
ei edes tuulen huminaa.
Tässä hiljaisuudessa mietin
mitä kaikkea kerran on ollut
päiviemme kimmellystä.
Ja toivon syliä
ymmärryksen kättä
sammuneiden tähtien syttymistä,
ja vielä kuulla edes kerran
olevani kaipauksesi kokoinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Sinulla sielä noinki kylmää,
täälä taas jo eilen katselin,
joko sinivuokot kukkii.
Se säästä.
Tuota ihimisenä olemista ja
sen tuntojen tuulia niitä.
Kyllä alastomuus esiin
riisutaan ja suuret luulot
karistellaan.
Samoin "Ja toivoin syliä
ymmärryksen kättä".
Oiii noitten.
"Sammuneitten tähtien syntymistä" uudelleen!
"ja vielä kuulla edes kerran
olevani kaipauksesi kohde".
Rukoilin joskus, pyysin saada kuulla
rakkaani äänen ees kerran.
Huokaus nyt raskas läsnä tässä.
Tulkintaas syvää kaipuuta,
ei koskettamatta lue.
Puhalletaan tuohon hiipuvaan liekkiin.
Se palaa sittenki, ei kesken matkan sammu.
Lämmin tuuli kulkee yli maan ja
meitä kaikkia rakastaa....Liisa
Ei niin kylmää, eiköhän tuo kosteisuus kulje lä-
pi koko maan. Runoni on kirjoitettu sitä aikaa,
kun saimme nauttia vielä talvesta.
Ei ole ihmisenä oleminen aina helppoa, paljon
joutuu sydän kantamaan ja sielu kestämään.
Raskaina hetkinäni on runo kirjoitettu, nyt ol-
laan taas selkeämmillä vesillä.
Voi kuinka koskettikaan lukea tuota
" Rukoilin joskus, pyysin saada kuulla
rakkaani äänen ees kerran "
ja ymmärrän Sinua varsin hyvin.
Puhalletaan Liisa, puhalletaan ja pidetään
toivoa yllä.
Lämmin kiitos sanoistasi, ja oikein hyvää uutta
päivää t. linda
" Koko luonto
kietoutunut hämyn verhoon
ei edes tuulen huminaa."
Niin niin se pitää tuntea kokea
Runosi oli jälleen se mitä ihminen
joka tuntee ja kokee voi löytää
Kokisipa sellaista mahdollisimman moni
Elämää, elämän tuntoja itkuineen ja kaikkine
koettelemuksineen - toivoa siitä, että kerran
edes vielä voisin olla " odotuksiesi arvoinen "
Ehkäpä runoni oli tiivistelmä kaikesta tuosta.
Kiitän Sinua, vaikkakin tulen näin myöhässä.
Eilinen päivä meni sängyn pohjalla.
Muistot Sinusta
pitävät toivon liekkiä
Tunnen öisin
kätesi kiihkeän kosketuksen
Katson yön pimeydessä
taivaalle
sekin on synkkä ja musta
ei tähtiä ei kuuta
Sitten ääni pimeydestä
kuiskaa korvaani
Olen vieressäsi
et ole yksin
Se saa taas minut
hengittämään
nauramaan tälle päivälle
koska uskon olevani sylissäsi
ehkä jo huomenna
kyllä minä vielä olen ja elän
muistojeni varassa
jotka vain Sinusta syntyy
kasvaa
taivaankansi
ei kätke tänä yönä
kuuta ei tähteä ainuttakaan
aaamu
ja hengitän tuoksuasi
Sinä olet rakas läsnä
tuolla aikaisemmin totesin, että olen lukossa ja sanaton, onneksi on aina olemassa sinut, joka puhuu minun ajatuksiani silloin kun ei itse kykene.
pitääkö näitten vaan olla aina näin pirun riipaisevia.
Ollaan kukin vuorollaan lukossa, sanattomina.
" onneksi on aina olemassa sinut "
olen puhunut jälleen kerran Sinun ajatuksiasi ja
Sinun tuntojasi jollakin tapaa.
" pitääkö näitten vaan olla aina näin pirun riipaisevia "
Pitää, koska elämä on niin hemmetin riipaisevaa,
siitähän ne syntyy.
Pitääkö minun pyytää nyt anteeksi :)
No, kiitos nyt kuitenkin on paikallaan.
Ei, anteeksi ei tarvitse pyytää :D
Tunnelmani kuvastaa hyvin itse elämää, toisinaan niin kaunista ja osuu niin tarkalleen napakymppiin että aivan koskee. Tämän teki runosi minulle.
noooh, se anteeksipyyntö olikin - äh, en minä
tiedä mistä se siihen tupsahti.
Kun en itse tähän runooni siis ollut ollenkaan
jäljestä päin katsoen tyytyväinen, niin tunnen
mielihyvää sanoistasi " koskee "
Merkillistä, mitä jonkun toisen kirjoittama voi
itsessä saada aikaan, olen otettu ja
k i i t o s
upeata luontokuvausta ja kuvankaunista kaihoa samassa runossa. Olen myyty runosi edessä.
Kiitos nautinnollisesta lukuhetkestä : )
löytyy, synkkääkin ihmismieltä.
En tunne olevani tässä runossani edes onnistunut,
mielestäni se ontuu monessakin kohdassa nyt uusin
silmin katsoen. Siksi " olen myyty " tuntuu
minusta taas ylisanoilta.
Kiitän Sinua, sanasi lämmittää silti.
Kaunista, kaunista!
Luen näitä runojasi aina uudestaan ja uudestaan,
vaikka en aina kommentoikaan.
K i i t o s
Lämmittää tietää, että luet runojani. Kommentoin-
tihan ei ole pääasia, vaikka siitä aina tuleekin
hyvä mieli.
Mutta se on, että runo voi antaa lukijalleen jo-
tain - lukunautinnon.
Kiitos kuuluu Sinulle.
toiveen vain pienen lausun
sen kuuleko hän
uskon niin
vain pienesti toivon
sillä isoilla
toiveilla on tapana
mennä suoraan
toivomustaivaassa
zö- mappiin
siis vain pieni
toive; kaipaathan
* huokaus *
kuinka monta kertaa
olen unieni portilla
toivonut ja rukoillutkin
että siellä jossain
kuulisit toiveeni pienoisen
vaan en ole vastausta saanut
en kyynelen kuivaajaa vierelleni
silti hiljaa toivon
kaipaathan Sinäkin
***
Kiitos Mari, sydämellinen kiitos - Sinä tiedät
tuntoni syvät.
Kun luin ensikerran tämän sain kuvan että nuuhkaisemasi pakkanen
käväisee nilkoissa asti
palaten ylös ohimoille.
Alhaalta nilkoistahan se nousi ohimoille.
Kevättä kohti kontataan
ehkä niitä tulvia ei tule kun lunta vähän.
Muista villasukat.
Ilmeikäs runo.
on aina yhtä jännittävää - Sinun palautteesi.
No ihan oikian kuvanhan Sie sait, nuin se juuri
mennee. Höh, kuinka niin " kontataan " Kyllä täs-
sä pittää yrittää tolopillaan jotennii rämpiä,
mutta onneksi jäät on pihasta ja raitilta
sulaneet - on turvallisempaa taapertaa.
Jos runo oli silmissäsi ilmeikäs, olen otettu.
Kuten tuolla aiemmin sanoin, en koe onnistuneeni
tässä kovinkaan hyvin.
Sinä, päivieni ilo - kiitos.
Ja villasukat on muuten jaloissa :)
Kun kevät koittaa.
Niin koskikin pauhaa.
Silloin muuttolinnutkin palaa.
Silloin halaan.
Voi kuinka halaankaan.
Tuhansiksi pisaroiksi.
Miljooniksi väreiksi.
Veden äärellä.
Rannallani.
Vapaana vellovaa vedenjumalaa.
Ihanaa iltaa "Äitee"
kiitos ensinnä postistasi, ilahdutti.
Sinä olet melko uskomaton runoilija, kuinka nyt-
kin sait noin hienoa jälkeä aikaan;
" Tuhansiksi pisaroiksi
miljooniksi väreiksi veden äärellä
rannallani
vapaana vellovaa veden Jumalaa "
Upea !
Kiitos Margitta, ja ihanaa uutta päivää.
eihän toki.Ei vielä tuhkaa.Sinä palat tulena hiljaa.Ainakin kydet.Rakkaus puhaltaa sinuun liekin.Tämä kaikki pelkästä otsikosta.Mitä kaikkea tulisi runosta.Sinä elät!
ihminen voi olla tuhkaa, poltettua ja mennyttä.
Kai tätä runoani kirjoitettaessa olen tuntenut
olevani " en mitään " niin kuin hyvin usein muu-
tenkin elämässäni tätä nykyä.
Aivan ihanaa lukea Sinun palautettasi, jälleen
tunnen onnistuneeni vaikka kuitenkaan en.
Sinulle nöyrin kiitokseni.
Nyt on ihan pakko poistua askareisiin, olen istu-
nut tässä yhtäjaksoisesti yli 2 tuntia, kahvia
vain välillä hakenut.
Mukavaa ja runollista päivän jatkoa - me tapaamme
vielä täällä. On ollut ilo saada Sinutkin jouk-
koomme.
Se jokiko Sinulle tuo noin kauniita sanoja???
Aivan uskomattoman upean, joskin suruisan, tunnelman olet laittanut ruudulle - se tulee uniini ja yöhöni mukaan... sydämessäni!
Kiitos Sinulle
soon JÄRVI, mutta haitanneeko tuo mittään :=)
Minä en oikeasti taas ole ymmärtänyt lukijoiden
mielipiteitä runostani, kun en ole siitä itse sa-
maa mieltä.
" upea " kyllä tuo kieltämättä minua lämmittää,
ja kyllähän siinä suruisuutta on. Se on
kirjoitettu sellaisena aikana, jolloin kai
Sinullekkin olen soittanut ja itkenyt. Kiitos
siitä, että olet jaksanut murheitani niin
auliisti kuunnella.
Sinä olet arvokas, en luopuisi Sinusta mistään
hinnasta !
Olkoon runoni yössäsi - sydämessäsi.
Kiitos ja iiiiiiso ru_tis_tus aamuusi.
Kaunis .tiivis tunnelma, luontoa ja kaipausta suurta.
Pidin paljon.
Ter kobo
kiitos - se riittänee, olen otettu.