Sori nyt tulee sekavaa tekstiä, mutta onks yksinäinen aina jotenkin "sairas" jos tuntee sellasta tarvetta olla yksin?
Mä vaan mietin kun muutin opiskelujen perässä solukämppään maalta, ja jotenkin tuntuu vaan siltä etten voi olla muiden ihmisten kans koko ajan. Ilta meneekin jos ei koululla tehtävien parissa niin sit kaupungilla kävellen tai muuten, mut kämpillä en viihdy kun en saa olla yksin.
En oikeen osaa selittää tarkemmin, mut mun pitäis päästä olemaan aina välillä ihan yksin, ei puhelinta eikä mitään, voi mennä pitkiäkin aikoja etten edes kaipais ketään.
(toisaalta olen siinäkin mielessä yksinäinen ettei oo ketään samalla aalto pituudella mun kans ja ihmiset kässää mun vetäytymisen jotenkin väärin vaikken tarkotakkaan pahaa)
Mut pitäiskö kaikkien sit viihtyä ja haluta seuraa? kun musta tuntuu et isompi ongelma on se etten saa olla yksin tarpeeksi, ja kun kaikki sanoo vielä että pitäis olla paljon kavereita ja sosiaalinen aina niin se vähän ahdistaa kun tietää että ite tekee just toisinpäin
Mä vaan mietin kun muutin opiskelujen perässä solukämppään maalta, ja jotenkin tuntuu vaan siltä etten voi olla muiden ihmisten kans koko ajan. Ilta meneekin jos ei koululla tehtävien parissa niin sit kaupungilla kävellen tai muuten, mut kämpillä en viihdy kun en saa olla yksin.
En oikeen osaa selittää tarkemmin, mut mun pitäis päästä olemaan aina välillä ihan yksin, ei puhelinta eikä mitään, voi mennä pitkiäkin aikoja etten edes kaipais ketään.
(toisaalta olen siinäkin mielessä yksinäinen ettei oo ketään samalla aalto pituudella mun kans ja ihmiset kässää mun vetäytymisen jotenkin väärin vaikken tarkotakkaan pahaa)
Mut pitäiskö kaikkien sit viihtyä ja haluta seuraa? kun musta tuntuu et isompi ongelma on se etten saa olla yksin tarpeeksi, ja kun kaikki sanoo vielä että pitäis olla paljon kavereita ja sosiaalinen aina niin se vähän ahdistaa kun tietää että ite tekee just toisinpäin
Vastaukset 3
Vanhimmat
se on joku ihmeellinen yhteiskunnan arvostus nykyään, että pitää olla niiiiiiiin sosiaalinen, että kaverit on tärkeämpiä kuin suku
mutta hulluksihan sinut psykologisissa testeissä määriteltäisiin, olet ihan oikeassa, ne on niin yksioikoisia, osin täyttä soopaa, sori vaan, asiantuntijaa leikkivät sanoja helisyttelevät, mutte ei se ihan kokonaan tiedettä ole, alanko paljastella, miksi ei ole
Kyllä, olet hyvin vakavasti sairas.
Tekstistäsi päätellen olet teini-ikäinen, mikäli näin on, olet todella sairas.
Nuorten ihmisten kuuluu juoda alkoholia, juhlia joka viikonloppu sekä harrastaa seksiä kyseenalaisin perustein.
Lisäksi sinulla pitää olla niin monta tuttavaa, että puhelimesta loppuu numeromuisti, sekä tavattava vähintään kaksikymmentä ihmistä päivässä.
Mene keskustelemaan kouluterveydenhoitajan kanssa, sillä mikäli et tunne luontaista halua näitä asioita kohtaan, on joku sukulaismies luultavasti raiskannut sinut ollessasi pieni. Muuta selitystä oma-aloitteiseen yksinäisyyteen ei ole, olet joko mielenvikainen tai raiskattu; joka tapauksessa lääkärin pakeille siitä ja heti.
Terveisin:
Boiling Piss
Joillakin ihmisillä sitten on taas päinvastaisia ongelmia: ei osata olla yksin hetkeäkään omien ajatusten kanssa vaan pitää kerätä muita ihmisiä jatkuvasti ympärille täyttämään tyhjyyttä. Tunnen tällaisiakin tapauksia. Pitäisi heidänkin osata olla yksin välillä. Mutta ei itseä voi pakottaa olemaan sellaisessa tilanteessa mikä tuntuu pahalta. Monikohan ison kaveriporukankin omaava oikeasti joskus tuntee myös yksinäisyyttä...ei se määrä vaan se laatu.
Opiskelin itse aikoinaan ammattiin jossa pitää olla paljon tekemisissä ihmisten kanssa, koska halusin olla sosiaalisempi. Todellisuus on sitten se että ala on täysin väärä mulle, en pysty enkä edes saisikaan sen alan töitä. Yritin vaan jotenkin huijata itseäni.
Ole reilusti se mitä haluat mutta ota välillä "testiaskelia" sieltä mukavuusalueeltasi, kenties rupeat tuntemaan olosi rennommaksi tms. muiden seurassa ja tilanne tasoittuu ettei ihan kuitenkaan tarvitse kaupungille aina karata :)