Teen gradua...nyt on tullu eteen ongelma, että mistä helvetasta tietää, onko se oma työ tieteellistä vai jotain omaa mutuilua (tutkimustulosten pohdinta, tutkimusasetelma jne). Ja että miten käyttää lähdekirjallisuutta niin, että omasta työstä tulee tieteellistä systeemiä. Oonko mä ainut joka menee näin "syvälle" pohdinnoissa. No joo siis, tiedekirjaston kirjat nyt on suurimmalta osin jotenkin tieteellistä aineistoa, mutta esimerkiksi virastojen paperit jne. normistot sun muut on hankalempia, jos niitä sisältyy tutkimukseen. Ja sit että pitää tsekata tarkkaan, että tulee vain niitä tieteellisiä lähteitä mukaan eikä höpökirjallisuutta...huoh just sen verran kun pysyy aivot kasassa että tietää mitä asiaa edes graduun pitäisi laittaa niin tälläinen asia sitten vielä :)
Miten te muut ootte ratkaissu tämän ajatuksen graduissanne?
Tää ongelma linkittyy siis pohjimmiltaan lähdekritiikkiin. Huoh, mistä sitä voi jokaisen lähteen kohdalla huomata lähteen tieteellisyysarvon. Popularisoitu tiede on kanssa vähän ongelmallista tutkimuskirjallisuutena.
Miten te muut ootte ratkaissu tämän ajatuksen graduissanne?
Tää ongelma linkittyy siis pohjimmiltaan lähdekritiikkiin. Huoh, mistä sitä voi jokaisen lähteen kohdalla huomata lähteen tieteellisyysarvon. Popularisoitu tiede on kanssa vähän ongelmallista tutkimuskirjallisuutena.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kaikkea sinäkin gradun ohessa mietit... mutta sinänsä ihan hyvä kysymys.
Oma näkemykseni on se, että kyllä populaarikirjallisuudestakin voi ottaa viittauksia, kunhan koko työ ei perustu niihin. Erityisen makoisaa tämä on silloin, kun voi poimia sieltä jotain jonka voi sitten kumota joko omalla tutkimuksella tai tieteellisillä viittauksilla tyyliin "Populaarikirjallisuudessa on usein esitetty, että ... (esim Möttönen 2000, 1-2). Höttösen teoreeman pohjalta voidaan kuitenkin todeta, että ..."
Täytyy muistaa myös, että maailmassa on aika paljon asioita, joista ei ole lainkaan tieteellistä aineistoa. Tieteellisen lähdemateriaalin tehtäväksi tulee tällöin teoreettisen viitekehyksen rakentaminen, ja ei-tieteellisestä aineistosta saa sitten asiasisältöä. Helppo esimerkki tällaisesta voisi olla kirjallisuustutkimus peruskoulun 1. luokan matematiikan kirjojen didaktiikasta: kasvatustieteellisestä kirjallisuudesta viitekehykset ja 1. luokan matikankirjoista sitten esimerkit. Kyllä siitä tieteellistä tulee.
Helppo periaate muuten on lähteiden lukumäärän kasvattaminen. Mitä useampi taho on samaa mieltä kanssasi, sitä helpompaa lähdekritiinen tarkastelu on.
Voit huoletta kysyä neuvoa ohjaavalta opettajalta. Tee lista niistä arveluttavista lähteistä ja pyydä audienssia graduohjaajaltasi.
Jonkinlaista osviittaa. Tieteellisyyden vähimmäisvaatimukset täyttää joko tohtorin hattu tai alan tiedejulkaisu. Pääosa pitäisi olla näitä, vaikka on aiheella ja alallakin merkitystä. Viimekädessä jonkin artikkelin painoarvoa mitataan siihen tehtyjen tieteellisten referenssien määrällä ja laadulla (esimerkiksi Nellin kautta voi tehdä hakulistauksia), mutta sille tasolle ei gradussa tarvitse mennä.
Vaikuttaisi vähän siltä, että et ole kuulutkaan tieteellisen kirjoittamisen metodeista. Kysy siitäkin ohjaajaltasi, jos oppilaitos ei kerta ole järjestänyt mitään valmennusta siitä.