Hei!
Elikäs meillä on parikuinen uros, kultainennoutaja. Oppi pantaan parissa päivässä, hihnaan myös tosi nopeesti, mitä nyt sen suuhunsa ottaa.
Ongelma on se, että nyt se ei oikein tykkää ulkona olla yhtäkkiä. Vinkuu, haluais kääntyä takaisin jne. Houkuttelua, kiittelyä ollaan käytetty apuna. Ongelma on lähinnä aamuisin ja ruokatunnilla, jolloin ei ole aikaa sitä maanitella tulemaan. Ilma on kyllä aika paska, joten se voi olla osasyy siihen, että pentu ei tykkää, kun on märkää jne. Lumiseen aikaan tätä ongelmaa ei ollut. Ilman narua ei voida kerrostalolähiössä pentua pitää. Keskusteluja tästä varmaan on, mutta tein oman aiheen.
Asiallista viestiä odotellen.
Elikäs meillä on parikuinen uros, kultainennoutaja. Oppi pantaan parissa päivässä, hihnaan myös tosi nopeesti, mitä nyt sen suuhunsa ottaa.
Ongelma on se, että nyt se ei oikein tykkää ulkona olla yhtäkkiä. Vinkuu, haluais kääntyä takaisin jne. Houkuttelua, kiittelyä ollaan käytetty apuna. Ongelma on lähinnä aamuisin ja ruokatunnilla, jolloin ei ole aikaa sitä maanitella tulemaan. Ilma on kyllä aika paska, joten se voi olla osasyy siihen, että pentu ei tykkää, kun on märkää jne. Lumiseen aikaan tätä ongelmaa ei ollut. Ilman narua ei voida kerrostalolähiössä pentua pitää. Keskusteluja tästä varmaan on, mutta tein oman aiheen.
Asiallista viestiä odotellen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
ei oikein millään suostuisi ulos nyt kun on märkää ja meillä ainakin ihan sikaliukasta. Kun oli lunta niin ei ollut mikään ongelma. Ovella alkaa jo hirveä jarrutus. Olen ottanukin pennun syliin ja kantanut vähän matkan päähän, kyllä se siitä sitten lähtee.... mutta ilmeiseti inhoaa liukaalla jäällä kävelemistä.
Jep, samaa mä meidän pennulla epäilen olevan se syy... Kyl se ajoittain tulee ihan nätisti. Mutta toisaalta, pitävällä maalla se saattaa tehdä jumit ja vonkua takas sisälle. Kai se vaan nyt ei tosta märästäkään sit diggaa. Mutta ottaa hieman päähän tää touhu ja oottelen lunta ja parempia kelejä. Kyllä tää Suomen talvi on sit ihana nykyään.
ongelma ollu meijä pennulla aikanaan :) märkää ja kylmää inhuaa ku ruttoa :)
Oli (ja on vieläkin) pennulla ulkoiluongelmia. Kerrostalossa asutaan kanssa. Yksi syy voi olla keli, mutta...
Sain neuvoa kokeneemmalta. Eli ongelmat olivat yleisiä juuri tuossa kiiruussa (ruokatunnilla piipahdus jne.). Ei koskaan esimerkiksi silloin kun tulin töistä kotiin ja lähdettiin heti ulos. Eli kokeneempi neuvoi: koira oppii tunnistamaan sun hosumisen, ja hermostuu kanssa. Rauhoita itsesi vaikka olisi kuinka jumalattoman kiirus. Käyttäydy (asennoidu itse) että tullessasi ruokatunnilla, aikaa on määräämättömästi. Älä katso kelloa. Tule sisään rennosti (kuten työpäivän päätteeksikin), riisu takki laita päälle, riisu taas. Kengät pois. Takaisin jalkaan. Ja erittäin rauhallisesti siis, kuin olisi koko loppupäivä aikaa asiaan.
Nämä "vaaterituaalit" oli alussa vain sitä varten, ettei koira onnistu "tunnistamaan" ruokatuntia tietyistä merkeistä varmuudella.
Ja kas kummaa. Aikaa ei hommaan mennyt yhtään paljon sen enempää. Mutta ensimmäisestä kerrasta "vikuroiva" pentu istui kiltisti odottamassa, että panta kaulaan, nyt mennään, mennään nopeasti (koira itse siis) pisulle, tullaan nätisti sisälle jne.
Ei remmissä rieppumista tai vastaan töhimistä.
Olen tämän "kokeneemman" henkilön muistakin hyvistä neuvoista saanut täysin toimivia vinkkejä. Ja niistä huomannut, että se koiran käytös "ongelma" peilautuu aina sieltä taluttimen yläpäästä ;)
Jep!
Tässä onkin lähinnä se, että mieheni käyttää koiraa ruokatunnilla ja en tarkalleen tiedä, mitkä rituaalit hänellä on. Perheriitoja on vähän jo tullut, kun olen ystävällisesti kuitenkin yrittänyt neuvoa jne. Eilen ei iltaruokien jälkeen koira tehnyt tarpeita pihalle ja mies tuli masentuneena sisälle ja sanoi, ettei tuu mitään ja koira vaan repii ja vinkuu. Menin sitten hetken päästä pennun kanssa ulos ja vähän aikaa siellä hengailtiin ja jo tuli kakka. Tiedän tasan tarkkaan, että ongelma yleensä on taluttimen toisessa päässä... Tässä vaan juuri se, että kun kaksi ihmistä tekee asiat hieman eri tavalla (vaikkakin tarkoituksemme on kasvattaa yhdessä hyvä koira samoilla periaatteilla) niin ihmisetkin on erilaisia.
hihnaakin vienyt. Se on välttämätöntäkin koiran luoksetulo-opetuksen kannalta! Millä opetat koirasi tulemaan luokse jos se ei koskaan saa olla irti?
Maalla ollaan harjoiteltu useasti. Koira tulee luokse erittäin hyvin irti ollessaan tai kiinni ollessaan (jos kahdestaan ulkoilutetaan, toinen pyytää luokseen jne..)
Arvelinkin, että kohta alkaa tulla niitä tuttuja piikittelyjä ja arvosteluja. Ja kukapa parempi neuvomaan on kuin kasvattaja, irti ei voi (koirien, hurjastelevien autoilijoiden jne.. takia) meidän piha-alueella koiraa pitää ja kasvattajakin suositteli, että kiinnipito on erittäin tärkeää.
Otit pennun, joten ulkoiluaikaa vaan on nyt lähiviikkoina löydyttävä. Kiire ei ole pennun tekemää, herää itse aiemmin/järjestä menosi toisin. Sopiiko koira tähän elämäntilanteeseen?
Ja kyllä. Märkä maa on inhottava, arastelu menee useimmilla ohi, toiset ovat kissamaisen nirsoja märälle koko ikänsä.
Heh heh, kuten jo aiemmin sanoin, näitä viestejä näköjään tulee... Ja näitä viestejä olen lukenut, varmaan samat ihmiset laittavat provosointia eri keskusteluihin tyyliin: miksi otit koiran jos ei aikaa ja blaablaablaa.
Onneksi tiesin tämän ja en arvosta noita vastauksia minään. Minulla on aikaa koiralleni tai siis meillä on aikaa. Tuskin a-luokan kasvattaja olisi pentua meille myynyt? Ja minulla on ollut koira aiemmin, joka eli 13-vuotiaaksi. Silloin ei talvet ollut tällaisia ja töissä en vielä ollut. Meidän koira ei ole yksin kerrallaan kuin kolmisen tuntia.
En kaipaa mitään negatiivisia vastauksia enää. Kiitoksia ystävällisille vastaajille.
Kolmen kuukauden ikäisen pennun reviiri on vielä pieni. Meillä saman ikäinen labukan pentu. Pentu pelkää vielä monia asioita ja hajuja. Meillä lenkki onnistuu välillä hyvin, taas toisinaan pentu alkaa istua ja jukuroida vastaa. Tietty ei kannata totuttaa pentua että heti mennää kotiin kun ensimmäisen kerran pysähtyy, toisaalta pentuhan tekee yleensä (vaikka lenkin jälkeen) tarpeensa tutulle pihalle.
Pentu ei tarvitse vielä pitkiä lenkkejä, anna sen tehdä tarpeensa tutulle paikalle. Pentu kyllä väsyttää itsensä riittäväsi sisälläkin, varsinkin vielä jos sen kanssa leikkii. Parasta liikuntaa pennulle olisi viedä se metsään jossa voit turvallisesti päästää sen vapaaksi. Varmasti tykkää ja oppii samalla pitämään kontaktia ohjaajaansa. Tietty joka paikassa tälläisen metsän löytäminen ei ole helppoa. Mutta suosittelen testaamaan tätä pennun kanssa kun on aikaa, homma on todella mukavaa ja pentu väsyttää itsensä puolessa tunnissa.