Pelkään pettymyksiä, epäonnistumisia yms. Ihan kaikella elämäni saralla. Parhaiten tämä on tullut esille ihmissuhde- ja työsaralla. Valitsen aina sen helpomman vaihtoehdon.
Esimerkiksi olen opiskellut omaa alaani pitkään, tavoitteenani tietty työpaikka, joka oli pitkäaikainen unelmani. Minulla oli mahdollisuus tähän työhön, mutta mitä tein: otin vastaan toisen työn, joka ei kiinnostanut minua yhtä paljon. Selittelin ratkaisuani muka järjellä. Yhdessä vaiheessa haaveilin opiskelevani Australiassa ja minulla oli mahdollisuuksia lähteä sinne, mutta jänistin. Pahimmin kirpaisee se kun olisin kerrankin onnistunut saamaan itselleni sopivan miehen ihmissuhderintamalla, johon oli todella syviä tunteita, niin pilasin senkin ja valitsin ns. kakkosvaihtoehdon.
Ei mikään ihme, että olen tällä hetkellä aika masentunut. Onhan elämäni ihan yhtä soutamista eteenpäin: ilman intohimon häivähdystäkään. Ja oma vika. Pitäisi uskaltaa tarttua haasteisiin ja yrittää ylittää itsensä.
Esimerkiksi olen opiskellut omaa alaani pitkään, tavoitteenani tietty työpaikka, joka oli pitkäaikainen unelmani. Minulla oli mahdollisuus tähän työhön, mutta mitä tein: otin vastaan toisen työn, joka ei kiinnostanut minua yhtä paljon. Selittelin ratkaisuani muka järjellä. Yhdessä vaiheessa haaveilin opiskelevani Australiassa ja minulla oli mahdollisuuksia lähteä sinne, mutta jänistin. Pahimmin kirpaisee se kun olisin kerrankin onnistunut saamaan itselleni sopivan miehen ihmissuhderintamalla, johon oli todella syviä tunteita, niin pilasin senkin ja valitsin ns. kakkosvaihtoehdon.
Ei mikään ihme, että olen tällä hetkellä aika masentunut. Onhan elämäni ihan yhtä soutamista eteenpäin: ilman intohimon häivähdystäkään. Ja oma vika. Pitäisi uskaltaa tarttua haasteisiin ja yrittää ylittää itsensä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tartu rohkeasti kiinni vaan haasteisiin...
Sillä asioista joita eniten pelkää, saa myös suurimman tyydytyksen niiden "yllättäen" onnistuessa.
Älä elä jonkun toisen elämää. Vain omaasi. Omia haaveitasi.
Turpiin tulee aina välillä, sekin on elämän laki, mutta mitäs siitä, aina voi yrittää uudelleen.
Itsensä ylittäminen on ehkä kaikista paras fiilis.
Aloita jostain pienestä, sen onnistuessa saat varmuutta, ja mahdollisesti aikaansaat positiivisen, kasvavan kierteen.
Jos mietit jälkeenpäin elämääsi, mieti, mitkä asiat sinua mahdollisesti harmittavat eniten; uskalluksen puute, intohimojen kokemattomuus. Vai virheet?
Elämättä jättäminen voi olla suurin virhe.
Oletko onnellinen tässä kakkosvaihtoehdossa alkuunkaan? Ja saako tämä kakkonenkaan sinusta paljon mitään irti jos elät masentuneena?
Oletko miettinyt että et ehkä pysty tekemään muutosta sen takia että pelkäät, vaan että tahdot nyt rankaista itseäsi?
Tunnet että nyt ansaitset epäonnen, elämällä näiden väärien valintojen kanssa, niiden mukana.
Saat ikäänkuin korjattua edes jotain kärsimällä siitä minkä rakensit. Perustelemalla itsellesi miksi elät nyt näin.
Ajan kanssa voi olla että jos haikailet toisen perään,tai muiden haaveiden perään, ryhdyt jopa käyttäytymään kylmästi ja ns. vittumaisesti nykyistäsi kohtaan pahemmin ajattelematta, alitajuisesti ehkä hakien jotta hän jättäisi sinut.
Voit muuttua kuitenkin ihan koska haluat.
Ehkä löytämään jotain nykyisestä suhteestasi. Ehkä löytämään sitä jotain muualta,elämäniloa?
Jos nämä asiat alkavat todella painamaan niin kannattaa keskustella ammatti-auttajalle jos et miehellesi pysty.
Koska jos nämä asiat rupeavat vaikuttamaan suhteen kulkuun, kannattaa kyllä ottaa puheeksi.
Sanon tämän ihmisenä joka halveksuu omia vanhempiaan siitä millaista mallia ovat antaneet perhesuhteesta, kantavat toisilleen kaunaa vastaavista asioista, virheistä, vääristä valinnoista, sanomattomista asioista, riitelevät ja purkavat sen epäsuorasti, eivät silti koskaan eronneet. Ei tunteista kuultukaan...
Lapset kuuntelee ja oppii vierestä.
Olen odottanut heidän eroaan siitä lähtien kun opin ajattelemaan. Nyt vihdoinkin toteutuu kun jo muuttamassa pois.
En voi sanoa heidän elämästään muuta kuin että tuhlausta. Älä tee samaa