Ihme loppukiekaisu lauseissa

"Mistä se on suomeen tihkunut? Eihän suomen lauserakenne vaadi kysymyksissäkään mitään erityistä intonaatiota, vaan kuulija tajuaa muutenkin lauseen kysymykseksi."

Se ilmestyi ensin joitain vuosia sitten Helsingin seudun nuorten naisihmisten puheeseen. Sellaisia kun päästettiin telkkariin, niin sitten se levisi muuallekin. Vissiin nuoret muualla pitivät sitä muodikkaana.

Ja nyt nuoret ja nuorehkon miehetkin ovat alkaneet "puhua kuin likat" - ovat varmaan oppineet sen tyttöystäviltään.

Minusta ko. puhetyyli kuullostaa typerältä - aivan kuten niinkuttelu, "ei todellakaan", lauseen aloittaminen "elillä" tai "elikällä".

Tapa on lähtöisin päivähoitopaikoista. Nykyisin erikoisesti pääkaupunkiseudulla lapset viedään yhä nuorempina päivähoitoon vanhempien mennessä töihin. Siellä pienet tytöt puhuvat toisilleen tuolla tavalla. Pojat jotka kehittyvät hitaammin, oppivat vasta samaan aikaan puhumaan, ja he oppivat puhetavan jäljittelemällä kuulemaansa - tyttöjen kiekaisuja näiden hellitellessä nukkejaan.

Loppukiekaisu opitaan päiväkodeissa.
m.o.t.

Pääkaupunkiseudulta lienee levinnyt myös syvältä kurkusta lähtevä honottava puhetapa, jossa ä-kirjain korvautuu a:lla: "Siis mikä saka: hirvee laski kaveli siin vieress iha jarjeton huppari paalla." Kiira Korpi edustaa Tampere-versiota moisesta ääntämistavasta.

Yleisö tosiaan meillä hihkuu nyt amerikkalaisittain jihuuta falsetissa, joskus jopa jiihaata kuin kauboit. Perinteinen suomalaisyleisö mölisee ööötä tai hööööötä, kun on riemun paikka. Ehkä tuo jenkkifalsettihihkuminen on stailimpaa ja niinku citympää?

Kyseessä on suomen kieleen yhdysvaltalaisen populaarikulttuurin ja median kautta omaksuttu amerikkalainen "Valleyspeak", joka on nykyään hyvin levinnyt etenkin Pohjois-Amerikassa, mutta kaikkein tyypillisintä "Valley girls"-nimellä tunnetun sosioekonomisen stereotyypin nuorille, valkoihoisille naisille Los Anglesin alueen varakkailta alueilta San Fernandon laaksosta. Sitä kuulee nykyään helsinkiläisten akateemistenkin ihmisten suomen kielessä, vaikka englannissakin se lähinnä viittaa stereotyyppisesti epäkypsyyteen, materialismiin ja epä-älyllisyyteen.

Kysymyslauseen nouseva loppuintonaatio väitelauseessa ikään kuin "ehdottaa", jättää väitteen ikään kuin varovasti ilmaan, mikä vaikkapa työhönottohaastattelussa antaa kaikkea muuta kuin vakuuttavan ja professionaalin kuvan.

Suomeen tämä on omaksutta, koska se on jotenkin jenkkiläisen cool ja tyypillistä jollekin 'OMG My super sweet kuustoistavuotisjuhla ku mä sain OMG oman bemarin'-bimboille. Mutta tämä nouseva loppuintonaatio sopii suomessa jopa akateemiseen suuhun, samoin kuin englannin kielessä täydellisestä tyhjäpäisyydestä kielivän "like"-täytesanan suomalaisen vastineen "niinkun" korvia raastava viljeleminen puheessa.

On sellaista homopuhetta.

Aivan totta! Tuo kiekaisu minkätahaansa aluseen lopussa kuulostaa....hiukan tyhmältä.
Oli kiekaisja kuka tahaansa.

Hesalaiset tekee itsensä pelleiksi kun se ei todellakaan sovellu suomen kieleen, kuulostaa luonnottomalle ja teennäiselle. Pahin esimerkki siitä on Stig, joka työntää sitä joka väliin. Ei kestä kuunnella, pakko vahtaa kanavaa.

Olisiko joku lestadiolainen saarnanuotti ilman ”loppukiekaisua” sitten ainoa autuaaksitekevä ja oikein tapa puhua suomea?

Itse en edes kuule mitään ”loppukiekaisua” kaupunkikaistuttujen puheessa, elleivät kysy esim: ”maistuisiko lasillinen...”

Ilmastoahdistuksesta ja syömishäiriöistä kärsivä helsinkiläisnuoriso se vaan kiekuu kun eivät pääse ajamaan mönkijällä metsässä ja ampumaan hirviä jo 12-vuotiaana.

Eivät myöskään syö eläimiä ja äänestä keskustaa sitten kun ovat muuttaneet maalta kaupunkiin, mikä olisi pitänyt äänen sopivalla ja sallitulla intonaatiotasolla.

Ei puutu enää kuin se omituinen ähkäisy joillakin kun lukevat papereitaan seuraavaan tyyliin:.. ja kuuntelemme sitä ja sitä
esitysTÄH. Ja iltapäivällä alkaa tulla lännestä sadetTAH.

Kaek häerijö taetaa tulla piäkaapunnista, TÄ?

YLE:ssä oli ennen puhekouluttajat, jotka kävivät toimituksissa säännöllisesti tapaamassa "puhuvia" toimittajia.
Yksilöllisesti käytiin lausumista ja harjoituksia teksteistä. Mutta ei enää - näköjään.

Mitä kaameinta sihinää ja suhinaa, vääriä painotuksia ja loppukiekaisuja. Naiset ei osaa lausua ÄÄÄÄ-kirjaimia. Ne ovat AAAA:ta.
Jos oli puhevikainen sellaista ei otettu YLEen lainkaan. Tästä ohjeesta poikettiin vain jos toimittajaksi pyrkivä oli jonkun johtajan tai päällikön sukulainen, tuttu tai sopivan puolueen kautta tuttu jne.
Eräskin TV/radio-uutisten toimittaja ei osaa spiikata lainkaan. Tarina on kuin lapsille lukisi satua äänenpainojen ollessa täysin metsässä. Ilmeisesti ex-lehtitoimittaja tms. Ovat aika kamalia jotkut yksilöt suoraan sanoen. YLE on turvallinen paikka. Kaikki käy!

Tutkittua tietoa:
Loppukiekaisu on uusvanha suomalainen ilmaisu ja se on syntynyt alkujaan karjan kutsumahuudoista.

MansiKKII ja MustiKKII ei tarvitse enää huutaa lypsylle, nyt on muuta tärkeÄÄ asiAA jota täytyy somekarjalle kailoTTAA.....