Tekisi ihan tosissaan mieli hakea oikeutieteelliseen, mutta en tiedä viitsinkö hakea, koska en ole varma sisäänpääsystä. Toinen vaihtoehto on kauppatiede.
Muistini on todella hyvä, ulkoa lukeminen saatika asioiden soveltaminenkaan tuskin tuottavat vaikeuksia. Ongelmana on: riittääkö se? Lukemani perusteella se, että osaa pääsykoekirjat käytännössä ulkoa, ei välttämättä riitä. Koehan ei ole mikään läpihuutojuttu missään tilanteessa.
Tiedän jo nyt, että opiskelisin oikeustiedettä mielelläni - totta puhuen paljon mielummin kuin kauppatieteitä. Oikiksessa kiehtoo myös suuri vapaus ja itsenäisyys (johtunee suuresta teoriamäärästä), sekä luonnollisesti se, että tutkinto on perin haasteellinen. Mutta kun ei osaa päättää ei.
Välivuosi ei nyt tähän paikkaan tulisi kysymykseenkään. Siksi haluaisin päästä siään ehdottomasti ensimmäisellä kerralla.
Muistini on todella hyvä, ulkoa lukeminen saatika asioiden soveltaminenkaan tuskin tuottavat vaikeuksia. Ongelmana on: riittääkö se? Lukemani perusteella se, että osaa pääsykoekirjat käytännössä ulkoa, ei välttämättä riitä. Koehan ei ole mikään läpihuutojuttu missään tilanteessa.
Tiedän jo nyt, että opiskelisin oikeustiedettä mielelläni - totta puhuen paljon mielummin kuin kauppatieteitä. Oikiksessa kiehtoo myös suuri vapaus ja itsenäisyys (johtunee suuresta teoriamäärästä), sekä luonnollisesti se, että tutkinto on perin haasteellinen. Mutta kun ei osaa päättää ei.
Välivuosi ei nyt tähän paikkaan tulisi kysymykseenkään. Siksi haluaisin päästä siään ehdottomasti ensimmäisellä kerralla.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jos mietit ja pähkäilet, että riittääkö lukemisesi oikikseen, mutta laki kiinnostaa, niin kannattaa miettiä esim. Julkisoikeutta vaihtoehtona (Tampere&Joensuu) Käytännössä ainakin Joensuussa luetaan aivan samoja asioita, kuin oikiksissa. Ainoa ero on, ettei valmistu OTM:ksi, vaan HTM:ksi. Eli ei ole juristin pätevyyttä. Mutta lain soveltajana saa toimia, säätäjänä ei. Julkisoikeuteen on helmpompi päästä sisälle, kuin oikikseen. Vaikka sisäänpääsyprosentti onkin verrattaen sama, taso ei ole ihan yhtä niin kova, kuin oikikseen.
tällä:
"Mutta lain soveltajana saa toimia, säätäjänä ei."
Nimenomaan soveltajana ei saa toimia (eli tuomarina, syyttäjänä, asianajajana). Säätäjänä toki, kyllähän eduskuntaan pääsee vähemmälläkin koulutuksella.
Kyllä julkisoikeutta ja, tai vaikkapa hallintoikeutta lukemallakin voi päästä lain -soveltajaksi. Uskoakseni myös monet sosiaali viranomaiset ja ylipäätään kaikki (johtavat) viranomaiset joutuvat tai pääsevät soveltamaan työssään eri lakeja. Toki tämä ei tee heistä juristeja, joiden professio on nimenomaísesti "pykälien viilaaminen" ja käyttäminen. Mutta yhteiskuntamme olisi pahasti hakoteillä, jos jokaisen lain soveltamisen yhteydessä, jouduttaisiin ottamaan mukaan juristi.
Soveltaminen on siis vaikkapa sitä, kun harkitaan voidaanko hakijalle myöntää hänen hakemansa toimeentulotuki, tai vaikkapa, jos ostat kiinteistön, jotta kaupasta tulisi juridisesti pätevä, joudutaan huomioimaan
"joitakin" pykäliä. Suomessa kaiken kaikkiaanon laajasti osaavia viranomaisia ja työntekijöitä.
Edelliseen liittyen mielestäni Suomessa ei ainakaan pidä lisätä juristien kouluttamista; pikemminkin päinvastoin.
Ja, kuten edellä on tullut todettua lainsäätämiseen riittää vähempikin koulutus: Eduskunta säätää lait.
Ja eduskuntaanhan on voinut olla ehdolla ja tulla valituksi hyvinkin pienellä koulutuksella. Mahdollisuus tulla valituksi eduskuntaan on myös, vaikka ei olisi koulutusta lainkaan. Asia on äänestäjien päätettävissä.
Sinuna miettisin ennen oikikseen hakemista.
Lakimiesten työttömyys on yllättävän suuri.
Lue vaikka ekonomiksi ja ota sopivia juridisia sivuaineita!