Ennen joulua pistin tänne viestiä ja jonkin verran on poikinut tulostakin, mutta ei vielä riittävästi gradua varten. siispä pistän uudestaan ilmoituksen, kun ihmisillä joulukiireet on ohi. Toivon, että jaksat kirjoittaa minulle, jotta tutkimukseni ei hyydy alkumetreillä.
TUTKIMUSPYYNTÖ (lue huolellisesti)
Opiskelen tällä hetkellä Helsingin yliopistossa luokanopettajaksi. Olen
tekemässä gradua aiheesta Kiusaaminen, mitä se on? – kiusattujen kertomaa. Tutkimukseeni tarvitsen henkilöitä, jotka ovat jossain elämänsä vaiheessa omakohtaisesti kokeneet kiusaamisen koulussa toistuvaksi ja henkisesti rasittavaksi.Kerään tutkittavan materiaalin käyttäen tarinallista tutkimusotetta eli analysoin tutkimukseen osallistuvien vapaamuotoisia kirjoituksia aiheesta. Jokaisen tarina on henkilökohtainen ja ainutkertainen. Ohessa muutamia teemoja, joiden tarkoituksena on antaa suuntaviivaa kirjoittamisellesi. Voit käyttää niitä halutessasi.
Teemoja:
henkilökuvaukset ja toiminnankuvaukset: sinä, perheesi, kiusaaja, muut oppilaat, ystäväsi, opettajan toiminta ja tietoisuus asiasta, elinympäristön ja koulun kuvaaminen, kasvatuksen luonnehdinta, kiusaamisen laatu:henkinen/fyysinen, yksittäisten tapahtumien kuvailu, tunteiden kuvaaminen ja omat olettamukset kiusatuksi tulemiselle sekä muiden julkituomat syyt sinun kiusaamiseesi.
Mikäli intosi aihetta kohtaan heräsi, niin kirjoitathan tarinasi jollain tekstinkäsittelyohjelmalla tai suoraan sähköpostiin ja lähetät sen sähköpostitse osoitteeseen [email protected]. Muistathan mainita palautuksen yhteydessä sukupuolesi ja ikäsi sekä ala-asteen aloittamisvuotesi, kiitos. Mitään ikähaarukkaa en tutkimukseeni osallistujille aseta, joten kaikki vaan reippaasti kirjoittamaan.
Kertomukset käsitellään luottamuksellisesti ja nimettöminä.
Ystävällisin terveisin Hannu Pallonen
TUTKIMUSPYYNTÖ (lue huolellisesti)
Opiskelen tällä hetkellä Helsingin yliopistossa luokanopettajaksi. Olen
tekemässä gradua aiheesta Kiusaaminen, mitä se on? – kiusattujen kertomaa. Tutkimukseeni tarvitsen henkilöitä, jotka ovat jossain elämänsä vaiheessa omakohtaisesti kokeneet kiusaamisen koulussa toistuvaksi ja henkisesti rasittavaksi.Kerään tutkittavan materiaalin käyttäen tarinallista tutkimusotetta eli analysoin tutkimukseen osallistuvien vapaamuotoisia kirjoituksia aiheesta. Jokaisen tarina on henkilökohtainen ja ainutkertainen. Ohessa muutamia teemoja, joiden tarkoituksena on antaa suuntaviivaa kirjoittamisellesi. Voit käyttää niitä halutessasi.
Teemoja:
henkilökuvaukset ja toiminnankuvaukset: sinä, perheesi, kiusaaja, muut oppilaat, ystäväsi, opettajan toiminta ja tietoisuus asiasta, elinympäristön ja koulun kuvaaminen, kasvatuksen luonnehdinta, kiusaamisen laatu:henkinen/fyysinen, yksittäisten tapahtumien kuvailu, tunteiden kuvaaminen ja omat olettamukset kiusatuksi tulemiselle sekä muiden julkituomat syyt sinun kiusaamiseesi.
Mikäli intosi aihetta kohtaan heräsi, niin kirjoitathan tarinasi jollain tekstinkäsittelyohjelmalla tai suoraan sähköpostiin ja lähetät sen sähköpostitse osoitteeseen [email protected]. Muistathan mainita palautuksen yhteydessä sukupuolesi ja ikäsi sekä ala-asteen aloittamisvuotesi, kiitos. Mitään ikähaarukkaa en tutkimukseeni osallistujille aseta, joten kaikki vaan reippaasti kirjoittamaan.
Kertomukset käsitellään luottamuksellisesti ja nimettöminä.
Ystävällisin terveisin Hannu Pallonen
Vastaukset 15
Vanhimmat
tuollainen on moraalitonta, leikkiä jotain tieteentekijää näillä foorumeilla, jokainen hankkikoon väikkäriaineistonsa rehellisin keinoin, sama pätee romaaneihin, lehtijuttuihin, tutkimussuunnitelmiin jne.
kukaan itseään kunnioittava ei tekisi gradua noin...
mitä aiot tehdö uhreillesi, kiristää heitä vai...
Sopii ottaa yhteyttä Professori Jukka Husuun, jos epäilyttää. No onneksi kaikki eivät ajattele noin. Toki on hyvä tarkistaa asia ja sen voit tehdä, jos niin haluat. Kiva, että täällä on aktiivista porukkaa :)
Mun mielestä aika kulunut aihe!! Etkö muuta keksinyt?
onko kulunut vai ei joka tapauksessa aina ajankohtainen aihe.
Oletko lukenut tätä palstaa? Mikä aihe nousee uudelleen ja uudelleen esiin sekä omista koulumuistoista että lasten koulunkäynnistä? Kiusaaminen.
Miten ihmeessä aihe voi olla kulunut, kun se herättää jatkuvasti suuria tunteita?
, esim. nythän alkaa maanantaina Iltasanomien kampanja taas, joten keskustelua toivottavasti syntyy aiheesta sitäkin kautta, mutta olisiko sinun, siis alkuperäisen kirjoittajan, helpompi saada materiaalia kokoon haastattelemalla ihmisiä aiheesta kahdenkesken kuin foorumilla? Oletko laittanut tutkimusaineistopyynnön myös Opettaja-lehteen? Toivottavasti saat vastauksia ihmisiltä ja hyvän, jotain uutta näkökulmaa tuovan gradun kasaan.. ja sitten vaan opettajan hommiin ja hyödyntämään tutkimustuloksia ainakin omassa työyhteisössä :) Onnea gradun tekoon ja aurinkoista kevättä!
sähköpostiinsa, ei tänne foorumiin!
tsiisus
en tarkoittanut aivan sitä että joku rupeisi TÄNNE kirjoittelemaan kiusaamismuistojaan.. vaan ylipäänsä sitä, että saako tällaisilta foorumeilta yhtään mitään järkevää vastausta, kun täällä on tän tasoista porukkaa viestejä lukemassa ja niitä kommentoimassa. Kuka kenenkin mielestä lukutaidotonta porukkaa, kuka paremmin käyttäytyvää, kuka taas huonommin.. Ylipäänsäkin on helpompaa saada ihmisestä jotain "irti" haastattelemalla kuin kirjoittamalla - näin ainakin voi tehdä tarkentavia kysymyksiä heti paikan päällä ja tehdä johdattelevia jatkokysymyksiä. Miksi pitää olla noin hyökkäävä?
Kiusaaminen on rankasti populisoitunut aihe tänä päivänä. Media rakastaa koulukiusaus-aihetta. Kaikki, mikä ei mene oppilaan oman mielen mukaan on kiusaamista muiden taholta. Tämän päivän lapsi ei kestä mitään ja se johtuu kotikasvatuksesta. Jos joku sanoo poikkipuolisen sanan, niin johan ollaan hyysäämässä monen aikuisen ja asiantuntijan voimalla ja lasta kaiken maailman terapeuteille kuskaamassa. Kaikki mulle nyt, tässä ja heti ilman minkäänlaista vaivannäköä. Ja muille ei mitään! Niille ei ole väliä. Ja jos tämä vanhemmilta opittu kuvio ei toimi, niin taas lasta kiusataan.
Eri asia kokonaan on sitten ne tapaukset, joissa lasta kiusataan oikeasti. Koulukiusaamisellahan tarkoitetaan koulussa tapahtuvaa jatkuvaa henkistä tai fyysistä väkivaltaa. Kiusaaminen on tarkoituksellisesti toista vahingoittavaa, EROTUKSEKSI leikistä tai tasaveroisten tavanomaisesta nahistelusta. Kiusaaminen on pahan mielen aiheuttamista, joka on tahallista,
toistuvaa ja kohdistuu suhteellisen puolustuskyvyttömään lapseen tai nuoreen. Ihmettelen, että tällaista pääsee tapahtumaan nykyaikaisessa koululaitoksessa, jossa on jo lainkin velvoittamat oppilahuoltopalvelut jne. Tai oikestaan ihmettelen, jos kiusausta ei saada loppumaan. Karavaani kulkee ja koirat haukkuvat...
Mutta sanonpahan sen, että saamani aineisto on ollut erittäin hyvää eikä kaikkea muista haastattelussa mainita, mutta jos kirjoitat sen 2 sivua pienellä rivivälillä, niin kyllä siihen kertyy paljon asiaa. Nimenomaan anonyymiys mahdollistaa vapaan kertomisen. Toki on totta, ettei tältä palstalta ole liikoja kirjoituksia tullut.
Puhuit asiaa, olen kanssasi täysin samaa mieltä!
Lapseni käy ala-asteen koulua, kutosluokkaa.
Tässä koulussa on menty mielestäni liian pitkälle asiassa "koulukiusaaminen".
On hyvä, että kun kiusaamista tapahtuu, siihen puututaan välittömästi mutta nyt korostankin juuri tuota KUN sitä tapahtuu.
Tässä poikani käymässä koulussa ei suvaita minkäänlaista ääntelyä, ilmeilyä, eleitä, jotka voitaisiin tulkita muutaman oppilaan kohdalla kiusaamiseksi.
Ja poikkeuksetta kysymyksessä on juuri muutama luokan oppilas, joiden "pelätään" joutuvan luokkakaverin kiusattavaksi.
Heidän vuokseen koko muu luokka saa olla tavallaan kuin varpasillaan, ettei tule väärinkäsitystä esim. vaikka jostakin ilmeestä!
Aivan uskomattomista asioista ovat luokkakaverit saaneet opettajalta nuhteluita.
Olenkin juuri miettinyt sitä, että miten tällaiset koulun pumpulissa kasvaneet kokevat todellisen maailman (elämän) sitten kun he sinne joutuvat ja ei olekaan enää vanhemmat ja koulun opettajat pitämässä puolia.
Ei tämä aikuisten elämä ole sitä, ettei tarvitsisi koskaan kärsiä väheksyntää tai negatiivista palautetta tai joutua jopa pitämään itse puoliaan oikein tosissaan.
Elämähän on täynnä taistelua ja vastoinkäymisiä ja niitä on vaan osattava kestää ja käsitellä.
Mielestäni tämän ko. koulun opettajat tekevät näille muutamalle tämän luokan oppilaille karhunpalveluksen, kun puuttuvat ihan jokaiseen pieneenkin epäkohtaan, joka heitä kohtaa.
Ihan oikea kiusaaminen onkin sitten ihan eri juttu!
Otappa yhdeksi osa-alueeksi myös kiusaajaksi leimaaminen. Se nimittäin tapahtuu helposti ilman todellista syytä.
Koululla oli lain edellyttämä uusi hieno kiusaamiseen puuttumis suunnitelma. Sitten eräs lasten riita johti siihen että erään lapsen äiti keksi syyttää toista lasta kiusaamisesta.
Asiaa sen kummemmin tutkimatta koulu lähti totetuttamaan kiusaamisohjeustustaan ja leimasi yhden lapsen kiusatuksi ja toisen kiusaajaksi. Kaikki vain yhden vanhemman pyynnöstä.
Kiusaajaksi syytetyllä oli asiasta vähän eri näkemys ja kun asiaa selviteltiin, niin voitiin todta että mitään kiusaamista ei ole edes ollut näiden lasten kesken. Kauhistuttaa ajatella miten helposti leimaantumien tapahtuu eikä asita selvitetä ennen toimenpiteisiin ryhtymistä. Sitä kuunnella ja uskotaan, joka pitää eniten meteliä.
Voi hyvinkin olla, että tuon edellisen viestin lähettäjän kuvailema tilanne on todellakin tapahtunut. Omassa tiedossani on kuitenkin useampia sellaisia tilanteita, joissa kiusaajaksi koetun oppilaan vanhemmat ovat voimakkaalla esiintymisellään pyrkineet vaikuttamaan siihen, että heidän oma lapsensa nyt on vaan syyttömästi syyllistetty, täysin mahdotonta, että lapsi muita kiusaisi. Vaikka todistajiakin löytyy on oman lapsen käyttäytymistä vaikea joskus tunnustaa. Lapsi voi olla niin erilainen koulussa kuin kotona vanhempiensa silmien alla. Ehkäpä tuo viestissä kuvattu tilanne on syntynyt juuri tällaisten kokemusten jälkeen. Kerroit että asia kuitenkin selvitettiin, ja niinhän se kuuluu tehdäkin. Ei syylliseksi epäilty ole vielä syyllinen ennenkuin asia todistetaan.
ainahan sillä kiusaajalla/kiusaajilla on "vähän eri näkemys" eli kiistää aina kaiken ja vanhemmat usein samaten. Sehän kuuluu siihen kiusaamiskuvioon, mutta ei suinkaan tarkoita sitä, ettei kiusaamista tapahtuisi. Ja juuri kiusaajat ne eniten sitä meteliä pitävät, joten sikäli pitää paikkansa tuo, että niitä kuunnellaan ja uskotaan!